Johan Bilmark

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Bilmark (3. heinäkuuta 1728 Skara19. huhtikuuta 1801 Turku[1]) oli ruotsalais-suomalainen historioitsija ja Turun akatemian professori.

Bilmarkin vanhemmat olivat teologian lehtori Johan Bilmark ja Anna Maria Bierchenius. Hän valmistui ylioppilaaksi 1746 ja kirjoittautui Turun Akatemian opiskelijaksi samana vuonna.[2] Hänet nimitettiin Akatemian käytännöllisen filosofian ja historian professoriksi vuonna 1763. Hän käsitteli julkaisuissaan siveys- ja lainopillisia aiheita sekä Ruotsin, Suomen ja Venäjän historiaa. Bilmarkin johdolla valmistui kaikkiaan 232 väitöskirjaa, ja hän oli tällä mittapuulla Turun akatemian toimeliain.[3] Hänen tuotantonsa oli kuitenkin hajautunut monelle taholle ja oli usein keskeneräistä, joskin tieteellisen tarkkaa.

Bilmark toimi Ruotsalaisen osakunnan inspehtorina vuosina 1764–1798.[4]

Bilmark avioitui Turussa 12. maaliskuuta 1776 neiti Ulrica Helena Hastferin (tai Mastfer) kanssa Turun ruotsalaisesta seurakunnasta. Vaimo ja vastasyntynyt tyttölapsi kuolivat lapsivuoteeseen 16. marraskuuta 1776.[1]

Bilmarkin kunniaksi on Turun Pohjolan kaupunginosassa nimetty Bilmarkinkatu. Hän asui aikanaan Kuningattarenkadulla, joka on nykyisin Linnankatu.[5] Kesäisin hän asui Raision Huhkon kartanossa, jonka hän osti vuonna 1776. Bilmarkin hautamuistomerkki Raision hautausmaalla oli Suomen ensimmäinen julkisista varoista kustannettu, ja sen paljastamisjuhliin 1803 osallistui suuri joukko kunnianarvoisia kansalaisia.[6][7]

  • Historia regiae academiae Aboensis, 1770–1776
  • Muistutukset Paavali Juustenin Piispain kronikkaan (latinankielinen)