Martin O’Neill

Martin O’Neill OBE

Henkilötiedot
Koko nimi	Martin Hugh Michael O’Neill
Syntymäaika	1. maaliskuuta 1952
Syntymäpaikka	Kilrea, Derryn kreivikunta, Pohjois-Irlanti
Pelipaikka	hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus	178 cm
Lempinimi	Martin the Magnificent, the Blessed Martin
Seura
Seura	–
Tehtävä	päävalmentaja
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1971	Lisburn Distillery	7	(3)
1971–1981	Nottingham Forest	285	(48)
1981	Norwich City	11	(1)
1981–1982	Manchester City	13	(0)
1982–1983	Norwich City	55	(11)
1983–1984	Notts County	64	(5)
1984	Chesterfield	0	(0)
1985	Fulham	0	(0)
Maajoukkue
1971–1984	Pohjois-Irlanti	64	(8)
Valmennusura
1987–1989	Grantham Town
1989	Shepsed
1990–1995	Wycombe Wanderers
1995–2000	Leicester City
2000–2005	Celtic
2006–2010	Aston Villa
2011–2013	Sunderland
2013–2018	Irlanti
2019	Nottingham Forest
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Martin O’Neill OBE (s. 1. maaliskuuta 1952 Kilrea) on pohjoisirlantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.

Ura pelaajana

O’Neill pelasi nuoruudessaan Derry Cityn ja Distilleryn riveissä. Hän opiskeli Queens University of Belfastissa lakia peliuransa alkutaipaleella. Distilleryssä O’Neill oli voittamassa Pohjois-Irlannin Cupia 1971 ja teki maalin FC Barcelonaa vastaan UEFA Cupin ottelussa syyskuussa 1971.

1971 O’Neill otti askeleen urallaan eteenpäin ja siirtyi Nottingham Forestiin. Seuran päävalmentajaksi 1975 tullut Brian Clough näki O’Neillissä potentiaalia ja hänestä tuli kultaisen joukkueen avainpelaajia 1970-luvun lopulla. O’Neill oli mukana voittamassa liigamestaruutta ja FA Cupia, sekä kaiken kruununa Euroopan Cupia 1979 ja 1980. O’Neill edusti Nottingham Forestia 10 vuotta ennen siirtymistään Norwichiin 1981. O’Neill lopetti peliuransa Notts Countyn paidassa 1985.

Pohjois-Irlannin maajoukkueessa O’Neill pelasi 64 maaottelua ja teki kahdeksan maalia. Hän oli mukana joukkueessa, joka pelasi MM-kisoissa 1982.

Meriitit pelaajana

• Pohjois-Irlannin Cup: 1971
• Englannin mestaruus: 1978
• Englannin Liigacup: 1978, 1979
• Euroopan Cup: 1979, 1980
• UEFA Super Cup: 1980

Ura valmentajana

O’Neill aloitti sittemmin menestyksekkään valmennusuransa 1987 Grantham Townissa. 1989–1990 hän valmensi Shepshead Charterhousea, josta siirtyi Wycombe Wanderersiin 1989. O’Neill nosti amatööritasolla pelanneen Wycomben Conference-tason mestariksi 1993.

Kesällä 1995 O’Neill siirtyi Norwich Cityn päävalmentajaksi, mutta erosi jo marraskuussa riitauduttuaan seuran puheenjohtajan Robert Chasen kanssa. Joulukuussa O’Neillin ura jatkui Leicester Cityssä. Vaikean alun jälkeen tulokset paranivat ja O’Neillin johdolla Leicester nousi valioliigaan kauden 1995–1996 päätteeksi.

O’Neillin johdolla Leicester City vakiinnutti asemansa valioliigan kymmenen parhaan joukossa sekä voitti liigacupin 1997 ja 2000 ollen finaalissa myös 1999. O’Neill oli Leicesterin aikoinaan tyrkyllä Leeds Unitedin päävalmentajaksi, mutta tuhansien Leicester-fanien "Don't go Martin!" huudot saivat O’Neillin jäämään.

Kesällä 2000 O’Neill jätti viiden menestyksekkään kauden jälkeen Leicesterin ja suuntasi Skotlantiin, Celticin päävalmentajaksi. Celticissä O’Neillin ura jatkui menestyksekkäästi, "Martin the Magnificentin" ensimmäinen Old Firm -kamppailu Glasgow'n herruudesta Rangersia vastaan päättyi murskaavaan 6–2 voittoon. Kausi 2000–2001 päättyi O’Neillin johdolla upeaan triplaan, kun Celtic voitti liigamestaruuden lisäksi Skotlannin Cupin ja liigacupin.

O’Neillin aikana Celtic haki määrätietoisesti menestystä myös Euroopasta. 2003 Celtic pelasi UEFA Cupin finaalissa FC Portoa vastaan. O’Neillin suojatit hävisivät tasaisen taiston portugalilaisille lopulta jatkoajalla 2–3. Kaiken kaikkiaan O’Neillin viisi kautta Celticissä olivat loistavia. Joukkue voitti kolme liigamestaruutta, cupia ja sekä yhden liigacupin, menestyi kohtuullisesti myös Euroopassa ja kukisti Rangersin paikallisderbyssä seitsemän kertaa peräkkäin. Kaikkiaan O’Neill luotsasi Celticiä 282 ottelussa 213 voittoon, 29 tasapeliin ja 40 tappioon.

Toukokuussa 2005 O’Neill ilmoitti jättävänsä Celticin, koska hänen vaimonsa Geraldine oli sairastunut imusolmukesyöpään.

Elokuussa 2006 O’Neill palasi valmennustehtäviin kun hän korvasi David O'Learyn Aston Villan päävalmentajana. O’Neillin unelmana on palauttaa birminghamilaisseura Englannin eliittiin ja menestykseen eurokentillä.

Kaudella 2006–2007 Aston Villa kärsi epätasaisista esityksistä ja sijoittui liigassa sijalle 11. Seuraavina vuosina Villa vakiinnutti O’Neillin johdolla paikkansa Valioliigan kärkipäässä, muttei onnistunut murtautumaan neljän kärkeen. Tuloksena oli kolme perättäistä kuutossijaa 2008–2010. Elokuussa 2010, vain vajaa viikko ennen Valioliiga-kauden alkua O’Neill ilmoitti yllättäen eroavansa päävalmentajan tehtävistä. Eron taustalla uskotaan olevan O’Neillin tyytymättömyys seuran siirtopolitiikkaa kohtaan ja erityisesti tähtipelaajien James Milnerin ja Ashley Youngin ympärillä käydyt siirtospekulaatiot.

Joulukuun alussa 2011 O’Neill palasi valmennustehtäviin allekirjoitettuaan kolmivuotisen sopimuksen Valioliigassa sijalle 16 juuttuneen Sunderlandin kanssa. O’Neillin johdolla Sunderland kipusi liigassa kolme sijaa ylöspäin ollen kauden päätteeksi Valioliigassa sijalla 13. Kausi 2012/13 sujui varsin alavireisesti ja seura vajosi putoamiskamppailuun. Lopulta O’Neill sai 31. maaliskuuta 2013 potkut tehtävästään.

Marraskuun alussa 2013 O’Neill allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Irlannin maajoukkueen päävalmentajan tehtävästä. Hänen apuvalmentajanaan tulee toimimaan Roy Keane. Kaksikon johdolla Irlanti sijoittui EM2016-karsintalohkossaan kolmanneksi. Jatkokarsinnoissa Irlanti pudotti Bosnia ja Hertsegovinan yhteismaalein 3–1 ja eteni historiallisesti toista kertaa perättäin EM-lopputurnaukseen. Pari päivää ennen EM-kisojen alkua Irlannin jalkapalloliitto teki O’Neillin kanssa vuoteen 2018 ulottuvan jatkosopimuksen.

EM-lopputurnauksessa 2016 Irlanti pelasi tasan Ruotsin kanssa, hävisi Belgialle murskaluvuin 3-0, mutta voitti lohkon päätöskamppailussa Italian ja selvitti tiensä pudotuspeleihin. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella isäntäjoukkue Ranska pudotti Irlannin 2–1 voitolla. Pudotuspelipaikka oli kuitenkin Irlannin ensimmäinen EM-lopputurnauksessa. MM2018-karsinnoissa Irlanti sijoittui karsintalohkossaan toiseksi ja varmisti jatkokarsintapaikkansa voittamalla viimeisessä karsintaottelussa Walesin 1–0. Jatkokarsinnoissa Irlanti pelasi 0–0 vierastasapelin Tanskan kanssa, mutta kotona kärsitty 1–5 rökäletappio murskasi haaveet selviytymisestä MM-lopputurnaukseen sitten vuoden 2002. Karsintojen jälkeen, marraskuussa 2017 O’Neill totesi jatkavansa mielellään Irlannin maajoukkueen päävalmentajana.

Kansojen liigassa Irlanti pelasi B-sarjassa, jossa se pelasi kahdesti tasan Tanskaa vastaan, mutta hävisi kahdesti Walesille. Irlanti teki vain yhden maalin, jäi lohkonsa jumboksi ja putosi C-divisioonaan. O’Neill ja apuvalmentaja Keane jättivät tehtävänsä lohkovaiheen jälkeen marraskuussa 2018.

Tammikuussa 2019 O’Neillistä tuli Nottingham Forestin päävalmentajana. Irlantilainen palasi lähes 40 vuoden tauon jälkeen seuraan, jota edusti pelaajaurallaan yli 300 ottelussa. O’Neill johdolla Forest voitti kahdeksan 19 ottelustaan ja sijoittui Mestaruussarjassa lopulta yhdeksänneksi. Kesäkuun lopussa 2019 Forest erotti O’Neillin.

Meriitit valmentajana

• Skotlannin mestaruus (3): 2001, 2002, 2004
  • Hopeaa (2): 2003, 2005
• Skotlannin Cup (3): 2001, 2004, 2005
  • Hopeaa: 2002
• Skotlannin Liigacup: 2001
  • Hopeaa: 2003
• UEFA Cup
  • Hopeaa: 2003
• Englannin liigacup (2): 1997, 2000
  • Hopeaa: 1999
• Football Conference: 1993
• EM-2. kierros: 2016
• Skotlannin vuoden valmentaja (3): 2001, 2002, 2004

Perhe

O’Neill on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hänen vaimonsa Geraldine sairastui vuonna 2004 Non-Hodgkinin lymfoomaan. O’Neill on vaimonsa sairastumisen myötä osallistunut aktiivisesti syövän vastaiseen työhön. Hänen lapsuutensa suosikkijoukkueita olivat Celtic ja Sunderland, joita hän on sittemmin urallaan valmentanut.