Akkalansaame
(Ohjattu sivulta Marja Sergina)
| Akkalansaame | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Alue |
 Venäjä |
| Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
| Puhujia | 0 |
| Sija | sammui 2003 |
| Kirjaimisto | ei kirjakieltä |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
| ISO 639-3 | sia |
Akkalansaame on kuollut uralilainen kieli. Se kuului saamelaiskielten itäsaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä olivat inarinsaame, koltansaame, kiltinänsaame ja turjansaame. Kielellä oli 1990-luvulla enää alle kymmenen puhujaa. Heistä kaikki asuivat Venäjällä, useat Juonnin kylässä toista maailmansotaa edeltäneen Suomen rajan tuntumassa. Akkalansaame on hyvin samankaltainen kiltinänsaamen kanssa ja niitä pidetäänkin joskus vain toistensa murteina.
Viimeinen tunnettu akkalansaamen osaaja oli Marja Sergina, joka kuoli 29. joulukuuta 2003.[1] Tällöin akkalansaame elävänä kielenä sammui.[2][3]
Akkala (venäjäksi Babinski)
A-1 Aʹkkel (Babinski, Akkala)
A-2 Čuʹkksuâl (Ekostrovski)
A-3 Juonni (Jona/Jonski)
A-4 Sââʹrvesjäuʹrr (Girvasozero, Hirvasjärvi)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nordisk samekonvensjon (.pdf) (s. 287) galdu.org. Arkistoitu 2.9.2006.
- ↑ Dec 29, 2003 CE: Endangered Sami Language Becomes Extinct Nationa Geographic. 29.12.2003. Arkistoitu 21.10.2019. Viitattu 21.10.2019.
- ↑ Hämäläinen, Pirjo: Missä on muuttolinnun kotimaa kansanuutiset.fi. 29.4.2011 klo 13.28. Viitattu 21.10.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akkalansaame.
- Ethnologue: Saami, Akkala (englanniksi)
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
