Maarianhamina

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mariehamn)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maarianhamina
Mariehamn

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°05′55″N, 019°56′40″E
Maakunta Ahvenanmaan maakunta
Seutukunta Mariehamns stad
Kuntanumero 478
Hallinnollinen keskus Maarianhaminan keskustaajama
Perustettu 21. helmikuuta 1861
Pinta-ala ilman merialueita 11,81 km²
307:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 20,76 km²
308:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 11,81 km²
– meri 8,95 km²
Väkiluku 11 888
86:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 1 007 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,2 %
– 15–64-v. 60,9 %
– yli 64-v. 24,9 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 4,9 %
– ruotsinkielisiä 81,5 %
– muut 13,6 %
Kunnallisvero 17,00 %
15:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Edgar Vickström
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
[6]
 • S
 • M
 • Lib.
 • C
 • ObS
 • ÅF
 • ÅD
7
7
6
3
2
1
1
www.mariehamn.ax

Maarianhamina (ruots. Mariehamn) on Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan hallintokeskus ja ainoa kaupunki. Maarianhaminassa asuu 11 888 ihmistä eli noin 40 prosenttia koko Ahvenanmaan väestöstä.[2] Kaupunki on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 83,5 prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Suomenkielisiä on 5,9 prosenttia ja muunkielisiä yhteensä 10,6 prosenttia.[4] Maarianhamina on Suomen suurin yksikielinen ruotsinkielinen kunta.

Kaupungissa sijaitsee Ahvenanmaan maakuntahallitus ja maakuntapäivät, jotka toimivat arkkitehti Helmer Stenrosin suunnittelemassa, vuonna 1978 valmistuneessa itsehallintotalossa (Självstyrelsegården) kaupungin keskustassa. Maarianhamina on tunnettu myös kesäisenä matkailukaupunkina. Vuosittain siellä vierailee noin 1,5 miljoonaa matkailijaa. Kaupungissa toimii useita hotelleja ja keskustan kaakkoispuolella on Gröna uddenin leirintäalue.

Maarianhaminan vaakunan on suunnitellut Nils Byman, ja se on vahvistettu vuonna 1951.[7]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhamina sijaitsee suhteellisen kapealla niemellä, ja niemen kummallakin puolella on satama. Maarianhaminan kaupungin alueella ei ole yhtään järveä[8][9][10]. Länsipuolella sijaitsevasta Västerhamnista lähtevät päivittäin autolautat Helsinkiin, Tukholmaan, Turkuun ja Kapellskäriin sekä Tallinnaan. Yöaikaan Turun-linjan laivat pysähtyvät Lumparlandin Långnäsissä. Keskustan itäpuolisessa Österhamnissa on suuri pienvenesatama.

Maarianhaminan alueen korkein kohta on lähellä Västerhamnia sijaitseva Lotsberget (40 m mpy.), jonka tuntumassa on merivartioasema. Lähes yhtä korkea huippu on vähän pohjoisempana oleva Badhusberget, jonka huipulla on vesitorni. Keskustan kaakkoispuolella on luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu Tullarns ängin puisto.

Maarianhaminan naapurikunnat ovat Jomala ja Lemland. Kaupunki itse kuuluu Mariehamns stad -seutukuntaan, jonka ainoa jäsenkunta se on. Euroopan unionin alueluokitusjärjestelmässä seutukunnan LAU 1 (NUTS 4) -numero on 211.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhaminan ilmasto on meren vaikutuksesta leudompi kuin Manner-Suomessa.

Maarianhaminan ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 1,0 0,4 3,1 8,0 13,4 17,5 20,8 20,0 15,5 9,6 5,2 2,5 ka. 9,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −4,3 −5,5 −3,7 −0,1 4,0 8,6 12,2 11,6 7,8 3,5 0,6 −2,5 ka. 2,7
Vrk:n keskilämpötila (°C) −1,3 −2,3 −0,2 3,8 8,9 13,3 16,8 16,1 11,8 6,8 3,2 0,4 ka. 6,4
Sademäärä (mm) 53 36 34 31 37 56 48 65 64 74 68 62 Σ 628
Sadepäivät (d) 11 8 7 7 6 8 7 9 9 12 13 13 Σ 110
Veden lämpötila (°C) 2 1 1 2 5 10 15 16 13 9 6 4 ka. 7
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
1,0
−4,3
0,4
−5,5
3,1
−3,7
8,0
−0,1
13,4
4,0
17,5
8,6
20,8
12,2
20,0
11,6
15,5
7,8
9,6
3,5
5,2
0,6
2,5
−2,5
S
a
d
a
n
t
a 		53
36
34
31
37
56
48
65
64
74
68
62


Kaupunkikuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maarianhaminaa ilmasta kuvattuna.

Maarianhamina oli aiemmin tunnettu puutalokaupunkina, mutta useimmat keskustan puutalot joutuivat väistymään 1960- ja 1970-luvuilla uusien liike- ja asuinkerrostalojen tieltä. Eniten kohua herätti seurahuoneen (”Socis”) purkaminen nykyisen itsehallintotalon paikalta vuonna 1975. Vanhoja puutaloja on silti edelleen säilynyt keskustan eteläpuolella. Keskustan pohjoispuolen asuintalot ovat enimmäkseen kerrostaloja. Eteläisimmissä ja pohjoisimmissa kaupunginosissa on pääosin uudehkoja omakotitaloja.

Maarianhaminan pääkadut ovat Stora gatan, Torggatan, Nygatan ja Ålandsvägen. Osa Torggatanista on muutettu kävelykaduksi. Keskustan halki lännestä itään ulottuu Esplanadi, jonka ansiosta Maarianhaminaa on joskus kutsuttu ”tuhansien lehmusten kaupungiksi”.

Maarianhaminan huomattavimpia julkisia rakennuksia ovat Pyhän Yrjön kirkko, kaupungintalo, itsehallintotalo, valtion virastotalo, Ahvenanmaan museo, merenkulkumuseo ja kaupunginkirjasto. Huomattavia muistomerkkejä ovat Emil Cedercreutzin veistämä, hukkuneille merimiehille omistettu Ruorimies-patsas (1933), Matti Hauptin Meren kansa -patsas (1971) sekä Viktor Janssonin veistämä Julius Sundblomin patsas (1948).

Pohjoismaiden neuvosto myönsi vuoden 2022 ympäristöpalkinnon Maarianhaminan kaupungille Nabbenin kosteikkoalueen toteuttamisesta. Palkinnon perustelujen mukaan kosteikko on virkistysalue, joka myös puhdistaa rannikkovesiä ja lisää luonnon monimuotoisuutta. Palkinnon arvo oli 300 000 Tanskan kruunua eli hieman yli 40 000 euroa.[11]

Kaupunginosat ja kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhaminassa on 30 kaupunginosaa: Apalängen, Backeberg, Dalberg, Dalbo, Espholm, Främmanberg, Hindersböle, Johannebo, Kasberget, Klinten, Kvarnberg, Lotsberget, Norrböle, Nabben, Nyängen, Rossen, Sjukhuset, Storgärdan, Storängen, Strandnäs, Styrsö, Sveden, Svinö, Vreten, Västernäs, Västra Klinten, Västra Ytternäs, Ytternäs, Österbacka ja Östernäs.[12]

Maarianhamina on muodostunut kahdeksasta kylästä: Dalkarby, Espholm, Hindersböle, Styrsö, Sviby, Svinö, Ytternäs ja Övernäs. Entisistä kylistä osa on nykyisiä Maarianhaminan kaupunginosia. Lisäksi Sviby on edelleen kylä Jomalan kunnassa.[13] Dalkarby, Hindersböle, Sviby ja Ytternäs on liitetty Jomalasta ja Espholm, Styrsö ja Svinö on liitetty Lemlandista Maarianhaminaan vuonna 1961.

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Maarianhaminan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 9 553
1985
  
 9 829
1990
  
 10 263
1995
  
 10 418
2000
  
 10 488
2005
  
 10 780
2010
  
 11 190
2015
  
 11 461
2020
  
 11 696
Lähde: Tilastokeskus.[14]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Maarianhaminassa oli 11 677 asukasta, joista 11 560 asui taajamassa, 47 haja-asutusalueilla ja 70:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Maarianhaminan taajama-aste on 99,6 %.[15] Kunnassa on vain yksi taajama, Maarianhaminan keskustaajama.[16] Maarianhaminan keskustaajama ulottuu lisäksi Jomalan kunnan alueelle.[16] Yhteensä Maarianhaminan keskustaajamassa on 14 321 asukasta ja sen pinta-ala on 21,09 neliökilometriä.[17]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariehamn Missionskyrkan toukokuussa 2018.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Maarianhaminassa toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta Mariehamns församling.[18]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Maarianhaminassa toimii Åland Pingstförsamling.[19]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Maarianhaminan alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[20]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maarianhaminan kaupungintalo

Maarianhamina perustettiin 21. helmikuuta 1861. Kaupunki on saanut nimensä (”Mariansatama”) Maria Aleksandrovnan, Venäjän keisari Aleksanteri II:n puolison mukaan. Venäjä lahjoitti keisarinnaa esittävän patsaan kaupungille vuonna 2011.[21][22][23] Kaupungin paikalla sijaitsi aiemmin pieni Jomalaan kuulunut Övernäsin kylä, josta on jäljellä yksi asuinrakennus, Övernässtugan, keskustan kaakkoiskulmalla. Arkkitehti Georg Theodor von Chiewitzin laatimaa ja vuonna 1871 hyväksyttyä asemakaavaa noudatettiin 1960-luvulle saakka.

Kaupunki kehittyi aluksi hitaasti, kunnes sinne vuonna 1869 muuttanut kauppias Nikolai Sittkoff hankki ensimmäisen purjelaivansa ja pani alkuun Maarianhaminan kehityksen merenkulkukaupungiksi. Myöhemmistä laivanvarustajista nousi huomattavimmaksi Gustaf Erikson, joka sai merenkulkuneuvoksen arvonimen. Erikson omisti uransa aikana yhteensä kymmeniä purje-, höyry- ja moottorialuksia ja 1930-luvulla yli puolet kaikista Maarianhaminaan rekisteröidyistä aluksista.

Maarianhaminassa alkoi merenkulkuopetus vuonna 1866, kun sinne siirrettiin aluksi Finströmin Godbyssä toiminut merikoulu. Samana vuonna avattiin myös kaupungin postitoimisto. Maarianhaminan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1874. Kaupunkiin perustettiin puhelinlaitos vuonna 1887.

Vuonna 1889 Maarianhaminaan perustettiin kylpylaitos ja kylpyläelämä oli vilkasta ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen saakka, jolloin se loppui miltei tyystin. Kylpylähotelli paloi vuonna 1916. Kylpylaitos sijaitsi Västerhamnin pohjoispuolella ja siitä muistuttavat Badhusparken- ja Badhusberget-nimet.

Maarianhaminan seurakunta itsenäistyi Jomalan seurakunnasta vuonna 1905. Seurakunta kuuluu Porvoon hiippakuntaan.[24]

Maarianhaminan maistraatti ja raastuvanoikeus aloittivat toimintansa vuonna 1928. Vuonna 1993 toteutetun alioikeusuudistuksen jälkeen kaupungissa on toiminut Ahvenanmaan käräjäoikeus. Maarianhamina ja koko Ahvenanmaa kuuluvat Turun hovioikeuspiiriin.

Kartta Maarianhaminasta ja kaupungin lähialueista. Vuoden 1961 alueliitosta edeltänyt alue korostettu katkoviivalla.

Neuvostoliitto perusti konsulaatin Maarianhaminaan Suomen ja Neuvostoliiton solmittua Ahvenanmaan demilitarisointia koskevan sopimuksen talvisodan jälkeen lokakuussa 1940.[25] Konsulaatissa oli enimmillään liki 140 virkailijaa, joukossa myös Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n edustajia. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän konsulaatiksi muuttuneen viraston merkitys on vähentynyt, ja se oli 1990-luvun lopulla säästösyistä vähän aikaa jopa kokonaan suljettuna.[26] Konsulaatti oli yhtenä etappipaikkana ruotsalaisen vakoojan Stig Berglingin pakomatkalla Neuvostoliittoon lokakuussa 1987.[27]

Kaupungin alue laajeni nykyiselleen vuoden 1961 alussa, kun Maarianhaminaan liitettiin vajaan seitsemän neliökilometrin alue Jomalasta ja noin puolentoista neliökilometrin alue Lemlandista. Jomalasta Maarianhaminaan tuolloin liitetyllä alueella sijaitsivat Dalkarbyn, Hindersbölen, Svibyn ja Ytternäsin kylät sekä Lemlandista liitetyllä alueella Espholmin, Styrsön ja Svinön kylät. Ennen liitosta kaupungin maapinta-ala oli ollut vain 3,1 neliökilometriä.[28]

Maarianhaminan asukasluku kasvoi melko tasaisesti 1900-luvun aikana samalla kun kaupungin osuus maakunnan koko väestöstä lisääntyi. Vuoden 1950 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui 3 264 henkeä[29] ja kymmenen vuotta myöhemmin 6 688 henkeä.[30] Vuoden 1970 lopussa Maarianhaminassa oli 8 461 asukasta[31], vuoden 1985 lopussa 9 885 asukasta[32] ja vuoden 2001 alussa 10 488 asukasta.[33]

Maarianhaminan lentoturma sattui 8. marraskuuta 1963.

Elinkeinoelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelut ja julkinen sektori työllistävät yli 60 prosenttia kaupungin asukkaista. Liike-elämä on keskittynyt keskustan itäosaan torin ympärille ja sen lähikatujen varsille. Keskustan pohjoispuolella Maarianhaminan ja Jomalan rajan molemmin puolin toimii muutamia pienehköjä teollisuusyrityksiä, joista tunnetuimpia on leikkikaluja ja taloustavaroita valmistava Plasto.

Maarianhamina on ollut ja on edelleen Suomen merkittävimpiä merenkulku- ja laivanvarustamokaupunkeja. Aina kaupungin perustamisesta saakka kaupungin elinkeinoelämä on keskittynyt merenkulun ympärille. Kaupungissa sijaitsee edelleen suuri määrä varustamoja ja iso osa väestöstä on jollain tavalla tekemisissä merenkulun kanssa. Muun muassa Viking Line -konsernin ja Eckerö-konsernin pääkonttorit sijaitsevat Maarianhaminassa. Monet Ahvenanmaan vesillä purjehtivat alukset on rekisteröity Maarianhaminaan kuten Silja Linen M/S Silja Serenade

Ålandsbankenin pääkonttori sijaitsee Maarianhaminan keskustassa. Pankilla on kaupungin alueella myös kaksi sivukonttoria.

Ahvenanmaan keskussairaala sijaitsee runsaan kilometrin päässä keskustasta pohjoiseen.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhaminassa toimii kolme peruskoulua, joista Ytternäsissä on vuosiluokat 1–6 ja Övernäsissä sekä Strandnäsissa vuosiluokat 1–9. Ahvenanmaalla on myös yksi lukio, Ålands lyceum. Kaupungissa toimivat myös ammattikoulu ja merenkulkuoppilaitos.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahvenanmaan maakuntapäivien rakennus
Ruotsinlaivat pysähtymässä Maarianhaminan satamassa

Suuret autolautat pysähtyvät Maarianhaminassa, koska Ahvenanmaa ei kuulu EU:n veroalueeseen ja näin lautoilla voidaan edelleen jatkaa verovapaata myyntiä. Laivoilla pääsee Helsinkiin, Tukholmaan, Tallinnaan ja Turkuun. Virolaisen Tallink-varustamon alukset Tallinna–Tukholma-reitillä ovat poikenneet Maarianhaminassa Viron liityttyä EU:hun, jotta voisivat jatkaa verovapaata myyntiä. Helsingin linjan lautat ovat pysähtyneet Maarianhaminassa vuodesta 1999. Viking Linen lautat ovat aina pysähtyneet Maarianhaminassa.

Maarianhaminan lentoasema sijaitsee kolmen kilometrin päässä keskustasta ja sieltä on päivittäiset lentoyhteydet Helsinkiin, Tukholmaan ja Turkuun. Lähellä lentoasemaa sijaitsee Ahvenanmaan postikeskus.

Keskustan pohjoispuolella olevasta liikenneympyrästä lähtee kolme Ahvenanmaan päätietä: päätie 1 Hammarlandiin ja edelleen Eckeröhön, päätie 2 Finströmin Godbyhyn ja sieltä Sundin Prästöhön sekä päätie 3 Lumparlandin Långnäsiin.

Maarianhaminan julkinen liikenne hoidetaan pääosin linja-autoin. Punaiset paikallisbussit, eli "Röde Orm" (Arkistoitu – Internet Archive), liikennöivät aiemmin kahdella kahdeksikkomaisella linjalla, mutta niiden toiminta lopetettiin toukokuun 2013 loppuun. Koulupäivisin ajetaan myös linjaa Maarianhaminan ja Järsön välillä. Linja-autoyhtiöt Sundqvists Buss ja Williams Buss ajavat kaukolinjoja Maarianhaminasta eri puolille Ahvenanmannerta.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhaminan alue on historiallisesti ruotsinkielistä aluetta. Maarianhaminan alueella puhuttu murre on Jomalan ruotsinkielinen murre, joka luetaan ahvenanmaanruotsin Länsi-Ahvenanmaan murteisiin. Ahvenanmaa muodostaa linkin Suomen ruotsalaismurteista Uplannin ja Sörmlannin murteisiin. Manner-Ahvenanmaalla puhuttu Länsi-Ahvenanmaan murre on lähimpänä Uplannin murteita.[34]

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lars Sonckin suunnittelema Maarianhaminan kirkko.
Maarianhaminan Itäsatama
Yönäkymä satamaan

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimmat maarianhaminalaiset urheiluseurat ovat miehissä jalkapallon Veikkausliigaa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon SM-liigaa pelaava Åland United.

Maarianhaminassa järjestettiin 14.–19.8.2007 ensimmäistä kertaa beach volleyn World Tourin eli Swatch FIVB World Tourin osakilpailu. Maarianhaminan turnaus järjestettiin ensimmäistä kertaa FIVB:n historiassa yhteistyönä kahden eri maan Lentopalloliiton kanssa, sillä Maarianhaminan turnaushakemusta on tukenut myös Ruotsin Lentopalloliitto.

Urheilun keskuskenttänä on vuodesta 1967 toiminut Mariehamns idrottsgård. Maarianhaminan ravirata sijaitsee Jomalan kunnan puolella aivan Maarianhaminan rajan tuntumassa.

Ystävyyskaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja maarianhaminalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ a b Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Stadsfullmäktige Mariehams stad.
  7. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 165. Otava 1979, Helsinki.
  8. ↑ Kansalaisen Karttapaikka kansalaisen.karttapaikka.fi. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.3.2012.
  9. ↑ Onko Suomessa muita kuntia kuin Helsinki, joissa ei ole järviä? Lappia ei nyt lasketa, siellä kun ilmeisesti järvettömyys on yleistä (?). igs.kirjastot.fi. 8.3.2010. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 19.3.2012.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Eno vastaa: Järvettä Suomessa vihrealanka.fi. 21.10.2009. Vihreä Lanka Oy. Viitattu 19.3.2012.
  11. ↑ Mattila, Mattias: Pohjoismaiden neuvosto jakoi 40 000 euron palkintoja – ympäristöpalkinto Maarianhaminalle, muilta osin Suomi jäi nuolemaan näppejään 1.11.2022. Yle Uutiset.
  12. ↑ Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2012 (XLS) Ålands statistik- och utredningsbyrå (ÅSUB). Arkistoitu 6.7.2015. Viitattu 18.4.2013. (ruotsiksi)
  13. ↑ Karttjänst karta.mariehamn.ax. Viitattu 18.3.2024.
  14. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 29.1.2018.
  15. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  16. ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  17. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 5.12.2018.
  18. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  19. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 7.9.2021.
  20. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Mariehamn fick sin staty Svenska Yle. 3.11.2011. Viitattu 9.6.2024. (ruotsiksi)
  22. ↑ Mariehamn Den Store Danske. 19.2.2024. Viitattu 9.6.2024. (tanska)
  23. ↑ Nya Åland: Venäjän keisarinnaa esittävän patsaan kaulaan ilmestyi hirttosilmukka Helsingin Sanomat. 27.12.2022. Viitattu 9.6.2024.
  24. ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (osa 5, s. 148−149). Porvoo: WSOY, 1973.
  25. ↑ Ensio Siilasvuo (toim.): Talvisota-kronikka, s. 186. Jyväskylä: Gummerus, 1989.
  26. ↑ Kotkavirta, Johannes: Venäjän ”minikokoinen valvontakomissio” Ahvenanmaalla tyrmistyttää – ”Ilmiselvä loukkaus Suomen suvereniteettia vastaan” 20.1.2022. Ilta-Sanomat.
  27. ↑ Sipilä, Jarkko: Ruotsalaisvakoojan uskomaton pako läpi Suomen – kun poliisi piti tiedotustilaisuutta Espoossa, vakooja vietiin rajan yli: ”Se oli yksi osa ruotsalaisten huikeassa hölmöilyjen sarjassa” 9.3.2019. MTV Uutiset.
  28. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1957, s. 170. Helsinki: Otava, 1956.
  29. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1952, s. 89. Helsinki: Otava, 1951.
  30. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1963, s. 162. Helsinki: Otava, 1962.
  31. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 140. Helsinki: Otava, 1971.
  32. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 176. Helsinki: Otava, 1986.
  33. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 202. Helsinki: Otava, 2001.
  34. ↑ Suomenruotsin murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.9.2024.
  35. ↑ a b Lars Sonck ja Hilda Hongell - Vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta 25.4.2007. Maarianhaminan kaupunki. Viitattu 21.2.2024.
  36. ↑ Dags att avbryta ryskt vänortssamarbete helt? Nya Åland. 5.10.2022. Viitattu 31.3.2023. (ruotsi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maarianhamina.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maarianhamina&oldid=22709152”