Stig Bergling

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Stig Svante Eugén Bergling (1. maaliskuuta 1937 Tukholma, Ruotsi – 24. tammikuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen poliisi ja vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton hyväksi.[1] Hänet tuomittiin vuonna 1979 Ruotsissa elinkautiseen vankeuteen vakoilusta. Berglingin ja hänen vaimonsa loikkaus Suomen kautta Neuvostoliittoon lokakuussa 1987 nostatti suuren kohun.[2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergling kasvoi Tukholman Östermalmilla ja aloitti vuonna 1958 työuransa poliisina.[3] Hän hakeutui 1969 Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon palvelukseen ja työskenteli tiedusteluyksikössä. Samana vuonna hänet komennettiin tiedustelu-upseeriksi YK:n rauhaturvatehtäviin Kyprokselle, jossa hän työskenteli vuoden ajan. Tuona aikana hän kävi useita kertoja Beirutissa, ja niiden käyntien yhteydessä hänestä tuli GRU:n vakooja. Bergling oli rannikkotykistön reserviupseeri ja hän oli lyhyehkön ajan komennettuna Ruotsin Puolustusvoimien turvallisuusosaston tehtäviin. Eräiden YK-tehtävien yhteydessä hän myi Libanonissa salaisia asiakirjoja GRU:lle. Palattuaan Ruotsiin hän jatkoi vakoilutyötään luovuttamalla tietoja Säpon Ruotsin operaatioista. Pian Säpossa tajuttiin, että jossain oli vuoto. Stig Bergling hakeutui sotilastarkkailijaksi UNTSOn palvelukseen 1973. Pian sen jälkeen hakeutui uudestaan YK:n UNTSOn palvelukseen Field Service Officeriksi Jerusalemiin 1974. Hän sai siirron loppukesällä 1974 Kyprokselle erään suomalaisen FSO:n kanssa UNHCR:n palvelukseen turvallisuusupseerin (FSO) tehtäviin, joiden yhteydessä vakoiluepäilykset alkoivat vahvistua. Mossad pidätti hänet Israelissa 20. maaliskuuta 1979. YK on toistaiseksi vaiennut omista epäilyksistään. UNTSO:n arkistot on supistettu joten arkistotietoja olisi etsittävä YK:n New Yorkin päämajasta.

Tämän radion avulla Bergling piti yhteyttä neuvostoliittolaisiin.

Bergling tuomittiin vakoilusta elinkautiseen vankeuteen 7. joulukuuta 1979. Vankeutensa aikana Bergling avioitui nuoruutensa tyttöystävän Elisabet Sandbergin kanssa ja siinä yhteydessä muutti nimensä Eugen Sandbergiksi. He olivat seurustelleet vankeusaikana tapahtuneen kirjeenvaihdon avulla. Bergling ehdotti 12. toukokuuta 1980, että hänet vaihdettaisiin Raoul Wallenbergiin, mutta Neuvostoliitto ei vastannut tarjoukseen muutoin kuin ilmoittamalla, että Wallenberg kuoli vankeudessa vuonna 1947.

Loikkaus Suomen kautta Neuvostoliittoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksan vankilavuoden aikana Berglingillä oli ollut useita vankilalomia ja yksi valvomaton loma hänen vaimonsa luona[4]. Ruotsin viranomaiset pitivät Berglingiä kansallisena turvallisuusriskinä olevana henkilönä ja vankilalomiensa aikana Bergling käytti salanimeä Eugen Sandberg[4].

Vanginvartija saattoi Berglingin 5. lokakuuta vuonna 1987 toimesta tämän vaimon kerrostaloon Tukholman Rinkebyhyn[4]. Kaksi Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon miestä vartioi ulkona autossa. Yöllä Berglingit alkoivat suunnitella pakoa[4]. Heillä oli käytössään useita autoja. Kahden tunnin harhautuksen jälkeen urheiluvaatteisiin pukeutunut Bergling tapasi vaimonsa Opel Asconassa.

Berglingit pakenivat varhain aamulla 6. lokakuuta 1987 Ahvenanmaan kautta Helsinkiin ja sieltä vanhojen toimeksiantajiensa turviin Moskovaan. Aluksi Berglingit ajoivat sivuteitä pitkin Grisslehamnin satamaan, josta he matkustivat M/S Ålandsfärjanilla Eckeröhön. Heidän kannaltaan onnekas sattuma oli, että sää oli pakomatkan aikana sumuinen. Pariskunnan pako huomattiin Rinkebyssä vasta iltapäivällä noin kello 13; samoihin aikoihin Berglingit ilmoittautuivat Neuvostoliiton konsulaattiin Maarianhaminassa. Sekaannusten vuoksi hälytys annettiin Ruotsissa vasta illalla kello 22 jälkeen. Ruotsin poliisi antoi Berglingistä kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Lokakuun 6. ja 7. päivien välisen yön aikana Berglingit jatkoivat matkaansa autolautalla Naantaliin ja sieltä autolla Helsinkiin. Berglingin paosta kerrottiin Ruotsin ja Suomen sanomalehdissä 7. lokakuuta. Suomessa tiukennettiin valtakunnan ulkorajojen valvontaa, ja Ruotsista saapuvia matkailijoita tarkkailtiin tehostetusti satamissa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla.[4]

Saavuttuaan Helsinkiin Berglingit oleskelivat Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä muutamia päiviä, kunnes neuvostoliittolainen yhteyshenkilö kuljetti heidät Vaalimaan raja-aseman kautta Neuvostoliittoon lauantaina 10. lokakuuta. Vaalimaalla Bergling piiloutui rajanylityksen ajaksi diplomaattiauton tavaratilaan. Berglingin vaimon Uppsalasta vuokraama Opel Ascona -henkilöauto löytyi samana päivänä sivullisen antaman vihjeen perusteella Tapiolan tennispuiston pysäköintialueelta Espoosta. Poliisi sai lukuisia yleisövihjeitä Berglingin tuntomerkkeihin sopivista henkilöistä, mutta ne eivät johtaneet tulokseen. Berglingin arveltiin muun muassa siirtyneen matkustajalaiva Georg Otsilla Tallinnaan. Keskusrikospoliisi kirjasi ainoan Berglingin pariskunnasta Suomessa tehdyn näköhavainnon Tapiolassa työskennelleiltä rakennusmiehiltä, jotka olivat pyytäneet pariskuntaa siirtämään autonsa sivuun räjäytystyömaalta. Rakennusmiehet olivat panneet merkille, että miehellä oli pilvisestä säästä huolimatta ollut aurinkolasit.[5][4] Berglingin auton löydyttyä ruotsalaiset rikostutkijat saapuivat Suomeen ja pitivät tiedotustilaisuuden Espoon poliisiasemalla.[4]

Berglingin pako nostatti myrskyn Olof Palmen murhatutkinnan virheiden ja tuloksettomien sukellusvene-etsintöjen turhauttamien ruotsalaisten keskuudessa. Poliisit syyttivät tapahtuneesta vankilaviranomaisia ja päinvastoin. Iltapäivälehti Expressen luonnehti Berglingin tapausta skandaaliksi. Jupakka johti oikeusministeri Sten Wickbomin eroon virastaan.[4][6]

Lokakuun 1987 jälkeen Berglingin tapaus vilahteli uutisotsikoissa silloin tällöin. Esimerkiksi helmikuussa 1989 Svenska Dagbladet epäili, että Bergling olisi kuljetettu erään Espoon Mankkaalla toimineen neuvostoliittolaisen yrityksen tiloista Neuvostoliittoon. Keskusrikospoliisin asiakirjoista on myöhemmin ilmennyt, että kyseistä yritystä oli pidetty silmällä lokakuussa 1987.[4]

Vuonna 1996 ilmestyneissä muistelmissaan Bergling epäili, että koska loikkaus oli onnistunut niin helposti, olisi Suojelupoliisi ollut etukäteen tietoinen hänen paostaan, mutta ei ollut tehnyt mitään hänen pidättämisekseen. Berglingin mukaan Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön virkailijat olivat sanoneet pystyvänsä suurelta osin ohjaamaan Suomen poliisin toimintaa. Suojelupoliisin päällikkönä toiminut Seppo Tiitinen kiisti Berglingin väitteen ja sanoi, etteivät Berglingit olisi voineet oleskella päiväkausia Helsingissä Supon tieten. Tiitisen mukaan Neuvostoliitto oli syvimmän suomettumisenkin aikana kunnioittanut Supon itsenäisyyttä. Berglingin tapauksessa ongelmana oli ollut, ettei Supo ollut saanut Ruotsin Säpolta oikea-aikaisia tietoja.[7][8][4]

Pariskunta eli jonkin aikaa Moskovassa ja käytti salanimiä Ivar ja Elisabet Strauss. Myöhemmin he muuttivat Budapestiin Unkariin ja edelleen Libanoniin.[3]

Paluu Ruotsiin ja viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1994 aviopari palasi vapaaehtoisesti Ruotsiin Kyprokselta[5][4]. Bergling anoi lokakuussa 1994 armahdusta vedoten sairastamaansa Parkinsonin tautiin.[9] Ruotsin hallitus lievensi kesäkuussa 1996 Berglingin elinkautisen 23 vuodeksi vankeutta.[10] Tämän seurauksena Bergling vapautettiin vankilasta heinäkuussa 1997.[11]

Suomen ja Ruotsin hallitukset jättivät Neuvostoliiton seuraajavaltiolle Venäjälle elokuussa 1994 nootin, jossa tiedusteltiin tapahtumien kulkua. Vastauksessaan Venäjä ilmoitti, että Berglingiä oli avustettu ”humanitaaristen syiden” nojalla eikä pariskunnalle ollut loikkauksen jälkeen annettu mitään tiedustelutoimintaan liittyviä tehtäviä.[4]

Loikkauksen yksityiskohtien tultua julki Berglingin tapausta käsiteltiin elokuussa 1994 Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa. Suojelupoliisin päällikön selostuksen mukaan loikkausta olivat avustaneet Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön konsuli ja apulaissotilasasiamies, joista edellinen oli karkotettu Suomesta vuonna 1988 vakoiluepäilyjen vuoksi. Apulaissotilasasiamies, joka oli jo ehtinyt itse poistua Suomesta, julistettiin vuonna 1994 ei-toivotuksi henkilöksi ja hänen viisuminsa mitätöitiin. Supon mukaan suomalaisia ei ollut sekaantunut Berglingin loikkaukseen.[5][4]

Bergling liittyi vasemmistopuolueen jäseneksi vuonna 2006, mutta jätti puolueen saman vuoden marraskuussa huonon vaalimenestyksensä johdosta.

Bergling kommentoi Ilta-Sanomille vuonna 2007 tuolloin ajankohtaista niin kutsuttua pronssisoturikiistaa Virossa. Berglingin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin ei pelkästään testannut Venäjän rajoja, vaan Venäjä suorastaan tunsi itsensä uhatuksi jouduttuaan uuden Euroopan myötä Yhdysvaltoihin kallellaan olevien maiden ympäröimäksi.[12]

Dagens Nyheter kertoi tammikuussa 2015 Berglingin kuolleen 77 vuoden iässä tukholmalaisessa vanhainkodissa. Hän käytti kuollessaan nimeä Stig Svante Eugén Sydholt.[13][14] Hänen vaimonsa Elisabet Sandberg oli kuollut jo aiemmin.[12]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kervinen, Elina: Ruotsalaisvakooja Stig Bergling on kuollut – pako Suomen läpi on vakoilun historiaa Helsingin Sanomat. 29.1.2015. Arkistoitu 31.1.2015. Viitattu 29.1.2015.
  2. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 22. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10120-X.
  3. ↑ a b Kuuluisa ruotsalaisvakoilija kuoli – hämmensi Suomeakin vuonna 1987 MTV Uutiset.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m Ruotsalaisvakoojan uskomaton pako läpi Suomen – kun poliisi piti tiedotustilaisuutta Espoossa, vakooja vietiin rajan yli: ”Se oli yksi osa ruotsalaisten huikeassa hölmöilyjen sarjassa” 9.3.2019. MTV Uutiset.
  5. ↑ a b c Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1995, s. 115. Otava 1994 ISBN 951-1-13254-7
  6. ↑ Mitä Missä Milloin 1989, s. 25.
  7. ↑ Stig Bergling: Supo ei estänyt pakoani 17.10.1996. MTV Uutiset.
  8. ↑ Suomettuminen: Iltalehden erikoislehti, s. 55. Helsinki: Alma Media, 2015.
  9. ↑ Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 7.10.1995. Huippuvakooja Stig Bergling anoo armoa sairauden takia.
  10. ↑ Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 20.6.1996. Vakoilija Stig Berglingin tuomio lieveni.
  11. ↑ Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 17.7.1997. Ruotsalaisvakooja Bergling vapautui.
  12. ↑ a b Ruotsalainen ex-vakooja Stig Bergling on kuollut 29.1.2015. Ilta-Sanomat.
  13. ↑ Lisinski, Stefan: Stig Bergling avliden 29.1.2015. Dagens Nyheter. Viitattu 29.1.2015. (ruotsiksi)
  14. ↑ Vakooja pakeni Suomen kautta Neuvostoliittoon. Aamulehti 30.1.2015, s. A22.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bonnier, Jonas: Spionen Bergling: Roman. Stockholm: Albert Bonniers Förlag, 2022. ISBN 978-91-0-019141-2
  • Cras, Bengt Åke – Thornberg, Jörgen: Aldrig mera fri. Stavnäs: Mirabelle, 1999. ISBN 91-972910-1-3
  • Dopson, Cristopher – Payne, Ronald: Spionernas Vem är det. (Anno 80) Stockholm: Info Books, 1988.
  • Sandberg, Elisabeth: Mitt liv med Stig Bergling. Stockholm: Norstedt, 1995. ISBN 91-1-959002-4
  • Ilta-Sanomat, Viikkoliite 13.8.1994.
  • Svenska Dagblateds årsbok, 1981, s. 24.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stig_Bergling&oldid=21568942”