Kuressaare

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Viron kaupungista. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kuressaare
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Kuressaare

Koordinaatit: 58°15′12″N, 22°29′10″E

Valtio Viro
Maakunta Saarenmaan maakunta
Kunta Saarenmaan kunta
Kartoissa 1154
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kunnan sisäinen kaupunki
 – Kaupunginjohtaja virka avoinna[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 14,95 km²
Väkiluku (2013) 13 339[2]
 – Väestötiheys 892 as./km²









Kuressaare[3] (viroksi Kuresaar 1918–1933[4], Kuressaare 1933–1952 ja 1988– sekä Kingissepa 1952–1988, ennen saksaksi ja ruotsiksi Arensburg) on Saarenmaan kuntaan kuuluva kaupunki Virossa, Saarenmaan saaren etelärannikolla. Se on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki ja Saarenmaan kunnan pääpaikka. Kaupunki sijaitsee Riianlahden rannalla. Kuressaaressa asuu noin kolmasosa koko Saarenmaan maakunnan asukkaista. Kaupungin virallinen nimi, saksalais-ruotsalainen Arensburg, muutettiin Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 nimeksi Kuressaare, ja vuosina 1952–1988 kaupungin virallinen nimi oli Kingissepa Kuressaaressa syntyneen Viktor Kingissepän mukaan.[5]

Hallinnollinen asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuressaarelle palautettiin vuonna 1990 ensimmäisenä Viron kaupunkina itsehallinnollinen asema. Kaupungista on jälleen tullut kylpyläkaupunki, ja siellä on terveyshoitoloita ja hotelleja sekä huvivenesatama. Piispanlinnan vallihaudat sekä matalan ja lämpimän veden vuoksi Vauvarannaksi (Titerand) kutsuttu uimaranta on kunnostettu.[6]

Vuoden 2017 kuntauudistuksessa Kuressaare menetti itsenäisen asemansa, kun siitä tuli koko saaren kattavan Saarenmaan kunnan osa.lähde?

Kuressaaren piispanlinna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piispanlinna

Kuressaare syntyi piispanlinnan ympärille, joka nykyään on Kuressaaren merkittävin matkailunähtävyys. Ensimmäinen maininta nimellä Arensburg on vuodelta 1381. Linnan valli ja vallihauta rakennettiin 1300-luvulla. Viimeinen piispa myi linnansa ja koko Saarenmaan Tanskalle vuonna 1559. Kaupunginoikeudet se sai vuonna 1563 ja vuonna1645 se siirtyi Ruotsin hallintaan. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Venäjä sai kaupungin hallintaansa, ja 1700-luvulla siitä kehittyi suosittu lomakeskus. Viimeisenkin muodollisen sotilaallisen merkityksensä Piispanlinna menetti vuonna 1836, kun se poistettiin Venäjän keisarikunnan sotilaallisten linnoitusten luettelosta. Nykyään piispanlinna on museo- ja tapahtumatila, jossa järjestetään myös konsertteja. Puolustustornin ylimmässä kerroksessa on näköalatornina toimiva kesäkahvila.[5]

1800-luvun loppupuolella linnoituksen ympärille rakennettiin puisto, jossa on lehmuksia, kastanjoita ja jalavia sekä punapyökkejä. Puistossa on 1800-luvulla rakennettu ja myöhemmin peruskorjattu seurahuone, jossa on kahvila, baari ja konserttisali, jonka edustalla kesäisin järjestetään konsertteja.[5]

Puiston tieltä hävitettiin vanhan kirkon rauniot ja kirkon alle haudattujen vainajien muistoksi pystytettiin kalkkiliuskemuistomerkki, jossa on myös vanhoja hautakiviä. Muistomerkissä on Friedrich Schillerin lause Wirke Gutes, du nährest der Menscheit göttliche Pflanze (Hyvillä töillä ravitset ihmiskunnan pyhää taimea). Puiston vieressä on 1800-luvulla rakennetussa talossa toimii Linnakodanikumuseeum, aikakaudelle tyypillinen rakennus, joka toimii museona.[5]

Vallimaa tänavilla on Johannes Aavikin kotimuseo. Johannes Aaviik oli kielitieteilijä, kun taas hänen veljenpoikansa Joosep Aavik musiikinopettaja, urkutaiteilija, kapellimestari ja säveltäjä.[5]

Kuressaaressa on Tõllustella tai Tõllilla asuneen hiiden, Suur Tõllin, patsas. Kansanperinteen mukaan Suur Tõll asui Saarenmaalla ja hänen veljensä Leigar Hiidenmaalla.[5]

Kaupunki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuressaaren pääkatu on Lossi tänav, joka kulkee piispanlinnan puistolta keskustaan 1600-luvulla rakennetulle raatihuoneelle ja sen vierellä olevalla vaakahuoneelle, joka myös on rakennettu 1600-luvulla. Raatihuoneella toimii turistineuvontapaikka, ja vaakahuoneen vieressä on tori, jolla myydään matkamuistoja. Torilla on myös kalatiski.[5]

Tie jatkuu Kuivastu maanteena. Keskustassa on paljon kalkkiliuskekivestä rakennettuja rakennuksia 1700-luvun ja 1800-luvun tyyliin. Samasta kivestä on myös tehty kahden metrin korkuisia, tontteja rajaavia aitoja.[5]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Kuressaaren kaupungissa oli 13 166 asukasta, joista 12 861 (97,7 %) oli virolaisia, 159 (1,2 %) venäläisiä ja 138 (1,0 %) muita kansallisuuksia.[7]

Kulkuyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuressaareen ei ole maantieyhteyttä, mutta Virtsu–Kuivastu-laivayhteyden avulla saarelle on autoliikennettä.

Kuressaaren lentoasemalta on säännöllinen lentoliikenne Tallinnaan (9 viikoittaista lentoa vuonna 2014).[8] Finnair lensi kesinä 2005–2006 Kuressaareen reittilentoja ja kesällä 2008 tilauslentoja. Viron ja Neuvostoliiton 1939 tukikohtasopimuksen perusteella Neuvostoliitto muutti Kuressaaren lentokentän sotilaslentoasemaksi, yhdeksi niistä sotilaslentoasemista, joilta se suoritti talvisodan aikana pommituksia Suomen valtioalueelle.[5]

Liivinlahdella kolmen kilometrin päässä Kuressaaren kaupungista sijaitsee Roomassaaren satama, josta voi matkustaa kuuden kilometrin päähän Abrukan saarelle, jonka matkailunähtävyys on lehtometsä. Saarella on noin 40 asukasta, lomakoti ja leirintäalue.[5]

Saksa evakuoi vuonna 1939 Roomassaaren satamasta matkustajalaiva Adlerilla noin 500 baltiansaksalaista. 1. heinäkuuta 1941 neuvostoliittolaiset karkottivat 697 virolaista muualle Neuvostoliittoon ennen kuin hyökkäävät saksalaiset ehtivät alueelle. Karkotuksesta on satamassa muistomerkki, jonka teksti on suomeksi käännettynä: "Täältä alkoi 1. heinäkuuta 1941 tie kaukaiselle maalle". Syyskuussa 1944 neuvostoliittolaisten tehdessä paluutaan tuhannet virolaiset siviilit ja muualta tulleet siviilit pakenivat Roomassaaren satamasta lähteneissä aluksissa.[5]

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirss, Urve: Länsi-Viron saaret. (matkaopas) Suomentanut Sanna-Leena Immanen. Huma, 2001, lisäp. 2006. ISBN 9985-898-58-3
  • Suuri maailmantieto. (Maantieteen hakuteos) Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vallavanem Madis Kallas astus ametist tagasi Saaremaa vald. 19.7.2022. Arkistoitu 20.7.2022. Viitattu 20.7.2022. (viroksi)
  2. ↑ Rv0291: Rahvaarv, pindala ja asustustihedus haldusüksuse või asustusüksuse liigi järgi, 1. jaanuar Eesti Statistika. 19.4.2010. Statistikaamet. Viitattu 8.6.2014. (viroksi)
  3. ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 104. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 Eksonyytmit, Kotus (viitattu 11.7.2013).
  4. ↑ Saila Leukumaa-Autto: Tavoitteena vahva ja yhtenäinen kansa. Historia ja kieli kansallisen identiteetin rakentamisen välineinä Pätsin aikakauden Virossa 1934–1940 (PDF) (sivu 251) 25.5.2018. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 19.6.2018.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Kirss, s.
  6. ↑ Saarenmaan historia saarenmaa.info. Arkistoitu 21.8.2007. Viitattu 25.4.2009. (Archive.org)
  7. ↑ RL002: Rahvastik elukoha, soo, vanuserühma ja rahvuse järgi, 31. detsember 2011 Statistikaamet. Viitattu 23.12.2016. (viroksi)
  8. ↑ Kuressaare Lennujaam Tallinna Lennujaam AS. Arkistoitu 18.12.2021. Viitattu 8.6.2014. (viroksi), (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuressaare&oldid=22843502”