Stefan Lindfors
Erik Stefan Lindfors (s. 3. toukokuuta 1962 Maarianhamina)[1] on suomalainen graafinen suunnittelija, kuvanveistäjä, muotoilija ja sisustusarkkitehti.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindfors kirjoitti ylioppilaaksi Åbo Katedralskolanista vuonna 1982 ja valmistui sen jälkeen taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1988.[2] Lisäksi Lindfors on tehnyt opetustyötä taidealan korkeakouluissa. Lindfors on saanut useita kotimaisia ja ulkomaisia muotoilualan palkintoja.
Lindfors on suunnitellut muun muassa astioita, huonekaluja, valaisimia, vaatteita ja kankaita sellaisille suomalaisille kotitalousväline- ja kalusteyrityksille kuin Arabialle, Iittalalle ja Martelalle sekä vaatealan yrityksille kuten Marimekolle. Hän on työskennellyt myös elokuva- ja televisio-ohjaajana. Televisiossa hänen ohjaamiaan televisiomainoksia on nähty esimerkiksi telealan yristen DNA:n ja Nokian kampanjoissa. Lindfors on ohjannut myös joitakin musiikkivideoita muun muassa suomalaiselle HIM-yhtyeelle kappaleille The Funeral of Hearts, Tears On Tape ja Into The Night.[3] Hänen Into the Night -musiikkivideonsa äänestettiin parhaaksi amerikkalaisen musiikkialan Internet-sivuston järjestämässä äänestyksessä vuonna 2014.[4]
Lindforsin suunnitteleman Plup-pullovesipullon kokonaisympäristövaikutuksista syntyi kohu lokakuussa 2008.[5] Vesipullon markkinoinnissa luvattiin luovuttaa 10 prosenttia pullon kokonaishinnasta Itämeren pelastamiseen. Tästä huolimatta Plup-vesipulloa ei voinut kierrättää normaaleissa pullonpalautusautomaateissa.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindfors sairasti nuorena anoreksiaa ja painoi vain 55 kiloa.[6] Lindforsilla on kaksi lasta näyttelijä-tuottaja Katariina Lehtosen kanssa, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 2005–2013.[7] Lindforsilla on myös yksi poika aiemmasta suhteestaan.[8]
Kuvia julkisista teoksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Aurinkotuuli, 1999, Lapinlahti. -
Hylje, 2012 (2011), yhdessä Saija Hairon kanssa, Naantali. -
Symbiosis, 2014, Turku. -
Lucius Alienus, 2017, Parainen. -
Rausku, 2022, Helsinki.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
- ↑ Halminen, Laura: Chief Executive Artist Stefan Lindfors Ylioppilaslehti. 30.3.2001. Viitattu 21.2.2010.
- ↑ Angel Films Oy: Into The Night ja Tears on Tape kuvaukset Facebook. Viitattu 15.3.2013.
- ↑ Rita Tainola: Lindforsin ohjaama musiikkivideo palkittiin. Iltalehti, 13.6.2014, s. 34.
- ↑ Airola, Heikki: S-ryhmä haukkuu Lindforsin ympäristöpullon, Lindfors haukkuu S-ryhmän Helsingin Sanomat. 3.10.2008. Arkistoitu 9.12.2008. Viitattu 21.2.2010.
- ↑ ”Halusin olla pelkät aivot” 30.4.2012. Iltalehti.
- ↑ Rita Tainola: Stefan Lindfors eroaa Ilta-Sanomat. 12.7.2013. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Rita Tainola: Stefan Lindfors Tainola Show'ssa: Elimme avioliitossa itsenäisesti ja vapaasti Ilta-Sanomat. 8.3.2014. Viitattu 17.11.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
