Luettelo diplomaattisiin edustustoihin paenneista henkilöistä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo henkilöistä, jotka ovat paenneet diplomaattisiin edustoihin turvapaikan saamiseksi. Luettelo on kronologinen.

Luettelo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilö Asema Ajankohta Syy pakenemiseen Sijaintivaltio Sijaintikaupunki Diplomaattinen edustusto Lopputulos
John William[1] Syrjäytetty Espanjan pääministeri 14. huhtikuuta 1726 – 25. toukokuuta 1727 Syytetty petoksesta ja kavalluksesta Espanja Madrid  Britannia Espanjan hallituksen poliisi vangitsi suurlähetystön sisältä
José Tadeo Monagas Venezuelan presidentti 15. maaliskuuta 1858 – 31. elokuuta 1858 Maaliskuun vallankumous  Venezuela Caracas  Ranska Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti Ranskaan.
José Manuel Balmaceda Chilen presidentti 29. elokuuta 1891 – 18. syyskuuta 1891 Hävisi Chilen sisällissodan  Chile Santiago  Argentiina Teki itsemurhan
Khalid bin Barghash[2] Sansibarin sulttaani 27.elokuuta 1896 – 2. lokakuuta 1896 Hävisi Sansibarin sodan  Sansibar Kivikaupunki  Saksa Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Saksan Itä–Afrikkaan.
Augusto Roa Bastos[3] paraguaylainen kirjailija 1947 Kritisoi hallitusta  Paraguay Asunción  Brasilia Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Argentiinaan.
Leonardo Argüello Barreto[4] Nicaraguan presidentti 26. toukokuuta 1947 – joulukuu 1947 Syrjäytetty vallasta Anastasio Somoza Garcían johtamassa sotilasvallankaappauksessa  Nicaragua Managua  Meksiko Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Meksikoon.
Víctor Raúl Haya de la Torre[5] perulainen poliittinen vaikuttaja, APRA–puoleen perustajajäsen 3. tammikuuta 1949 – 9. huhtikuuta 1954 Perun sotilasjuntta kielsi APRA–puolueen  Peru Lima  Kolumbia Kansainvälisen painostuksen jälkeen lähti maanpakoon
Jacobo Arbenz Guzmán[6] Guatemalan presidentti 27. tammikuuta 1954 – 28. kesäkuuta 1954 Syrjäytetty vallasta Carlos Castillo Armasin johtamassa sotilasvallankaappauksessa  Guatemala Guatemala  Meksiko Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Meksikoon.
Imre Nagy[7] syrjäytetty Unkarin pääministeri 4. marraskuuta 1956 – 22. marraskuuta 1956 Unkarin kansannousu  Unkari Budapest  Jugoslavia Sallittiin lähteä suurlähetystöstä mutta Unkarin uusi hallitus pidätti hänet
József Mindszenty[8][9] unkarilainen roomalaiskatolilainen kardinaali 4. marraskuuta 1956 – 4. marraskuuta 1971 Unkarin kansannousu  Yhdysvallat Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Itävaltaan.
Reino Häyhänen[10] neuvostoliittolainen majuri 4. marraskuuta 1956 – toukokuu 1957 loikkaus  Ranska Pariisi Lähti Yhdysvaltoihin
Guillermo Pacanins Acevedo liittovaltion piirin kuvernööri 23. tammikuuta 1958 – 26. tammikuuta 1958 Venezuelan vallankaappaus Marcos Pérez Jiménezin diktatuuria vastaan  Venezuela Caracas  Brasilia Lähti Puerto Ricoon, sitten myöhemmin –Yhdysvaltoihin[11]
Sharif Ali bin al–Hussein irakilainen prinssi 15. heinäkuuta 1958 – syyskuu 1958 Joutui pakenemaan maasta kenraali Abdulkarim Qasimin johtamassa vallankaappauksessa Irak Bagdad  Saudi-Arabia Lähti maanpakoon ensin Egyptiin, josta Libanoniin ja sieltä edelleen Lontooseen
Narciso Campos Pontigo[12][13] [14][15] [16] Kuuban armeijan sotilas 1959 Pidätettiin Kuuban vallankumouksen jälkeen  Kuuba Havanna  Brasilia Neuvoteltu maasta poistuminen Yhdysvaltoihin
Humberto Delgado portugalilainen ilmavoimien kenraali, joka vastusti António Oliveira de Salazarin valtaa 12. tammikuuta 1959 – 20. huhtikuuta 1959 Presidenttiehdokas, mutta hävisi vaalit vilpillisessä vaaleissa. Erotettiin armeijasta.  Portugali Lissabon Neuvoteltu maasta poistuminen Brasiliaan
Olga María Rodríguez Farinas ja William Alexander Morgan[12][13] [14][15] [16] amerikankuubalaiset vallankumoukselliset (pariskunta) 31. joulukuuta 1960 – maaliskuu 1961 Fidel Castron hallinnon vaino  Kuuba Havanna Sallittiin lähteä suurlähetystöstä. Pidätettiin ja teloitettiin hallituksen toimesta.
José Serra brasilialainen poliitikko huhtikuu 1964 – heinäkuu 1964 Brasilian sotilashallituksen vaino  Brasilia Brasília  Italia Neuvoteltu maasta poistuminen
Kong Le[17][18] Laosin kuninkaallisen armeijan kenraalimajuri 17. lokakuuta, 1966 epäonnistuneeseen vallankaappaukseen yrittäminen Laosin lippu Laos Vientiane  Indonesia Lähti maanpakoon Indonesiaan
Leon Veillard[19] Haitin tiedustelupalvelun Tonton Macouten agentti 1967 Salaliitto valtiota vastaan  Haiti Port–au–Prince  Brasilia Maasta poistuminen Floridaan[20]
José Serra brasilialainen poliitikko; tuolloin militantti Brasilian sotilasdiktatuuria vastaan 1973 paeta vainoa Brasilian sotilashallitukselta  Chile Santiago  Italia Neuvoteltu maasta poistuminen
Dith Pran kambodžalainen journalisti. 17. huhtikuuta 1975-30. huhtikuuta 1975 Ranskan Phnom Penhin suurlähetystö tarjosi väliaikaisen turvapaikan Phnom Penhin kukistumisen jälkeen.  Kambodža Phnom Penh  Ranska kambodžalaiset karkotettiin suurlähetystöstä Ulkomaalaiset saivat matkustaa maata pitkin Thaimaasee
Sydney Schanberg amerikkalainen journalisti
Mam Manivan Phanivong kambodžalainen prinsessa.
Sisowath Sirik Matak kambodžalainen prinnssi
Elena Quinteros uruguaylainen opettaja 28. kesäkuuta 1976 Paennut vankilasta  Uruguay Montevideo  Venezuela Suurlähetystön henkilökunta yritti auttaa Quinterosta, mutta uruguaylaiset poliisit ja sotilaat ottivat hänet väkisin kiinni, ja päiviä myöhemmin häntä kidutettiin ja tapettiin. Tapaus sai Venezuelan katkaisemaan diplomaattisuhteet Uruguayn kanssa.
Donald Woods eteläafrikkalainen apartheidin vastainen toimittaja tammikuu 1978 Apartheid–hallinnon vaino  Lesotho Maseru  Britannia Pakeni Lontooseen Britannian suurkomissaarin ja ja Lesothon hallituksen avulla
Ange–Félix Patassé[21] keskiafrikkalainen oppositiopoliitikko 27. helmikuuta 1982 – 3. maaliskuuta 1982 Keski–Afrikan presidentin André Kolingban hallituksen vastustaminen  Keski-Afrikan tasavalta Bangui  Ranska Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Togoon.
Francisco René Bobadilla Palomo Guatemalan maatalousministeri 1982 Syrjäytettiin Efraín Ríos Monttin johtamassa sotilasvallankaappauksessa  Guatemala Guatemala  Brasilia Lähti maanpakoon
Fang Lizhi[22] kiinalainen toisinajattelija, joka osallistui Tiananmenin aukion mielenosoitukseen 5. kesäkuuta 1989 – 25. kesäkuuta 1990 Pidätettiin mutta onnistui pakenemaan  Kiina Peking  Yhdysvallat Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Yhdysvaltoihin.
Olivia Forsyth[23] eteläafrikkalainen apartheid–hallinnolle työskentelevä vakooja 2. toukokuuta 1988 – 16. marraskuuta 1988 Loikkasi ANC:n puolelle  Angola Luanda  Britannia Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti Britanniaan.
Hou Dejian[24] kiinalainen toisinajattelija, joka osallistui Tiananmenin aukion mielenosoitukseen kesäkuu 1989 – 16. elokuuta 1989 Pidätettiin, mutta onnistui pakenemaan  Kiina Peking  Australia Karkotettiin takaisin kotimaahan Taiwaniin
Manuel Noriega[25] Panaman presidentti 24. joulukuuta 1989 – 3. tammikuuta 1990 Yhdysvaltain miehitys Panamassa  Panama Panamá Pyhä istuin Pyhä istuin Neuvottelut antautumisesta. Vietiin oikeuden eteen Miamiin.
Michel Aoun[26] libanonilainen armeijan komentaja lokakuu 1990 – 27. elokuuta 1991 Koki tappion Libanonin sisällissodassa  Libanon Beirut  Ranska Lähti maanpakoon Ranskaan
Tesfaye Gebre Kidan[27][28] [29] Etiopian presidentti toukokuuhun 1991 asti 27. toukokuuta 1991 Mengistu Haile Mariamin Derg–hallinnon kaatuminen  Etiopia Addis Ababa  Italia

kuoli 2004.[30]

Hailu Yimenu [27] [28] [29] Etiopian Derg–hallituksen virkamies 27. toukokuuta 1991 – 1993 teki itsemurhan 2. kesäkuuta 1991[31]
Berhanu Bayeh[27][28] [29] 27. toukokuuta 1991– 4. kesäkuuta 2004 Jäivät suurlähetysöön siihen asti kun heidät päästettiin ehdonalaiseen joulukuussa 2020[32]
Addis Tedlan[27][28] [29] 27. toukokuuta 1991– 30. joulukuuta 2020
Erich Honecker[33] Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pääsihteeri 24. joulukuuta 1991 – 1. maaliskuuta 1992 Syytettiin 192 itäsaksalaisen loikkarin murhasta  Venäjä Moskova  Chile Karkotettiin takaisin Saksaan
Mohammad Najibullah[34] Afganistanin presidentti 1992 – 27. syyskuuta 1996 Afganistanin sisällissodan päättyminen Afganistan Kabul  Yhdistyneet kansakunnat Taliban pidätti
Sylvestre Ntibantunganya[35] Burundin presidentti 23. keskuuta 1996 – kesäkuu 1997 Sotilasvallankaappaus  Burundi Bujumbura  Yhdysvallat Neuvottelut pääsystä vapaaksi
Abdullah Öcalan[36] Kurdistanin työväenpuolueen perustaja tammikuu 1999 – 15. tammikuuta 1999 Syytettiin terrorismista Turkin valtiota vastaan  Kenia Nairobi  Kreikka Turkin turvallisuuspalvelu pidätti Nairobin lentoasemalla
João Bernardo Vieira[37] Guinea–Bissaun presidentti toukokuu 1999 – kesäkuu 1999 Guinea–Bissaun sisällissota  Guinea-Bissau Bissau  Portugali Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Portugaliin.
Alassane Ouattara Norsunluurannikon presidentinvaaliehdokas 19. syyskuuta 2002 – marraskuu 2002 Norsunluurannikon sisällissota  Norsunluurannikko Abidjan  Ranska Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon ensin Gaboniin ja sieltä Ranskaan.
Lucio Gutiérrez Perun presidentti 15. huhtikuuta 2005 – 24. huhtikuuta 2005 Epäilty vaalivilpistä  Ecuador Quito  Brasilia Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon ensin Brasiliaan ja sieltä edelleen Peruun ja edelleen Yhdysvaltoihin. Palasi kotimaahansa.
Morgan Tsvangirai[38] Zimbabwen presidentinvaaliehdokas 22. kesäkuuta 2008 – 25. kesäkuuta 2008 Väkivaltaiset mielenosoitukset Zimbabwen presidentinvaalien 2008 aikana  Zimbabwe Harare  Alankomaat Useiden neuvotteluiden jälkeen presidentti Robert Mugaben hallituksen kanssa nimitettiin Zimbabwen koalitiohallituksen pääministeriksi
Anwar Ibrahim[39] malesialainen oppositiojohtaja 29. kesäkuuta 2008 – 30. kesäkuuta 2008 Syytteet sodomiasta  Malesia Kuala Lumpur  Turkki Sallittiin vapaa lähtö, mutta pidätettiin kuukauden päästä. Vapautettiin ilman syytteitä. Voitti vaalit jälleen ja palasi parlamenttiin opposition johtajaksi.
Andry Rajoelina[40] Antananarivon kaupungin pormestari 16. maaliskuuta 2009 – 16. maaliskuuta 2009 Pidätysmääräys  Madagaskar Antananarivo  Ranska Nimitettiin Madagaskarin presidentiksi, kun Marc Ravalomanana erosi ja lähti maanpakoon
Alberto Pizango[41]

[42]

perulainen alkuperäiskansan johtaja 8. kesäkuuta 2009 – 17. kesäkuuta 2009 Vastusti Perun hallituksen suunnitelmia kaasukenttien avaamisesta Amazonin sademetsän alueella  Peru Lima  Nicaragua Neuvoteltu maastapoisto. Matkusti maanpakoon Nicaraguaan.
Manuel Zelaya[43] syrjäytetty Hondurasin presidentti 21. syyskuuta 2009 – 28. tammikuuta 2010 Syytteet perustuslain manipuloinnista  Honduras Tegucigalpa  Brasilia Neuvoteltu maastapoisto. Matkusti maanpakoon Dominikaaniseen tasavaltaan.
Wang Lijun Chongqingin kaupungin poliisipäällikkö 6. helmikuuta 2012 – 7. helmikuuta 2012 Työkiista Chongqingin kommunistisen puolueen paikallisosaston kanssa  Kiina Chengdu  Yhdysvallat Lähti vapaaehtoisesti, pidätettiin
Amadou Toumani Touré[44] Malin syrjäytetty presidentti 18. huhtikuuta 2012 – elokuu 2012 Malin sotilasvallankaappaus  Mali Bamako  Senegal Pakeni Senegaliin
Chen Guangcheng[45] sokea kiinalainen ihmisoikeusaktivisti 26. huhtikuuta 2012 – 22. toukokuuta 2012 Pakeni kotiarestista  Kiina Peking  Yhdysvallat Lähti sairaalasta tuntemattoman syyn takia. Sallittiin lähteä maanpakoon Yhdysvaltoihin.
Roger Pinto[46] bolivialainen senaattori 28. toukokuuta 2012 – 23. elokuuta 2013 Syytetään poliittisesta salaliitosta Bolivian presidenttiä Evo Moralesia vastaan  Bolivia La Paz  Brasilia Lähti suurlähetystöstä diplomaattiautossa Brasilian asiainhoitajan kanssa Brasiliaan[47]
Julian Assange[48] australialainen internet–aktivisti 19. kesäkuuta 2012 –11. huhtikuuta 2019 Mahdollinen karkotus Ruotsiin  Britannia Lontoo  Ecuador Turvapaikka peruttiin Ecuadorin toimesta. Luovutettiin Suur–Lontoon poliisiille[49]
Mohamed Nasheed[50] Malediivien entinen presidentti, joka syrjäytettiin vallasta vuonna 2012 13. helmikuuta 2013 – 23. helmikuuta 2013 Pelko mahdollisesta salamurhasta  Malediivit Malé  Intia Lähti suurlähetystöstä vapaaehtoisesti[51]
Bosco Ntaganda[52] entinen Maaliskuun 23. päivän liikkeen komentaja 18. maaliskuuta 2013 – 22. maaliskuuta 2013 Maaliskuun 23. päivän liikkeen välinen valtataistelu  Ruanda Kigali  Yhdysvallat Antautui Kansainväliselle rikostuomioistuimelle
Ri Ji–u,
Kim Uk–il, ja
Hyon Kwang–song 		Epäillyt Kim Jong–namin murhasta helmikuuta 2017– 30. maaliskuuta 2017 Kim Jong–namin murha tutkinta  Malesia Kuala Lumpur  Pohjois-Korea Malesian poliisin väärinkäyttö syiden takia sallittiin palata Pohjois–Koreaan
Freddy Guevara Cortéz[53][54] Venezuelan kansalliskokouksen varapuheenjohtaja 4. marraskuuta 2017–9. syyskuuta 2020 Venezuelan hallituksen poliittinen vaino hallintoa vastaan esitetyistä protesteista  Venezuela Caracas  Chile Lähti suurlähetystöstä kun Venezuelan presidentti Nicolás Maduro oli hänet armahtanut[55]
Leopoldo López[56] venezuealailainen oppositiojohtaja, ja Saharov–palkinnon saaja 30. huhtikuuta 2019– 25. lokakuuta 2020 Vapautettu kotiarestista vuoden 2019 kapinan aikana  Espanja Neuvoteltu maasta poistuminen. Matkusti maanpakoon Espanjaan[57]
Mariela Magallanes [58] Venezuelan kansalliskokouksen varapuheenjohtajat 8. toukokuuta 2019– 30. marraskuuta 2019 Venezuelan hallituksen poliittinen vaino vuoden 2019 kapinan jälkeen  Italia pakeni Italiaan[59]
Américo de Grazia[60]
Richard Blanco[61] 9. toukokuuta 2019– 17. kesäkuuta 2019  Argentiina pakeni Kolumbiaan[62]
Franco Casella[63] 14. toukokuuta 2019–20. syyskuuta 2019  Meksiko pakeni Espanjaan[64]
Félix César Navarro Evo Moralesin ministerit 23. joulukuuta 2019[65][66]– 1. helmikuuta 2020 Bolivian poliittinen kriisi  Bolivia La Paz Pakeni Meksikoon Perun kautta[67]
Pedro Damián Dorado Poistui suurlähetystöstä vuoden 2020 Bolivian parlamenttivaalien jälkeen[68]
Héctor Enrique Arce 23. joulukuuta 2019–3. marraskuuta 2020
José Hugo Moldiz
Eduardo Zavaleta 23. joulukuuta 2019–4. marraskuuta 2020
Wilma Alanoca 23. joulukuuta 2019–5. marraskuuta 2020
Juan Ramón Quintana 23. joulukuuta 2019–8. marraskuuta 2020
Nicolás Laguna 23. joulukuuta 2019–Marraskuu 2020
Víctor Hugo Vásquez 23. joulukuuta 2019–Marraskuu 2020
Jorge Glas Ecuadorin entinen varapresidentti 18. joulukuuta 2023–5. huhtikuuta 2024[69][70] Väitetty poliittinen vaino Ecuadorissa sen jälkeen, kun hänet tuomittiin kahdesti korruptiosta.[71]  Ecuador Quito Ecuadorin poliisi pidätti hänet Meksikon suurlähetystön sisältä (rikkoen kansainvälistä lakia). Meksiko katkaisi suhteet ja haastoi Ecuadorin oikeuteen kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Ricardo Martinelli[72][73][74] Panaman entinen presidentti 7. helmikuuta 2024 Tuomio rahanpesusta  Panama Panamá  El Salvador oleskelee edelleen suurlähetystössä
Magalí Meda Venezuelan oppositijohtajat[75][76][77] 25. maaliskuuta 2024 Venezulan hallituksen poliittinen vaino oppositioehdokas María Corina Machadon kiellon jälkeen vuoden 2024 Venezuelan presidentinvaaleissa  Venezuela Caracas  Argentiina oleskelevat edelleen suurlähetystössä
Claudia Macero
Humberto Villalobos
Pedro Urruchurtu
Omar González
Fernando Martínez Motolla


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ International Law: A Treatise Google Books. Lassa Oppenheim. Viitattu 12.12.2012.
  2. ↑ Hernon, Ian: Britain's Forgotten Wars, s. 396–404. Stroud, Gloucestershire: Sutton Publishing, 2003. ISBN 978-0-7509-3162-5
  3. ↑ http://cvc.cervantes.es/actcult/roa/cronologia/cronologia01.htm
  4. ↑ http://www.nicaragua-actual.info/arguello.html Nicaragua Actual. Viitattu 12.12.2012.
  5. ↑ Víctor Raúl Haya de la Torre Britannica Concise Encyclopedia:. Answers. Viitattu 10.4.2013.
  6. ↑ Ex-President of Guatemala goes to Mexico Gettysburg Times - Sep 14, 1954. Google News. Viitattu 10.4.2013.
  7. ↑ The Cold War Imre Nagy. History Learning Site. Viitattu 10.4.2013.
  8. ↑ Personal Reminiscences about 1956 and Cardinal Mindszenty History of the Embassy of the United States of America, Budapest. Embassy of the United States of America, Budapest. Arkistoitu 15.2.2013. Viitattu 10.4.2013.
  9. ↑ Cardinal Jozsef Mindszenty: 15 years in a foreign Embassy BBC Witness. BBC. Viitattu 10.4.2013.
  10. ↑ Rudolph Ivanovich Abel (Hollow Nickel Case) Defection of a Russian Spy. Federal Bureau of Investigation. Viitattu 10.4.2013.
  11. ↑ Juan José Martín Frechilla: Diálogos reconstruidos para una historia de la Caracas moderna. CDCH UCV, 2004. ISBN 978-980-00-2129-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 21.5.2024). (espanja)
  12. ↑ a b http://www.latinamericanstudies.org/moncada/Ochoa-Ferrer.pdf
  13. ↑ a b http://baracuteycubano.blogspot.com.br/2011/09/raul-castro-presidente-de-que.html
  14. ↑ a b https://es.groups.yahoo.com/neo/groups/cuba-siempre/conversations/topics/60195 (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ a b http://villagranadillo.blogspot.com.br/2009/10/el-historiador-antonio-de-la-cova.html
  16. ↑ a b http://www.latinamericanstudies.org/cuban-rebels/juanita-time.pdf
  17. ↑ Anthony, Victor B.; Sexton, Richard R.: The War in Northern Laos, s. 206-207. Command for Air Force History, 1993. OCLC:232549943
  18. ↑ U.S. State Department Records. Political and Governmental Affairs, February 1963-1966. Retrieved 17 February 2015.
  19. ↑ http://articles.orlandosentinel.com/1991-12-28/lifestyle/9112281182_1_haitian-community-haitian-descent-homeland (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Banks-Harris, Rosemary: He Raises His Voice For Haiti. Orlando Sentinel, 28.12. 1991. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7 .5.2017. Arkistoitu 4.3.2016. (englanniksi).
  21. ↑ Ange-Félix Patassé obituary The Guardian World. The Guardian. Viitattu 10.4.2013.
  22. ↑ Kissinger, Henry: Henry Kissinger: On China. United States: Allen Lane, 2011. ISBN 978-1-84614-346-5
  23. ↑ “’Spy’ Olivia back in SA once more”, Sunday Times, Johannesburg, 1. tammikuuta 1989.
  24. ↑ Taiwan artist hopes film ends Tiananmen exile Reuters. Yahoo News Asia. Viitattu 10.4.2013.
  25. ↑ Manuel Noriega Extradited To France Huffingtonpost World News. Huffingtonpost. Viitattu 10.4.2013.
  26. ↑ Michel Aoun Looklex Encyclopeadia Lebanon. Looklex Encyclopeadia. Viitattu 10.4.2013.
  27. ↑ a b c d "Ethiopia: Rebels Take Charge", Time 10 June 1991 (accessed 14 May 2009).Layers of Time [New York: Palgrave, 2000], p. 332)
  28. ↑ a b c d Biles, Peter: Languishing in an Addis Embassy news.bbc.co.uk. 28.12.2005. Viitattu 29.11.2016.
  29. ↑ a b c d Hayden, Sally: Two Convicted Ethiopian War Criminals Have Been Sheltering in an Italian Embassy for 24 Years. VICE News, 12.10.2015. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  30. ↑ Former Ethiopian president passes away irishtimes.com. 4 .6.2004. Viitattu 1 .3.2019.
  31. ↑ Index Ha rulers.org. Viitattu 1 .3.2019.
  32. ↑ Ethiopian war criminals able to leave Italian embassy after nearly 30 years CNN International. Viitattu 28.6.2021. (espanjaksi).
  33. ↑ Obituary: Erich Honecker The Independent People News. The Independent. Viitattu 10.4.2013.
  34. ↑ 1996 Execution of President of Afghanistan Mohammad Najibullah Best Gore. Viitattu 10.4.2013.[vanhentunut linkki]
  35. ↑ Ousted President Leaves U.S. Embassy Los Angeles Times World. Los Angeles Times. Viitattu 10.4.2013.
  36. ↑ Turkey snatches Kurdish leader BBC News Africa. BBC World News. Viitattu 10.4.2013.
  37. ↑ The Forgotten Conflict in Guinea-Bissau Nordic Africa Institute Publications. Nordic Africa Institute. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 10.4.2013.
  38. ↑ Zimbabwe's Morgan Tsvangirai seeks refuge in Dutch embassy The Telegraph Africa. The Telegraph. Viitattu 10.4.2013.
  39. ↑ Malaysia's Anwar seeks sanctuary BBC News Asia-Pacific. BBC World News. Viitattu 10.04.2013.
  40. ↑ France protects Madagascar rival BBC News Africa. British Broadcasting Company. Viitattu 31.12.2013.
  41. ↑ http://informe21.com/violencia-selva/nicaragua-refugia-alberto-pizango-embajador-tomas-borges-dice-todavia-no-se-ha-otorg (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ http://www.rpp.com.pe/2009-06-17-alberto-pizango-abandono-embajada-de-nicaragua-rumbo-al-aeropuerto-noticia_188809.html
  43. ↑ Ousted leader returns to Honduras BBC News Americas. BBC World News. Viitattu 10.4.2013.
  44. ↑ Mali's Amadou Toumani Toure in Senegal's embassy BBC News Africa. BBC World News. Viitattu 10.4.2013.
  45. ↑ Chen Guangcheng 'safe' in US embassy The Guardian World. The Guardian. Viitattu 10.4.2013.
  46. ↑ Bolivian Politician Takes Refuge at Brazilian Embassy The New York Times Americas. The New York Times. Viitattu 10.4.2013.
  47. ↑ Brazil foreign minister quits over Bolivia senator row. BBC News, 27.7. 2013. Artikkelin verkkoversio.
  48. ↑ Ecuador myönsi turvapaikan Assangelle Yle Uutiset Ulkomaat. Yleisradio. Viitattu 10.4.2013.
  49. ↑ Wikileaks co-founder Julian Assange arrested 11 .4.2019. BBC. Viitattu 11 .4.2019.
  50. ↑ Maldives ex-president seeks refuge at embassy Al Jazeera Central & South Asia. Al Jazeera. Viitattu 10.4.2013.
  51. ↑ Radhakrishnan, R.K.: Nasheed leaves Indian embassy after ‘deal’. The Hindu, 23 February 2013. New Delhi. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7 May 2017.
  52. ↑ Bosco Ntaganda: Wanted Congolese in US mission in Rwanda BBC News Africa. BBC World News. Viitattu 10.4.2013.
  53. ↑ Ulmer, Alexandra: Venezuela opposition leader Guevara seeks refuge in Chile.... U.S., Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  54. ↑ WEB, EL NACIONAL: Fredddy Guevara se refugia en la embajada de Chile. El Nacional, 4.11.2017. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
  55. ↑ El opositor venezolano Freddy Guevara sale de la embajada de Chile después de tres años asilado Lavanguardia. Viitattu 28.6.2021. (espanjaksi).
  56. ↑ Venezuela crisis: Spain vows to protect opposition figure at embassy. BBC, 3 .5.2019. Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ Leopoldo López ya está con su familia en Madrid ABC. Viitattu 28.6.2021. (espanjaksi).
  58. ↑ Lozano, Daniel: La diputada Mariela Magallanes se refugia en la residencia del embajador italiano. El Mundo, 8 .5.2019. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
  59. ↑ Souquett, Mariana: Diputados Américo De Grazia y Mariela Magallanes salen desterrados de Venezuela a Italia. Määritä julkaisu!30 .11.2019. Efecto Cocuyo. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20 .12..2019. (espanjaksi).
  60. ↑ Américo De Grazia se refugia en la embajada de Italia. El Pitazo, 9 .5.2019. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
  61. ↑ Lozano, Daniel: Huye a Colombia Richard Blanco, el diputado opositor refugiado en la embajada de Argentina en Caracas. El Mundo, 17 .6.2019. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
  62. ↑ Lozano, Daniel: Huye a Colombia Richard Blanco, el diputado opositor refugiado en la embajada de Argentina en Caracas. El Mundo, 17 .6.2019. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi).
  63. ↑ México brinda protección en su embajada al diputado Franco Casella. El Pitazo, 14 .5.2019. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi).
  64. ↑ Daniel, Lozano: Franco Casella, diputado venezolano huido a España: "La reelección de Juan Guaidó es un hecho". Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! El Mundo. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22 .10.2019. (espanjaksi).
  65. ↑ 9 exfuncionarios de Evo Morales se refugian en la embajada de México en Bolivia: AP El Financiero. 24.12.2019. Viitattu 21.5.2024. (espanja)
  66. ↑ DEMOS, Desarrollo de Medios, S. A. de C.V: La Jornada: SG: no pueden detener a bolivianos asilados en la embajada de México www.jornada.com.mx. 27.12.2019. Viitattu 21.5.2024. (espanja)
  67. ↑ César Navarro partió con rumbo a México Potosi. Viitattu 21.5.2024. (espanjaksi)
  68. ↑ Reportan que Quintana y Alanoca salieron de la embajada de México Los Tiempos. 10.11.2020. Viitattu 21.5.2024. (espanja)
  69. ↑ Mexico severs diplomatic ties with Ecuador after police storm its embassy to arrest politician AP News. 6.4.2024. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
  70. ↑ Mexico suspends ties with Ecuador after police raid embassy Al Jazeera. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
  71. ↑ Mexico breaks relations with Ecuador after embassy raid Washington Post. Viitattu 21.5.2024.
  72. ↑ Panama's judiciary orders arrest of ex-president holed up in Nicaragua's embassy AP News. 22.2.2024. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
  73. ↑ Uncertainty surrounding former president Ricardo Martinelli roils Panama's presidential race AP News. 9.2.2024. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
  74. ↑ Panama ex-President Ricardo Martinelli receives political asylum from Nicaragua AP News. 7.2.2024. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
  75. ↑ Rosemberg, Jaime: Tensión con Venezuela: seis dirigentes opositores a Maduro están refugiados en la embajada argentina lanacion.com.ar. 27.3.2024. Viitattu 27.3.2024. (espanja)
  76. ↑ Magramo, Kathleen; Torres, Mauricio: Argentina accuses Venezuela of cutting power to its embassy in Caracas after hosting opposition leaders cnn.com. 27.3.2024. Viitattu 27.3.2024. (englanti)
  77. ↑ Barbon, Júlia: Tensão sobe, e embaixada argentina abriga opositores de Maduro na Venezuela .folha.uol.com.br. 27.3.2024. Viitattu 27.3.2024. (portugali)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_diplomaattisiin_edustustoihin_paenneista_henkilöistä&oldid=22401096”