Lucio Gutiérrez

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lucio Edwin Gutiérrez Borbúa
Ecuadorin presidentti
2000
15. tammikuuta 2003 – 20. huhtikuuta 2005
Edeltäjä Jamil Mahuad
Gustavo Noboa
Seuraaja Alfredo Palacio
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1953 (ikä 71)
Tiedot
Puolue Alianza PAIS

Lucio Edwin Gutiérrez Borbúa (s. 23. maaliskuuta 1957 Quito) on ecuadorilainen sotilas ja poliitikko. Hän osallistui tammikuussa 2000 presidentti Jamil Mahuadin syrjäyttäneeseen vallankaappaukseen ja valittiin Ecuadorin presidentiksi kesken jääneelle kaudelle 15. tammikuuta 2003 – 20. huhtikuuta 2005. Hän edustaa perustamaansa "Sociedad Patriótica - 21 de Enero" -puoluetta.

Gutiérrez on opiskellut Quitossa Eloy Alfaron sotilaskoulussa, asevoimien ja maavoimien instituutissa sekä U.S. Inter-American Defense Collegessa.[1]

Eversti Gutiérrez Borbúan joukot määrättiin 21. tammikuuta 2000 hajottamaan Quiton keskustaan maan talousvaikeuksien vuoksi kokoontuneet intiaanijoukot, mutta hän siirtyikin mielenosoittajien puolelle. Joukko syöksi vallasta presidentti Jamil Mahuad Wittin. Gutiérrez, CONAIE:n puheenjohtaja Antonio Vargas ja entinen korkeimman oikeuden tuomari Carlos Solorzano muodostivat juntan, joka kuitenkin luopui vallasta kolmen tunnin kuluttua, kun sitä ei tunnustettu. Varapresidentti Gustavo Noboa nimettiin presidentiksi. Kaappauksen seurauksena Lucio Gutiérrez ja kolmisensataa muuta kaapparia vangittiin, Gutiérrez kuudeksi kuukaudeksi ja hänet erotettiin myös armeijasta.

Päästyään vankilasta Gutiérrez aloitti populistisen kampanjan ja vasemmistopuolueiden ja alkuperäisväestön Pachakutikin ja CONAIE:n tuella hänet valittiin presidentiksi perustamansa "Sociedad Patriótica - 21 de Enero" -puolueen ehdokkaana marraskuussa 2002.

Presidenttinä Gutiérrez alkoi kuitenkin soveltaa edeltäjäänsäkin tiukempaa talouspolitiikkaa ja 40 prosenttia budjetista osoitettiin ulkomaanvelan lyhennyksiin. Hallitus solmi myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa helmikuussa 2003 sopimuksen, jonka ehtoja edellinen hallinto oli pitänyt liian ankarana. Siihen kuului mm. kaasun hintojen korotus 375 %, palkkojen jäädytys vuoteen 2007 asti, lakko-oikeuden rajoitus julkisella sektorilla ja laajat yksityistämiset. Menetettyään aikaisemman tukensa hän liittoutui oikeistopuolueiden kanssa.

Joulukuussa 2003 Gutiérrez erotti 27 korkeimman oikeuden 31 tuomarista ja peruutti entisiä presidenttejä Abdala Bucaramaa ja Gustavo Noboaa vastaan käydyt oikeudenkäynnit. Tammi- ja helmikuussa seuraavana vuonna Quitossa ja Guayaquilssa oli 100 000 hengen mielenosoituksia.

Maan kongressi erotti hänet 20. huhtikuuta 2005 useita päiviä jatkuneiden mellakoiden jälkeen, sillä perusteella että hän oli "hylännyt perustuslailliset velvoitteensa", ja nimitti virkaatekeväksi presidentiksi loppukaudeksi varapresidentti Alfredo Palacion. Eron jälkeen Gutiérrez pakeni Brasilian suurlähetystöön ja siirtyi maanpakoon. Kolumbia myönsi hänelle turvapaikan, mutta hän palasi maahan lokakuussa 2005. Ecuadorissa Gutiérrez julisti kansainväliselle medialle olevansa edelleen maan laillinen valtionpäämies ja käyttävänsä kaikkia perustuslaillisia ja laillisia keinoja asemaansa palaamiseen. Gutiérrez pidätettiin maan turvallisuuden vaarantamisesta, mutta oikeus hylkäsi syytteet ja hänet vapautettiin marraskuussa 2006.[2][3][4][1]

Gutiérrez asettui myös uudelleen ehdolle vuoden 2009 vaaleissa vannoen pitävänsä Yhdysvaltain dollarin maan valuuttana, luovansa työpaikkoja ja alentavansa korkoja.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lucio_Gutiérrez&oldid=22387262”