Abdulkarim Qasim

Abdlkarim Qasim

Abdulkarim Qasim (arab. عبد الكريم قاسم‎, ‘Abdu-l-karīm Qāsim, 21. marraskuuta 1914 – 9. helmikuuta 1963) oli irakilainen sotilas ja poliitikko. Hän johti 1958 sotilasvallankaappausta, joka kumosi monarkian ja julisti Irakin tasavallaksi. Hän pysyi vallassa viisi vuotta 1958–1963.

Elämä

Qasim oli syntyisin Bagdadista. Isä oli sunnilainen arabi ja äiti šiialainen kurdi. Perhe oli vähävarainen ja sotilasakatemia tarjosi mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Quasim nousi monarkiaa vastustaneiden "vapaiden upseerien" -ryhmittymän johtoon. Heinäkuussa 1958 Qasim ja kumppanit käyttivät hyväkseen joukkojen siirtoja tuodakseen uskolliset joukkonsa Bagdadiin ja syrjäyttivät ja murhasivat sekä kuningas Faisal II:n että lähes kaikki hallitsijasuvun jäsenet. 14. heinäkuuta maa julistettiin tasavallaksi.

Qasim nimitettiin pää- ja puolustusministeriksi ja eversti Abdulsalam Arifin varapääministeriksi ja sisäministeriksi. Maaliskuussa 1959 Irak vetäytyi Bagdadin sopimuksesta ja solmi läheiset suhteet Neuvostoliiton kanssa. Tästä johtien Qasim joutui länsimaiden silmätikuksi. Viimeiset brittijoukot vetäyvät al-Habbaniyyan tukikohdasta 30. toukokuuta 1959. Quasim piti Neuvostoliittoa lähinnä ase- ja talousavun antajana, hän ei pitänyt kommunismista eikä pitänyt Neuvostoliiton talousjärjestelmää onnistuneena.

Väliaikainen perustuslaki julisti kaikki kansalaiset tasa-arvoisiksi lain edessä. Hallitus vapautti poliittiset vangit ja vuosien 1943–1945 kurdien kansannousussa vangitut. Lisäksi maassa järjestettiin Egyptin mallin mukainen maareformi. Vuoden 1958 lopulla tehtiin laki, joki koski 3000 suurinta maanomistajaa, jotka omistivat ylipuolet Irakin viljelymaasta. Heidän maitaan jaettiin tilattomille ja pientilallisille. Laki jätti suurmaanomistajille mahdollisuuden valita luovutettavan maan ja heille maksettiin valtion varoista korvaus. Täten uudistus ei ollut niin radikaali kuin miltä se aluksi kuulosti. Lisäksi uudistus ei juurikaan auttanut maata eniten tarvinneita tilattomia, maita meni uuden hallinnon myötäilijöille. Monet uskonoppineet, niin sunnilaiset kuin shiatkin, vastustivat maareformia.

Vuonna 1961 99,5 % Iraq Petroleum Companyn toimilupa-alueista siirrettiin valtiolle. Tätä pidettiin viimeisenä iskuna brittien vallalle Irakissa. Irak oli aktiivinen perustettaessa öljynviejämaiden organisaatioita, OPECia.

Kommunistipuolue sallittiin aluksi, mutta kiellettiin taas seuraavana vuonna. Samoin kävi vapaille ammattiliitoille: ne laillistettiin vuoden 1959 tammikuussa, mutta ne otettiin pian valtion hallintaan. Hallintoa tukemaan perustettiin sekä nuoriso- että naisjärjestöt.

Qasimin poliittinen kanta jäi epäselväksi, mutta hän käytti populistista retoriikkaa, jota toteutti takavarikoimalla rikkaimpien monarkistien omaisuuden. Köyhimmille rakennettiin edullisia asuntoja Bagdadin vallankumouskaupunkiin.

Kurdistanissa oli aluksi rauhallista, mutta vaatimukset itsehallinnosta eivät saaneet vastakaikua, joten kurdit kapinoivat 1961. Syyrian armeija ja ilmavoimat auttoivat kapinan kukistamisessa 1963 lähtien.

Ulkopoliittisesti Qasim vaati Kuwaitin sekä Iranille menetetyn Khūzestānin palautusta Irakille. Nasserin johtamaan Yhdistyneeseen arabitasavaltaan hän ei ollut valmis liittymään. Kiivaimmat arabinationalistit olivat tähän tyytymättömiä ja Qasimia vastaan tehtiin epäonnistunut murhayritys 1959. Tekijät olivat baathisteja ja mukana oli myös muuan Saddam Hussein (q.v.) Tämä johti kotimaisen opposition kukistamiseen ja jonkinlaisen henkilökultin kehittämiseen.

Viisivuotisen valtakautensa aikana aluksi vaatimattomasta Quasimista kehittyi diktaattori, joka järjesti etukäteen huolellisesti järjestettyjä massatapahtumia joissa kansalaiset ilmaisivat tukeaan ja suosiotaan johtajalleen. Hän keskitti aina vain enemmän valtaa itselleen ja ryhtyi valvomaan lähes kaikkia yhteiskunnallisia alueita. Työtovereilleen hän kertoi edustavansa Irakia henkilönä ja täyttävänsä hänelle annettua pyhitettyä tehtävää. Lopulta hän johti valtiota yksinvaltaisemmin ja kovemmin ottein kuin ne, joita hän oli ryhtynyt vastustamaan.

Myös taiteilijat saivat huomata että heillä oli Qasimin uudessa tasavallassa vähemmän ilmaisun vapautta kuin monarkiassa. Kirjailijoita uhattiin vankeudella, jos eivät suostu sensuuriin. Myös muiden taiteenalojen toimijoiden piti ottaa vastaan uuden hallinnon isällinen ohjaus. Keskustelua siitä, millainen uusi Irak voisi olla, ei sallittu. Moni taiteilija muutti ulkomaille.

Abdulsalam Arif syöksi viimein Qasimin vallasta baathistien tuella 1963 ja surmautti hänet. Maalla oli huonot suhteet ulkovaltojen kanssa eikä kaappauksesta seurannut suurempaa kansainvälistä reaktiota.

Qasim jätti maalleen vaikean perinnön. Hänen kautensa alkoi verisellä vallankaappauksella ja hän itse sai surmansa uuden vallankaappauksen aikana. Tuli käytänne, että hallinnon voi vaihtaa vallankaappauksella. Vallankaappaukset eivät kuitenkaan retoriikasta huolimatta saaneet koskaan aikaan syvällisiä yhteiskunnallisia muutoksia.

Lähteet

• Tripp, Charles: A History of Iraq. Third Edition, 2010, Cambridge University Press, United Kingdom. ISBN 978-0-521-87823-4

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abdulkarim Qasim Wikimedia Commonsissa

Irakin pääministerit

Abdulkarim Qasim | Ahmad Hasan al-Bakr | Tahir Yahya | Arif Abdulrazzaq | Abdulrahman al-Bazzaz | Naji Talib | Abdulrahman Arif | Tahir Yahya | Abdulrazzaq al-Nayif | Ahmad Hasan al-Bakr | Saddam Hussein | Sa’dun Hammadi | Muhammad Hamza al-Zubaidi | Ahmad Husain Khudair al-Samarra’i | Saddam Hussein
Vuodesta 2004
Ayad Allawi | Ibrahim al-Ja’fari | Nuri al-Maliki | Haider al-Abadi | Adil Abdul-Mahdi | Mustafa Al-Kadhimi | Mohammed Shia al-Sudani