Luettelo Suomessa hävinneistä kasvilajeista
Luettelo Suomessa hävinneistä kasvilajeista. Seuraavat lajit ovat hävinneet Suomesta, joten ne luokitellaan alueellisesti hävinneiksi (RE, Regionally Extinct).
Putkilokasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- jokipalpakko (Sparganium neglectum)[1]
- jäämerentähtimö (Stellaria humifusa)[1][2]
- käyräsara (Carex maritima)[1][2]
- mesikämmekkä (Herminium monorchis)[1][2]
- vuorisara (Carex montana)[1][2]
- kampasaniainen (Blechnum spicant)
Alkuperäisenä hävinnyt, myöhemmin luontaisesti levinnyt uustulokas. Luokiteltu viimeksi arviointiin soveltumattomiin (NA) lajeihin.[3][4]
- karvakoiranruusu (Rosa corymbifera)[2]
Luokitellaan toisinaan kaljukoiranruusun kanssa yhdeksi lajiksi: koiranruusu (Rosa canina). Kaljukoiranruusu on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) lajiksi[2].
- lännenkylmänkukka (Pulsatilla vulgaris, syn. Anemone pulsatilla)
Hävinnyt muinaistulokas, joka on luokiteltu viimeksi arviointiin soveltumattomiin (NA) lajeihin.[3][4]
- kääpiöpaju (Salix arbuscula)
Mahdollisesti hävinnyt Suomen kasvistosta. Luokiteltu viimeksi erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi.[5]
- peltosänkiö (Odontites vernus)[2]
Luokiteltu aiemmin (2010) arviointiin sopimattomaksi (NA) lajiksi[2].
- siperianlillukka (Rubus humulifolius)[1]
Luontaisena lajina todennäköisesti hävinnyt, mutta esiintyy luonnossa enemmän tai vähemmän istutusperäisenä. Luokiteltu 2010 hävinneeksi, mutta 2019 äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) lajiksi[2].
Sammalet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtisammalet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- pampulasammal (Acaulon muticum)
- kallionapasammal (Arctoa hyperborea)
- vuorisuikerosammal (Brachythecium cirrosum)
- eteläntumpurasammal (Didymodon insulanus)
- pohjankahtaissammal (Distichium hagenii)
- piennarsammal (Entosthodon fascicularis)
- kalkkimieronsammal (Ephemerum recurvifolium)
- rikkamieronsammal (Ephemerum sessile)
- hentosiipisammal (Fissidens gracilifolius)
- kiirunansammal (Oedipodium griffithianum)
- pallosuppusammal (Physcomitrium sphaericum)
- raspikoukerosammal (Pseudoleskea patens)
- tunturikoukerosammal (Ptychodium plicatum)
- nelikolkkasammal (Pyramidula tetragona)
- kalkkihitusammal (Seligeria calcarea)
- karstahitusammal (Seligeria pusilla)
- etelänhitusammal (Seligeria recurvata)
- puistotuppisammal (Timmia megapolitana)
- alppilapiosammal (Tortula systylia)
- uurretakkusammal (Ulota drummondii)
- törrösykerösammal (Weissia squarrosa)
Sarvisammalet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- puikkosammal (Phaeoceros carolinianus)
Maksasammalet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- etelänpihtisammal (Cephalozia lacinulata)
- pikkuresusammal (Fossombronia incurva)
- teilisammal (Haplomitrium hookeri)
- etelänkaulussammal (Jamesoniella undulifolia)
- polkupussisammal (Marsupella funckii)
- reikähankasammal (Riccia cavernosa)
- ripsihankasammal (Riccia ciliata)
- etelänkinnassammal (Scapania compacta)
Näkinpartaislevät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- harmaanäkinparta (Chara contraria)
Mahdollisesti hävinnyt Suomesta. Luokiteltu viimeksi äärimmäisen uhanalaiseksi (CR).[9]
Aiemmin hävinneiksi luokitellut lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylemmät luettelot perustuvat vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin. Aiemmin käytetyssä Suomen kansallisessa arviointimenettelyssä myös jotkin vanhat tulokaslajit huomioitiin. Vuoden 1992 arvioinnissa hävinneiksi (H) katsottiin lisäksi seuraavat putkilokasvilajit: [10]
- isoaurankukka (Agrostemma githago), luokiteltu 2019 jälleen hävinneeksi (RE)[2]
- kivikkokurjenpolvi (Geranium columbinum)
- kyläsavikka (Chenopodium urbicum), luokiteltu 2019 jälleen hävinneeksi (RE)[2]
- pellavahatikka (Spergula arvensis ssp. maxima), luokiteltu 2019 jälleen hävinneeksi (RE)[2]
- pellavanvieras (Cuscuta epilinum), luokiteltu 2019 jälleen hävinneeksi (RE)[2]
- pellavaraiheinä (Lolium remotum), luokiteltu 2019 jälleen hävinneeksi (RE)[2]
- pellavatankio (Camelina alyssum (ssp. alyssum))
- piikkihärkylä (Polystichum aculeatum)
- ruisunikko (Papaver dubium)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luettelo Suomessa uhanalaisista putkilokasveista
- Luettelo Suomessa silmälläpidettävistä putkilokasveista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8
- Hyvärinen, E., Juslén, A. Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 182–202. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Punainen kirja 2010, s. 189–203
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Punainen kirja 2019, s. 186–202
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ a b Punainen kirja 2010, s. 186
- ↑ Punainen kirja 2010, s. 200
- ↑ Punainen kirja 2010, s. 215–226
- ↑ a b c Juutinen, R. & Ulvinen, T. 2015: Suomen sammalien levinneisyys eliömaakunnissa 6. – Suomen ympäristökeskus. 27.3.2015.
- ↑ a b Punainen kirja 2010, s. 226–230
- ↑ Punainen kirja 2010, s. 205–207
- ↑ Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunta: Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö (Komiteanmietintö 1991:30). Helsinki: Ympäristöministeriö, 1992. ISBN 951-47-5265-1