Siperianlillukka
| Siperianlillukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Tribus: | Rubeae[1] |
| Suku: | Vatukat Rubus |
| Laji: | humulifolius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rubus humulifolius |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Siperianlillukka (Rubus humulifolius) on monivuotinen, pääasiassa Venäjällä kasvava kasvilaji. Suomessa siperianlillukka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianlillukka kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, tyvestä puutunut, rönsytön, monilehtinen ja tiheään hentopiikkinen. Lehtilapa on leveänpuikea tai munuaismainen ja 3–5-liuskainen. Liuskat ovat pitkäsuippuisia ja isohampaisia. Valkoiset kukat ovat yksittäin, tai kukinto on 2–5-kukkainen huiskilo. Verho- ja terälehdet ovat suippoja ja noin 10 mm pitkiä. Siperianlillukka kukkii Suomessa kesäkuussa. Hedelmä on punainen kerrannaisluumarja. Kasvi kuitenkin lisääntyy pääasiassa kasvullisesti.[3][4]
Siperianlillukka muistuttaa jonkin verran matalakasvuista lillukkaa (R. saxatilis).[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianlillukka on mantereinen, euraasialainen laji. Sen yhtenäisehkö kasvualue alkaa Äänisen alueelta Venäjältä ja jatkuu itään päin aina Tyynellemerelle saakka. Lajin läntisin kasvupaikka on ollut Jyväskylän Kypärämäessä. Siperianlillukka lienee ollut Suomessa uustulokas, joka saapui Keski-Suomeen venäläisten sotajoukkojen huoltokuljetusten mukana joko isovihan aikana 1710-luvulla tai Suomen sodan aikana 1808–1809. Suurimmillaan kasvusto oli Jyväskylässä 1920-luvun lopulla lähes hehtaarin kokoinen. Jyväskylän siperianlillukkakasvusto alkoi pienetä 1930-luvulla ojitusten ja rakentamisen myötä. Viimeiset alkuperäiset kasviyksilöt tuhoutuivat 1950-luvun lopulla omakotitalojen rakentamisen alle. Tätä ennen kasvia oli kuitenkin siirretty Laukaaseen kahteen metsikköön. Myöhemmin näistä kasviyksilöistä lajia on mikrolisätty ja siirretty luontoon Jyväskylään lähelle alkuperäistä kasvupaikkaa ja Sallaajärven aarnialueelle sekä muutamiin puutarhoihin. Siperianlillukka katsotaan Suomesta hävinneeksi lajiksi, koska nykyiset esiintymät ovat istutusperäisiä.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianlillukka on mantereinen sisämaan kasvilaji. Se menestyy parhaiten maaperältään kosteahkoissa ja ravinteikkaissa metsissä. Suomen esiintymä kasvoi lehtomaisessa, rehevässä korvessa.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uotila, Pertti: Siperianlillukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 121.