Kivikkokurjenpolvi
| Kivikkokurjenpolvi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Geraniales |
| Heimo: | Kurjenpolvikasvit Geraniaceae |
| Suku: | Kurjenpolvet Geranium |
| Laji: | columbinum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Geranium columbinum |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kivikkokurjenpolvi (Geranium columbinum) on yksivuotinen, lähinnä Euroopassa kasvava kurjenpolvi. Suomesta laji on hävinnyt.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivikkokurjenpolvi kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Sen varsi on ohut- ja harittavahaarainen. Varren ja lehtiruotien karvat ovat alaspäisiä. Lehdet ovat lähes 5–7-osaisia, liuskat kapeita ja 3–5-jakoisia. Aluslehdet ovat hyvin pitkäruotisia ja varsilehtiä leveämpiliuskaisia. Tavallisesti pareittain olevat vaaleansinipunaiset kukat ulottuvat varsilehtiä korkeammalle. Kukkaperät ovat yli 2 cm pitkiä. Kukan verholehdet ovat pitkäotaisia ja myötäkarvaisia, terälehdet matalalanttoisia. Teriö on noin 10 mm leveä. Kivikkokurjenpolvi kukkii heinä-elokuussa. Hedelmykset ovat harvaan hapsikarvaisia ja nystykarvattomia.[1]
Kivikkokurjenpolvi muistuttaa hieman liuskakurjenpolvea (G. dissectum).[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivikkokurjenpolvea tavataan Euroopassa Atlantin rannikolta Kreikkaan, Bulgariaan, Romaniaan ja Etelä-Ukrainaan saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarille, Etelä- ja Keski-Norjaan ja -Ruotsiin sekä Baltiaan. Lisäksi lajia tavataan Kaukasuksen alueella, Israelissa, Iranissa, Turkissa ja muutamin paikoin Pohjois-Afrikan rannikolla. Ihmisen mukana laji on levinnyt Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosiin.[3] Suomessa kivikkokurjenpolvea on tavattu vain kahdesta paikasta. 1900-luvun alussa laji löydettiin Ahvenanmaan Getasta vanhan satamapaikan läheisyydestä. Paikalle laji lienee tullut laivaliikenteen mukana painolastitulokkaana. 1940-luvulla kivikkokurjenpolvi löydettiin Kristiinankaupungista saksalaisten sodanaikaiselta rehujen lastauspaikalta. Kummastakaan paikasta lajia ei ole myöhemmin löydetty ja se on luokiteltu Suomesta hävinneeksi. Laji on hävinnyt myös Virosta.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivikkokurjenpolvi kasvaa kivisillä rinteillä sekä kallioilla. Toisinaan sitä kasvaa tulokkaana muun muassa satamissa.[1] Lajin Suomesta häviämisen syyksi on arveltu kasvin liian innokasta keräilyä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laine, Unto: Kivikkokurjenpolvi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 163.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.