Etelänhitusammal
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Etelänhitusammal | |
|---|---|
_6164.JPG) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Ryhmä: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Lehtisammalet Bryophyta |
| Luokka: | Aitosammalet Bryopsida |
| Alaluokka: | Kynsisammalet Dicranidae |
| Lahko: | Kivisammalet Grimmiales |
| Heimo: | Hitusammalet Seligeriaceae |
| Suku: | Hippusammalet Blindiadelphus |
| Laji: | recurvatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Blindiadelphus recurvatus |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Etelänhitusammal eli etelänhippusammal (Blindiadelphus recurvatus) on lehtisammallaji, joka kuuluu hitusammalten heimoon (Seligeriaceae).[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänhitusammal on hyvin pieni, vain muutaman millimetrin korkuinen. Sen lehdissä on vahva keskisuoni ja sen noin 3 mm pitkä pesäkkeenperä on voimakkaasti kaartuva.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänhitusammalta esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla lauhkealla vyöhykkeellä. Se on kasvanut Ahvenanmaalla Saltvikissa, mistä se on löydetty 1800-luvun lopussa. Esiintymät ovat hävinneet ja samoin laji Suomen alueelta.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sen kasvupaikkoja ovat emäksisten kallioiden ja kivien varjoiset kosteat pinnat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ulvinen, Tauno, Syrjänen, Kimmo & Anttila, Susanna 2002: Suomen sammalet – levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. ISBN 952-11-1152-6.
- Ulvinen, Tauno & Syrjänen, Kimmo: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa 2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Schröck, C.: ' Blindiadelphus recurvatus' IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Etelänhippusammal – Blindiadelphus recurvatus Laji.fi. Viitattu 23.8.2023.
- ↑ Virtanen, R: Seligeria recurvata – hävinnyt. Määritä julkaisija!