Puikkosammal
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Puikkosammal | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Ryhmä: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Sarvisammalet Anthocerophyta |
| Luokka: | Sarvisammalet Anthocerotopsida |
| Lahko: | Sarvisammalet Anthocerotales |
| Heimo: | Sarvisammalet Anthocerotaceae |
| Suku: | Puikkosammalet Phaeoceros |
| Laji: | carolinianus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Puikkosammal (Phaeoceros carolinianus) on puikkosammalten sukuun kuuluva sarvisammallaji. Kasvilaji on Suomesta hävinnyt, mutta uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa luokiteltu toistaiseksi äärimmäisen uhanalaiseksi.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puikkosammal kasvaa pienehköinä (<2 cm) ruusukkeina. Sen voi sekoittaa sarvisammaleen tai röyhelösammaleen. Puikkosammalen sisällä kasvaa sinimollus (Nostoc) -syanobakteeria, joka näkyy tummina pisteinä. Puikkomainen itiöpesäke on kärkiosastaan keltainen.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puikkosammalta kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla, lauhkealla ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Suomessa sitä on tavattu vain yhdellä paikalla Helsingin Kumpulassa vuonna 1876.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puikkosammal kasvaa paljaalla kostealla maalla. Se ei pidä kalkkipitoisista paikoista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Schnyder, N., Bisang, I., Caspari, S., Hedenäs, L., Hodgetts, N., Kiebacher, T., Kučera, J., Ştefănuţ, S. & Vana, J.: Phaeoceros carolinianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio.
- ↑ Puikkosammal – Phaeoceros carolinianus Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 14.4.2024.
- ↑ Laaka-Lindberg, S.: Phaeoceros carolinianus - hävinnyt. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6 Teoksen verkkoversio.