Luettelo Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajista. Suomen Punainen Risti (SPR) perustettiin vuonna 1877 nimellä Suomen yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilaiden hoitoa varten.[1] Nimi muuttui nykyiseen muotoonsa vuonna 1919, kun järjestön säännöt uudistettiin silloisen puheenjohtajan Richard Faltinin johdolla. Koska tuolloin vanha yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilaiden hoitoa varten muodollisesti lakkautettiin ja sen toimintaa jatkoi nykyinen järjestö, on tässä luettelossa eritelty johtokunnan puheenjohtajat ennen vuotta 1919 ja Suomen Punaisen Ristin keskushallituksen puheenjohtajat tämän jälkeen.[2]

Tasavallan Presidentin asetuksen 827/2017 mukaan[3] Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja valitaan nykyisin virkaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan kolmen vuoden välein kokoontuvassa järjestön yleiskokouksessa.[4] Yleiskokouksessa valitaan keskushallitukseen puheenjohtajan lisäksi kolme varapuheenjohtajaa ja kuusi muuta hallituksen jäsentä. Kaikkien hallitusten jäsenten peräkkäisten toimikausien määrä on rajattu kahteen.[5] Puheenjohtajuus on luottamustoimi, kun taas järjestön käytännön toimintaa johtaa palkattu pääsihteeri.

Viimeisen sadan vuoden aikana Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajina on toiminut pääasiassa korkean profiilin yhteiskunnan merkkihenkilöitä. Järjestön pitkäaikaisimpana puheenjohtajana toimi marsalkka Mannerheim vuosina 1921–1951.[6] Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana toimii Elli Aaltonen ja varapuheenjohtajina Riitta Nieminen, Max Lindholm ja Dan Sundqvist.[7]

Johtokunnan puheenjohtajat (1877–1919)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Nimi Titteli Toimessa
1. Georg von Alfthan senaattori 1877–1896
2. Georg von Winther valtioneuvos 1896–1901
3. C. F. von Wahlberg valtioneuvos 1901–1903
4. K. E. Lindén[huom. 1] lääkintöneuvos 1903–1908
5. Alfred Nordman esittelijäsihteeri 1908–1918
6. Richard Faltin professori 1919[8]
Richard Faltin nuorempiAlfred NordmanC.F. von WahlbergGeorg von WintherGeorg von Alfthan

Keskushallituksen puheenjohtajat (1919–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pertti TorstilaErkki LiikanenKalevi KivistöPär StenbäckHåkan HellbergMauno KangasniemiKauko SipponenLeo NoroA.E. MartolaCarl Gustaf Emil MannerheimEdvard HjeltRichard Faltin nuorempi
# Nimi Titteli Toimessa Yleistä[huom. 2]
6. Richard Faltin professori 1919[8] Ennen puheenjohtajuuttaan Faltin toimi Suomen Punaisen Ristin varhaisissa avustustehtävissä ulkomailla useita kertoja kirurgina. Hän johti SPR:n kenttäsairaalaa ensimmäisen maailmansodan itärintamalla ja myöhemmin Abyssiniassa v. 1935–1936. Mittavan lääketieteellisen uransa lisäksi Faltin uudisti Suomen Punaista Ristiä järjestönä. Hänen puheenjohtajakautensa aikana nimi muuttui virallisesti Suomen Punaiseksi Ristiksi, kun järjestön uudet säännöt hyväksyttiin.[2]
7. Edvard Hjelt senaattori 1920–1921 Edvard Hjeltin kaudella (vuonna 1920) itsenäistyneen Suomen Punainen Risti hyväksyttiin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tunnustamaksi viralliseksi Punaisen Ristin kansalliseksi yhdistykseksi. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton jäsen SPR:stä tuli vuonna 1921.[2]
Hjeltin kausi päättyi kesken hänen kuoltuaan vuonna 1921.[9] [huom. 3] [10]
8. C. G. E. Mannerheim Suomen marsalkka 1921[11]–1951 Kenraali Mannerheim tuli puheenjohtajaksi vuonna 1921 Richard Faltinin pyynnöstä. Faltin ja Mannerheim olivat työskennelleet yhdessä Venäjän–Japanin sodassa ja sisällissodassa Faltinin toimiessa sotakirurgina. Väitetään, että suostumalla puheenjohtajaksi Mannerheim halusi korostaa epäpoliittisuuttaan, joka oli joutunut epäilyjen kohteeksi hänen toimiessaan valkoisen Suomen sotavoimien ylipäällikkönä.[11]
Mannerheimin aikana kotimaan toimintaa lisättiin ja valtakunnallista organisaatiota (piirit) kehitettiin sääntömuutoksilla. Yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa kehitettiin.[9] Mannerheimin lastensuojeluliitto liitettiin SPR:n yhteyteen v. 1925[12] ja erotettiin siitä jälleen vuonna 1950.[13] Sodan syttymisen myötä vuonna 1939 Mannerheimin käyttämä aika järjestön toiminnassa väheni, vaikkakin hän pysyi puheenjohtajana kuolemaansa asti vuoteen 1951.[11]
9. A.E. Martola kenraaliluutnantti 1951–1972[14] Ilmari Martolan kausi oli voimakasta kasvun aikaa. Organisaatiomuutoksen ansiosta toiminta laajeni ja vakiintui lähes jokaisessa kunnassa.[15] Järjestölle terveyskasvatus ja -koulutus oli tärkeää.[16]
10. Leo Noro pääjohtaja 1972–1979 Noron puheenjohtajakauden aikana ulkomaiset avustuskohteet saivat paljon huomioita, ja niiden lisääntymisen ansiosta järjestö kasvoi. Varainhankintaa uudistettiin.[17] Puheenjohtajana Noro keskittyi kotimaan avustus- ja valmiustoiminnan kehittämiseen.[18] Suomen Punaisen Ristin 100-vuotisjuhlavuotta vietettiin näyttävästi vuonna 1977.[19]
11. Kauko Sipponen kansleri
toimitusjohtaja 		1980–1985 Sipponen lisäsi toimikaudellaan pohjoismaista yhteistyötä.[18] Kansainvälinen avustustoiminta jatkoi kasvuaan.[18] Sipposen kaudella järjestön jäsenmäärä saavutti huippunsa, kun se nousi hetkellisesti yli 200 000:n.[20] Sipposen puheenjohtajakauden loppuun mennessä kotimaan työ oli kuitenkin jäänyt kansainvälisen toiminnan varjoon ja järjestön rakenne oli tehoton.[21]
12. Mauno Kangasniemi maaherra 1986–1991 Kangasniemi keskittyi toimissaan järjestössä kotimaan avustus- ja valmiustoiminnan kehittämiseen. Hän toimi puheenjohtajana myös Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa, jonka toimintaa SPR oli koordinoinut 1970-luvulta lähtien.[18] [22] 1980-luvun lopussa järjestön sääntöjä muutettiin ja pääsihteerin ja keskushallituksen rooleja täsmennettiin. Myös järjestön muuta organisaatiota yhtenäistettiin.[23]
13. Håkan Hellberg lääkintöneuvos 1992–1995 Edeltäjiensä tapaan Hellberg oli aktiivinen pohjoismaisessa yhteistyössä, ja hänen kaudellaan tämä yhteistyö laajeni myös muualle lähialueille.[18] Tämän yhteistyön nimissä tehtiin mm. kehitysyhteistyötä ulkomailla.[24]
1990-luvun alun lamasta järjestö selvisi kunnialla, vaikkakin se koetteli piirejä voimakkaamin kuin keskusjärjestöä. Tämän seurauksena piirien yhteistoimintaa lisättiin, ja osastoissa tehtyä työtä arvioitiin uudelleen.[23]
14. Pär Stenbäck ministeri 1996–1999 Ennen puheenjohtajuuttaan RKP:n entinen puheenjohtaja ja ulkoministeri Stenbäck toimi SPR:n pääsihteerinä lyhyesti (1985-1988) ennen siirtymistään Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton pääsihteeriksi.[21]
15. Kalevi Kivistö ylijohtaja 2000–2008[4] Kalevi Kivistö oli SKDL:n kansanedustaja, kulttuuriministeri, kulttuuri- ja tiedeministeri ja puheenjohtaja. Keski-Suomen läänin maaherrana Kivistö toimi vuodesta 1985 läänin lakkauttamiseen asti. Vuonna 1997 hänet valittiin opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtajaksi.[25] Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 2004.[26]

Kivistö toimi aiemmin SPR Keski-Suomen piirin puheenjohtajana.[27]

16. Erkki Liikanen[4] pääjohtaja 2008–2014 Erkki Liikanen valittiin SDP:n[28] kansanedustajaksi vuonna 1971. Hän on toiminut valtionvarainministerinä, suurlähettiläänä, Suomen edustaja Euroopan unionissa, Euroopan komission jäsenenä[29] sekä Suomen pankin pääjohtajana vuosina 2004-2018.[30]
17. Pertti Torstila[31] valtiosihteeri 2014–2020 Pertti Torstila on toiminut ulkoministeriössä vuosina 1971-2014.[32]

Yleiskokouskaudella 2014-2017 haasteensa toi tuvapaikankakijoiden vastaanotto-operaatio vuonna 2015. Se oli rauhanajan suurin suurin siihen mennessä toteutunut operaatio. Vapaaehtoisiksi ilmoittautui 13 000 henkeä. Hallitus perusti yhdessä Suomen Punaisen Ristin piirien kanssa osakeyhtiön, joka tarjoaa ensiapukoulutusta yksityisille henkilöille että yrityksille ja yhteisöille.[33]

Yleiskokouskaudella 2017-2020 koronapandemia toi uusia ihmisiä mukaan toimintaa kun he halusivat auttaa muita. Poikkeusoloissa toimintaa siirtyi paljon verkkoon ja etäyhteyksien päähän. Tämä tapahtui pääsääntöisesti vaivattomasti. Monet käyttöönotetut mallit ja työtavat jäivät käyttöön. Hallitus panosti osastojen toimintavalmiuksien vahvistamiseen antamalla materiaalisen tukea ja koulututusta. Myös järjestön digitalisaatioon panostettiin. Sekä keskustoimiston että piirien taloutta on seurattu säännöllisesti hallituksen omissa kokouksissa ja yhdessä piirien kanssa. Varainhankintaa on kehitetty niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Piirien talous-, palkkahallinto- ja IT-palveluita kehitettiin.[34]

18. Elli Aaltonen[35] pääjohtaja 2020– Elli Aaltonen on toiminut kuntien sosiaalitoimen johdossa, kansainvälisissä EU-hankkeissa, ministeriössä, läänin sosiaali- ja terveysneuvoksena sekä Itä-Suomen aluehallintovirastossa ylijohtajana. Aaltonen toimi Kelan pääjohtajana vuosina 2017-2020.[36] Tampereen yliopiston työelämäprofesorina hän on toiminut vuodesta 2020.[37]

Yleiskokouskaudella 2020-2023 on Ukrainan kriisillä oli vaikutusta koko Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen toimintaan Euroopassa ja sen ulkopuolella. Haasteena järjestön varautumiselle on ollut hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen. Järjestön hallitus on korostanut talouden tasapainottamista ja pitkäjänteisen talouden hoidon merkitystä.[38]

Huomautukset
  1. ↑ K.E. Lindénistä löytyy hyvin vähän tietoa. Ennen hänen puheenjohtajakauttaan järjestön toiminta oli hiipunut ja jopa lakkauttamista ehdotettiin. Hallinnon vaihtuminen v. 1903 hetkellisesti nosti järjestön profiilia, mutta toiminta kuitenkin hiipui jälleen, ja v. 1907 lakkauttamista suunniteltiin toistamiseen. (Hytönen, s. 23)
  2. ↑ Yleistä-osioon on koottu tietoa kyseessäolevan henkilön toiminnasta Punaisessa Ristissä ja Suomen Punaisen Ristin toiminnasta henkilön puheenjohtajakauden aikaan.
  3. ↑ Lähteessä (Hytönen, s. 34) Hjeltin kuolinvuodeksi on merkitty 1922. Oikea kuolinaika on 2.7.1921 (Kauffman, Niinistö).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hytönen, Yki: Ihminen ihmiselle: Suomen Punainen Risti 1877–2002. Helsinki: Suomen Punainen Risti, 2002. ISBN 951-658-090-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tämä on Punainen Risti – monta tapaa välittää, s. 5. Suomen Punainen Risti, 2008. ISBN 951-658-135-8
  2. ↑ a b c Hytönen, s. 33.
  3. ↑ Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä Finlex. 1.12.2017. Helsinki. Viitattu 1.8.2023.
  4. ↑ a b c Erkki Liikasesta SPR:n puheenjohtaja. Savon Sanomat, 8.6.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.2.2010.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Sääntökirja, s. 28-29. Suomen Punainen Risti, 2007. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  6. ↑ Suomen Punaisen Ristin hallitus ja valtuusto Suomen Punainen Risti. Viitattu 18.2.2015.
  7. ↑ Elli Aaltonen valittu jatkamaan Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana www.punainenristi.fi. 11.6.2023. Viitattu 1.8.2023.
  8. ↑ a b Forsius, Arno: Richard Faltin (1867–1952) – suomalaisen kirurgian uranuurtaja saunalahti.fi. Arkistoitu 25.11.2015. Viitattu 18.2.2010.
  9. ↑ a b Hytönen, s. 34
  10. ↑ George B. Kauffman ja Lauri Niinistö: Edvard Hjelt - Scientist and Statesman Universitas Helsingiensis. 2/1998. Viitattu 18.2.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Siviilissä – Suomen Punainen Risti Mannerheim.fi. Viitattu 18.2.2010.
  12. ↑ Hytönen, s. 36
  13. ↑ Hytönen, s. 51
  14. ↑ Jarkko Kemppi: Jalkaväenkenraali A.E. Martola – ensimmäinen Ranskan sotakorkeakoulun suorittanut suomalaisupseeri Sinibaretti-lehti. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 19.2.2010.
  15. ↑ Hytönen, s. 52
  16. ↑ Hytönen, s. 54
  17. ↑ Hytönen, s. 73
  18. ↑ a b c d e Hytönen, s. 87
  19. ↑ Hytönen, s. 80
  20. ↑ Hytönen, s. 91
  21. ↑ a b Hytönen, s. 88
  22. ↑ Hytönen, s. 148
  23. ↑ a b Hytönen, s. 93
  24. ↑ Hytönen, s. 86
  25. ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 1.8.2023.
  26. ↑ Okm: Ylijohtaja Kalevi Kivistö siirtyi eläkkeelle okm.fi. 9.12.2004. Viitattu 1.8.2023.[vanhentunut linkki]
  27. ↑ Paananen, Erkki: Kalevi Kivistö ja Pär Stenbäck ehdolla SPR:n puheenjohtajaksi Håkan Hellberg luopuu sisäisen eheyden turvaamiseksi Helsingin Sanomat. 24.8.1995. Viitattu 1.8.2023.
  28. ↑ Erkki Liikanen Otava. Viitattu 1.8.2023.
  29. ↑ Suomen Pankki: Erkki Liikanen CV Suomen Pankki. Viitattu 1.8.2023.
  30. ↑ https://www.facebook.com/mtv3uutiset:+Olli Rehniä esitetään Suomen Pankin pääjohtajaksi mtvuutiset.fi. 27.4.2018. Viitattu 1.8.2023.
  31. ↑ Pertti Torstilasta uusi puheenjohtaja 8.6.2014. SPR. Arkistoitu 8.4.2015. Viitattu 10.6.2014.
  32. ↑ Siltaja Pertti Torstila. Viitattu 1.8.2023.
  33. ↑ Suomen Punainen Risti: Hallituksen raportti yleiskokoukselle toimikaudesta 2014–2017 rednet.punainenristi.fi. 10.-11.6.2017. Viitattu 1.8.2023.
  34. ↑ Suomen Punainen Risti, hallitus: Hallituksen raportti Vaasan yleiskokoukselle 5.9.2020 5.9.2020. Suomen Punainen Risti. Viitattu 1.8.2023.
  35. ↑ Suomen Punaisen Ristin uudeksi puheenjohtajaksi Elli Aaltonen 5.9.2020. STT. Viitattu 31.10.2022.
  36. ↑ Puurtinen, Soila: [https://www.saaminkiseura.fi/@Bin/183979/El%C3%A4v%C3%A4+ja+aito+tunneside+S%C3%A4%C3%A4minkiin+ja+Savonlinnaan.pdf Elävä ja aito tunneside Sääminkiin ja Savonlinnaan — Pääjohtaja Elli Aaltonen on jäämässä eläkkeelle ja näkee Savonlinnan tulevaisuuden nyt valoisampana kuin jokunen vuosi aikaisemmin] Sääminki- Seura. Viitattu 1.8.2023.
  37. ↑ Työelämäprofessori Elli Aaltonen Tampereen korkeakouluyhteisö. Viitattu 1.8.2023.
  38. ↑ Suomen Punainen Risti: [https://rednet.punainenristi.fi/system/files/page/Hallituksen%20raportti%20yleiskokoukselle%202023.pdf SPR:n hallituksen raportti yleiskokoukselle toimikaudesta 2020–2023] RedNet. Suomen Punainen Risti. Viitattu 1.8.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Suomen_Punaisen_Ristin_puheenjohtajista&oldid=22793618”