Työelämäprofessori

Työelämäprofessori (engl. professor of practice, joskus muodossa vierailijaprofessori) on määräaikainen opetustehtävä suomalaisissa yliopistoissa. Sen täyttämisessä ei käytetä vertaisarviointia, eikä se ole yliopistolain mukainen virka. Professoriliiton mielestä sitä ei pidä lyhentää muotoon professori.

Työelämäprofessorit Suomessa

Suomessa on ainakin 138 työelämäprofessoria, joista Aalto-yliopistossa 49 (2021–2022), kun varsinaisia professoreja on yli 2 300 ja apulaisprofessoreja yli 600. Työelämäprofessoreilta ei edellytetä tohtorin tutkintoa kuin kolmessa yliopistossa. Taideyliopisto on poikkeus: siellä ei ole erikseen nimetty työelämäprofessoreja, vaan osa professoreista on taiteellisin perustein valittuja työelämään kytkeytyviä henkilöitä.

Helsingin yliopistossa tehtävä edellyttää tohtorin tutkinnon suorittamista, ja se täytetään kutsusta. Kutsutulla on työelämässä saavutettuja erityisen merkittäviä ansioita ja kokemusta, joista on hyötyä yliopiston toiminnalle. Yliopisto ei lue työelämäprofessoria varsinaisten professorien ryhmään.

Tampereen yliopistossa journalistiikassa käsitettä vastaava tehtävänimike on ollut vierailijaprofessori. Journalistiikan vierailijaprofessoriksi kutsutaan kokenut journalisti. Tehtävän rahoitti ensimmäiset viisi vuotta vuodesta 2007 Helsingin Sanomain säätiö, mutta sittemmin se on vakinaistettu. Tehtävä täytetään hakumenettelyn kautta.

Turun yliopisto palkkasi ensimmäiset työelämäprofessorit vuonna 2017. Nimityksen avulla yliopistoon saadaan uutta vuorovaikutusta, opetusta ja tutkimusta henkilöiltä, joilla on yhteiskunnan erityisesti tarvitsemaa osaamista. Valinta poikkeaa professorivalinnan mukaisista akateemisista, tieteellisiin ansioihin perustuvista kriteereistä.

Työelämäprofessorit kansainvälisesti

Englanniksi työelämäprofessorista käytetään useimmiten nimikettä on professor of practice, mutta myös nimikkeitä practice professor, professor of the practice ja professor of professional practice käytetään ainakin Yhdysvalloissa. Nimikkeiden yhteydessä voidaan mainita oppiaine tai aihepiiri, johon opettajan antama käytännön opetus kohdistuu. Usein tehtävän edellytyksenä on vankka, vähintään vuosikymmenen mittainen ammatillinen työskentely korkeassa tai johtavassa asemassa korkeakoulumaailman ulkopuolella yksityisen tai julkisen sektorin palveluksessa, jonka tausta ja tietämys katsotaan erityisen arvokkaaksi yliopiston opiskelijoille ja muulle henkilökunnalle. Britanniassa esimerkiksi Warwickin yliopistossa käytetään professor of practice -nimikettä.