Lemu
| Lemu Lemo |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Masku |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomen lääni |
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Turun seutukunta |
| Kuntanumero | 419 |
| Hallinnollinen keskus | Lemun kirkonkylä |
| Perustettu | 1869 |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Masku Askainen Lemu |
| – syntynyt kunta | Masku |
| Pinta-ala |
55,81 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 47,62 km² |
| – sisävesi | 0,23 km² |
| – meri | 7,96 km² |
| Väkiluku |
1 819 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 38,2 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 25,1 % |
| – 15–64-v. | 64,1 % |
| – yli 64-v. | 10,8 % |
Lemu (ruots. Lemo) on Suomen entinen kunta ja keskiajalla perustettu vanha kirkkopitäjä. Nykyään se on Maskua Varsinais-Suomen maakunnassa ja kuului aiemmin Länsi-Suomen lääniin. Lemun ja Askaisten kunnat liittyivät Maskuun vuoden 2009 alusta. Muodostetun uuden Maskun kunnan vaakunaksi valittiin Askaisten entinen vaakuna.
Ennen lakkauttamistaan Lemun naapurikunnat olivat Askainen, Masku, Mietoinen ja Nousiainen.
Lemun kunta oli perustettu vuonna 1869. Historiallisesti sen on päätelty olleen osa Nousiaisten muinaispitäjää, josta se erkani kuitenkin jo keskiajalla omaksi hallinto- ja kirkkopitäjäkseen. Kunnan väestöstä suurin osa asuu keskustaajaman alueella. Maatalousvaltaisilla haja-asutusalueilla vanha kylärakenne on säilynyt hyvin uudisrakentamisen keskittyessä pääasiassa keskustaan kaavoitetuille asuntoalueille.
Suuri osa kunnan pinta-alasta on erikokoisten metsäsaarekkeiden pirstomaa peltomaata; erityisesti merta ympäröivät maankohoamisrannikot on otettu tehokkaaseen viljelyskäyttöön. Kunnan etelärajalla virtaa Halkkoaukon merenlahteen laskeva Hirvijoki, jonka suurimmat sivuhaarat ovat Vähäjoki ja Kuuvanjoki. Lemun pohjoisosassa sijaitseva pieni, osittain umpeenkasvanut Mannerjärvi on entisen kunnan alueen ainoa järvi. Lemun merialueella sijaitsee myös useita pieniä saaria, joista monet ovat matala- ja ruovikkorantaisia. Maankohoamisen vuoksi useimmat niistä ovat tosin kasvamassa kiinni sekä mantereeseen että toisiinsa.[4]
Kunnan nimen alkuperästä ei ole olemassa varmaa tietoa. Useimmin mainitun selityksen mukaan Lemun nimi olisi johdettu Lemunlahdesta, jonka rannalla kunta sijaitsee. Teorian mukaan lahden nimi olisi alun perin ollut Lemulahti, joka varsinkin paikallisessa murteessa olisi tarkoittanut matalaa, maatuvaa ja liejurantaista lahtea sekä erityisesti sen tyypillistä hajua eli lemua. Myöhemmin lahden nimestä olisi sitten lyhentymänä muodostunut nimi koko pitäjälle.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lemun alue on noussut merenpinnan yläpuolelle maankohoamisen seurauksena vasta varsin myöhään. Vielä kivikauden loppupuolella, noin vuonna 1300 eaa., on koko pitäjän alue ollut saaristoa. Vanhan kunnan alueella on kuitenkin ollut asutusta jo kivikaudella. Muinaisjäännösinventoinneissa on löydetty eri aikakausien esineistön lisäksi muun muassa kolme kivikautista asuinpaikkaa sekä rautakautinen ruumiskalmisto Miiaisten kylässä, sekä rautakautinen Kuuvanvuoren muinaislinna. Inventoinneissa kirjattuja historiallisen ajan jäänteitä ovat puolestaan useat vallimaiset ja muurimaiset rakennelmat sekä kolme kalliokirjoitusta.[6]
Ensimmäinen kirjallinen maininta Lemusta pitäjänä on keskiajalta, vuodelta 1380, jolloin sen mainitaan kuuluneen Nousiaisten Pyhän Maarian seurakuntaan. Näihin aikoihin olivat jo useimmat Lemun kylistä syntyneet. Vanhimmat niistä on ajoitettu jopa 1200-luvulle. Lemun seurakunnan oletetaan itsenäistyneen Nousiaisista jo ennen vuotta 1404 omaksi hallinto- ja kirkkopitäjäkseen. Myös Askainen oli pitkään Lemun pitäjän osa. Askaisten kappeliseurakunta mainitaan osana Lemua ensimmäistä kertaa v. 1592, mutta luultavasti kappeliseurakunta on tätäkin vanhempi.
Keskiajalla tapahtunutta asutuksen määrän voimakasta kasvua seurasi pitkä väestön vähenemisen kausi. Raskas verotus, sodat Venäjää vastaan ja katovuodet laskivat syntyvyyttä ja lisäsivät kuolleisuutta. Samoin useista pitäjän tiloista tuli veronmaksukyvyttömiä tai ne autioituivat. Isovihan alkaessa 1700-luvun alussa tiloja oli jäljellä enää noin 50, kun niitä jo 1540-luvulla oli vielä ollut yli seitsemänkymmentä.
Virallisesti Lemun kunta perustettiin vuonna 1869. Lemun ja Askaisten seurakunnat toimivat itsenäisinä vuosien 1910 ja 1959 välillä, mutta ne yhdistettiin uudelleen vuonna 1960 Lemu-Askaisten seurakunnaksi.[7][8]
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikkinen, Helala, Hievunen, Iso-Vallunen, Järäinen, Kaitainen, Kaivonen, Kallela, Kovala, Kuneninen, Leppävainio Mannerjärvi, Maskulainen, Mattila, Miiainen, Monnoinen, Niittukartano, Nikkarla, Nyynäinen, Oukkula, Pappila, Peinikkala, Penninen (hävinnyt), Raukunen, Seijainen, Seppälä, Taloinen, Tenhola, Toijola, Torttila, Tuhkala, Valpperi, Vastila, Verainen, Vipinen, Vitikainen, Vähä-Vallunen, Yllikäinen[9]
Kovelan keskeneräinen kartta[10], Seppälän kartta[11] vuodelta 1698, Vitikaisen kartta[12] vuodelta 1698 maanmittari Magnus Bergmanin tekemät.
Nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lemun tärkein luontokohde on Oukkulanlahden lintuvesialue. Se on noin 900 hehtaarin laajuinen Metsähallituksen kosteikko-life -ohjelmaan kuuluva Natura-alue. Siihen kuuluvat Oukkulanlahden lisäksi myös Halkko- ja Rukanaukon vesialueet. Oukkulanlahdelle on rakennettu vuonna 2004 lintutorni Kaidanpään niemeen sekä tornille johtava luontopolku.[13][14] Tämän lisäksi Lemun eteläosan laajoilla peltoaukeilla sijaitsee useita luonnontilaisia ja rauhoitettuja tammimetsiä, jotka ovat viimeisiä jäänteitä alueen lehdoista. Natura-verkostoon kuuluvia tammimetsiä on yhteensä 26 hehtaaria.[15]
Keskustan läheisyydessä kulkee myös Kolkanpolun jalan ja pyörällä kuljettava noin 20 kilometrin pituinen retkeilyreitti, jonka varrella on kaksi laavua ja kaksi näköalapaikkaa. Polulta on yhteys Mietoisten alueen retkeilyreitille. Reitti ei kuitenkaan kierrä suojelualueiden kautta, vaan se kulkee pääosin talousmetsissä ja pienillä paikallisteillä.[13]
Kulttuurinähtävyyksistä tärkeimmät ovat keskiaikainen 1450-luvulla rakennettu Pyhän Olavin harmaakivikirkko ja vanhaan lainamakasiiniin perustettu kotiseutumuseo Kemppien tupa kirkon vieressä. Kirkon paikalla on sijainnut jo 1200-luvulla pieni puinen kappelikirkko, josta ovat peräisin nykyisen kirkon krusifiksi ja kastemalja. 1300-luvulla rakennettu kivinen kappeli toimii nykyisen kirkon sakastina. Kirkon kellotapuli on rakennettu vuonna 1812. Kirkon ainoa seinämaalaus kuvaa Martti Lutheria. Kirkonkirjoissa on myös nähtävillä merkintä Marsalkka Mannerheimin osallistumisesta rippikirkkoon. Viereisessä, kesäsunnuntaisin auki olevassa kotiseutumuseossa on näytteillä muun muassa vanhaa lemulaista talonpoikaisesineistöä. Museo sijaitsee 1887 rakennetussa lainamakasiinissa.[13][16]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Loppukesästä järjestettävät Lemust' leippä -markkinat ovat Lemun merkittävin vuotuinen tapahtuma. Markkinoilla myyvät tuotteitaan ainoastaan paikalliset tuottajat ja yhdistykset. Markkinoita kutsuttiin 2000-luvulle asti Olavinmarkkinoiksi kirkon suojelupyhimyksen mukaan. Nykyinen nimi juontaa juurensa paikalliseen perinteiseen pitoruokaan, Lemun leipä -limppuun, jota myös myydään markkinoilla. Pappilan limpuiksi kutsutut maustelimput nimettiin 1980-luvulla Lemun pitäjäruoaksi[17].
Palvelut ja elinkeinorakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lemussa on suhteellisen vähän palveluita. Taajaman keskustassa sijaitsee muun muassa Sale-ryhmään kuuluva päivittäistavarakauppa, sekä kirjasto ja parturi. Kunnan Hirvijoen puoleisen rajan tuntumassa, Kustavintien varrella sijaitsee grillikioski Lemun portti. Järäisten rakenteilla olevan uuden yritysalueen reunalla toimivan Naantalin kalatuotteen tiloissa toimi aiemmin asiamiesposti, joka lopetettiin toukokuussa 2009.
Vaikka maatalous onkin kunnassa tärkeä tuotannonala, on Lemun elinkeinorakenne palveluvaltainen. Vuonna 2004 sijaitsi 60,9 % kunnan työpaikoista palvelualalla. Jalostuksen osuus työpaikoista oli 25,8 % ja alkutuotannon 11,9 %. Muiden alojen osuus oli 1,4 %.[18] Kunnan suurin yksityinen työllistäjä on Kustavintien varrella sijaitseva Saarset Oy:n kuormalavoja ja muita pakkausmateriaaleja valmistava tehdas. Kunnan työpaikkaomavaraisuusaste on 45 prosenttia.[19]
Urheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lemussa toimii urheiluseura Lemun Visa. Urheiluseuran aktiivisinta toimintaa edustaa tällä hetkellä naisten lentopallojoukkue LeVi, sekä juniorijalkapallojoukkue Lemun Visa FC. Lemun Visa FC:n kotikenttänä toimii Lemun urheilukenttä. Toimintansa Visa FC aloitti vuonna 1934 .
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lemun alueella puhutun kielen perustana on pohjoinen Lounais-Suomen murre. Lemun murre kuuluu Lounais-Suomen pohjoisryhmän Maskun alaryhmään.[20]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pursimo, Elina (toim.): Lemun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Lemun kotiseutuyhdistys, Lemun kunta, Varsinais-Suomen liitto ja Turun maakuntamuseo, 2000. ISBN 951-9054-42-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ Pursimo, s. 7-8
- ↑ Pentti Virrankoski: Lemun pitäjän ja Lemun kivikirkon synty - Esitelmä Lemun pitäjän 600-vuotisjuhlassa, s. 22. Lemun kotiseutuyhdistys, 16.11.1980.
- ↑ Pursimo, s. 6, 9
- ↑ Antti Nuortimo: Kuntien ja seurakunnan historiaa (Sivun arkistoitu versio Archive.org -palvelussa) Lemu-Askaisten seurakunta. Arkistoitu 11.1.2006. Viitattu 12.4.2007.
- ↑ Pursimo, s. 10-12
- ↑ Pursimo, s. 3, 11
- ↑ Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Arkistoitu 30.4.2021. Viitattu 30.4.2021.
- ↑ Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Arkistoitu 30.4.2021. Viitattu 30.4.2021.
- ↑ Digitoidun asiakirjan katselu astia.narc.fi. Arkistoitu 30.4.2021. Viitattu 30.4.2021.
- ↑ a b c Lemun kunta: Kulttuuri ja matkailu lemu.fi. Arkistoitu 7.2.2007. Viitattu 11.4.2007.
- ↑ Kolkankävijät ry: Kolkanpolku ja Oukkulanlahti kolkankavijat.fi. 10.4.2007. Arkistoitu 25.4.2007. Viitattu 12.4.2007.
- ↑ Lounais-Suomen ympäristökeskus: Natura-alueet - Lemun lehdot 30.9.2003. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 12.4.2007.
- ↑ Museovirasto: Lemun kirkkomiljöö nba.fi. Viitattu 12.4.2007.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 24. Helsinki: Patakolmonen Ky.
- ↑ Kunnat.net: Aluetietopankki: Yleistilastot - Lemu 2006. Kuntaliitto. Viitattu 16.4.2007.
- ↑ Lemun kunta: Tilastotietoja Lemun kunnasta lemu.fi. Arkistoitu 5.11.2007. Viitattu 15.11.2007.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oukkulanlahti (Arkistoitu – Internet Archive) Tietoa Oukkulanlahden luonnonsuojelualueesta Metsähallituksen sivuilla
- Lemun Visa FC (Arkistoitu – Internet Archive)