Hiittinen
| Hiittinen Hitis |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kemiönsaari |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Högholmenin saari Hiittisissä. |
|
| Lääni | Turun ja Porin lääni |
| Maakunta | Varsinais-Suomi |
| Kuntanumero | 094 |
| Hallinnollinen keskus | Hiittinen |
| Perustettu | 1861 |
| – emäpitäjä | Kemiö |
| Liitetty | 1969 |
| – liitoskunnat |
Dragsfjärd Hiittinen |
| – syntynyt kunta | Dragsfjärd |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1968) |
| – maa | 109,8 km² |
| Väkiluku |
732 [2] (31.12.1968) |
| – väestötiheys | 6,7 as./km² |
Hiittinen (ruots. Hitis) on Varsinais-Suomessa sijainnut entinen Suomen kunta. Se erotettiin Kemiön kunnasta omaksi kunnakseen vuonna 1861, ja liitettiin vuonna 1969 Dragsfjärdiin. Vuodesta 2009 alue on ollut osa Kemiönsaaren kuntaa.
Hiittinen on edelleen käytössä nimenä Kemiönsaaren kunnan saaristolle. Hiittisten naapurikunnat olivat Bromarv, Dragsfjärd, Hanko, Nauvo ja Västanfjärd.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiittisistä on löytynyt Suomen ainoa tunnettu riimukiven kappale.[3] Siellä oli viikinkien idäntien pysähdyspaikka, ja Rosalan ja Hiittisten välinen Kirkkosalmi on mainittu jo varhaisissa lähteissä. Vakituisen asutuksen ajoittaminen on hankalaa, mutta saarilta on tehty esinelöytöjä 800-luvulta. 1200-luvulla Hiittisten saarelle rakennettiin kristillinen kappeli,[4] joka hylättiin 1600-luvulla nykyisen puukirkon valmistuttua.
Hallinnollisesti Hiittinen on kuulunut Kemiön pitäjään. Saarilla on ollut oma kappalainen 1600-luvusta lähtien, ja seurakunta ja kunta itsenäistyivät vuonna 1861. Hiittinen liitettiin Dragsfjärdiin 1969, joka puolestaan yhdistyi vuonna 2009 Kemiönsaaren kuntaan.[5]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiittinen koostuu yli 2 000 saaresta ja luodosta.[6] Saariston pääsaaret ovat Rosala ja Hiittinen. Finferriesin yhteysalus M/s Aurora liikennöi Kasnäsistä Rosalan saarelle, josta on tieyhteys Hiittisten kylään.
Saariston pohjoisimpiin saariin on siltayhteys Kemiöstä. Muita merkittäviä saaria, joilla on vakituista asutusta ovat muun muassa Högsåra, Biskopsö ja Vänö. Pääsaarten eteläpuolella saaristo harvenee ja kasvillisuus saarilla vähenee. Örö ja Bengtskär ovat näistä saarista tunnetuimmat.
Hiittisten suurimmat kylät ovat Hiittinen, Högsåra, Kasnäs ja Rosala, joista Rosala on väkiluvultaan suurin. Hiittisten kylässä on seurakunnan kirkonkylä, ja siellä sijaitsevat monet tärkeät palvelut ja Hiittisten puukirkko.
Hiittisten VPK valittiin vuoden vapaapalokunnaksi vuonna 2008. Palokunnalla on sammutusauto ja miehistönkuljetusauto käytössään.
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bergö, Biskopsö, Bolax, Böle, Hiittinen (Hitis), Holma, Högsåra, Kakskiela (Kaxskäla), Kasnäs, Rosala, Stubbnäs, Tunhamn, Vänoxa, Vänö
Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Hiittisissä ei ollut lainkaan taajamia.[7]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Hiittisten väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.
Hiittinen oli vuodesta 1963[9] kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli oli ruotsi, sitä ennen yksikielisesti ruotsinkielinen. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Hiittisten 901 asukkaasta suomenkielisiä oli sata ja loput 801 ruotsinkielisiä.[1] Ruotsinkielisten osuus väestöstä oli 88,9 prosenttia.
Uskonnolliset yhteisöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiittisissä toimii evankelisluterilainen Kemiönsaaren seurakunnan Hiittisten kappeliseurakunta. Kirkkosaaren Kirkkosalmen rannalla oli 1200-luvulta alkaen puusta rakennettuja kappeleita hautausmaineen. Näistä viimeisintä käytettiin vuoteen 1637, jolloin päätettiin rakentaa uusi kappeli Hiittisten kylään, paikalle, jonka vieressä sijaitsee nykyinen kirkko. Tätä kappelia käytettiin uuden kirkon rakentamiseen asti. Vuonna 1674 Hiittisistä tuli Kemiön seurakunnan alainen kappeliseurakunta. Nykyisen ristikirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1685 ja sen kerrotaan valmistuneen 1686. Vuonna 1695 Hiittinen sai itselleen jaetun kappalaisen, jolla oli asunto Hiittisissä, ja vuodesta 1706 lähtien se sai oman vakituisesti paikkakunnalla asuvan saaristokappalaisen. Vuonna 1861 Hiittisten kunnan itsenäistyessä syntyi myös itsenäinen Hiittisten seurakunta. Vuonna 1969 se sai yhteisen talouden Dragsfjärdin seurakunnan kanssa. Vuonna 2009 siitä tuli Kemiönsaaren seurakunnan kappeliseurakunta.[10]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiittisten alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Hiittisten ruotsinkielinen murre luetaan turunmaanruotsin Itä-Turunmaan murteisiin.[11]
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiittisten pitäjäruoaksi äänestettiin 1980-luvulla silakasta ja perunasta valmistettu gammelmosters strömmingsrätt.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1968 (PDF) (sivu 14) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Väestönmuutokset 1968 (PDF) (sivu 13) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Riimukivet – Rosalan viikinkikeskus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Viikinkisaaret - Historia Rosalan viikinkikeskus. Viitattu 19.6.2014.
- ↑ Hiittinen Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 19.6.2014.
- ↑ Tervetuloa viikinkisaarille! Rosalan viikinkikeskus. Viitattu 19.6.2014.
- ↑ Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1962-12-09/8
- ↑ Historia - Hiittisten kirkko Kemiönsaaren seurakunta. Arkistoitu 23.10.2018. Viitattu 23.10.2018.
- ↑ Suomenruotsin murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 19. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiittisen vieraslaituri (Arkistoitu – Internet Archive).
- Hiittinen Ylen Elävässä arkistossa