Yli-Lemun kartano

Yli-Lemun kartano (myös: Ylilemun kartano) on Kaarinan Piispanristillä, Kuusistonlahden rannan tuntumassa sijaitseva kartano. Alueella uskotaan olleen asutusta jo varhaiskeskiajalta, 1200-luvulta alkaen, mutta alueen rautakautinen kasvillisuus, kartanon sijainti ja mäkinen maasto viittaavat vieläkin varhaisempaan asutukseen.

Yli-Lemun kartano on esiintynyt asiakirjoissa monilla nimillä: Lemo, Lemmo, Leuco, Lehmo, Paavola, Kreulan ratsutila, Itätalo, Ylä-Lemu ja Yli-Lemu.

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Yli-Lemun omistajista ovat peräisin vuodelta 1410, jolloin Ylilemun omisti lautamies Martti. Nimekkäitä omistajia ovat olleet Turun linnan linnanvouti Juhana Boose, asessori Samuel Wallenstjerna, rykmentinkirjuri Olof Dahlström, hovisihteeri Anders Mondelin, paronitar Fredrica Elisabeth von Düben, ratsumestari Karl Uggla sekä filosorian maisteri ja kirjanpainaja Johan Christopher Frenckell, jonka suku (Frenckell) omisti kartanon miltei 100 vuotta.

Kirjanpainaja Frenckellin omistaessa Yli-Lemun kartanon syttyi Suomen sota. Suomen sodan taisteluja käytiin ympäri Suomea Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä. Yli-Lemussa käytiin 19.–20. kesäkuuta 1808 Lemun taistelu. Taisteluun osallistuneista sotilaista kaiken kaikkiaan yli 400 kaatui. Yli-Lemun kartanon mailla kerrotaan olevan Lemun taistelussa kaatuneiden - sekä ruotsalaisten että venäläisten - sotilaitten hautoja, hautamuistomerkkejä ja tykinkuulia muistoina Suomen sodasta.

Vuonna 1869 hovioikeuden ylimääräisen notaarin Pehr Frenckellin aikaan noin kahdensadan hehtaarin kartanotilalla oli useita torppia; Harmila, Kujansuu, Löfkulla, Lund, Sarapisto ja Viperi. Asukkaita Ylilemun kartanon mailla olevissa taloissa oli 89. Frenckellien jälkeen kartanonomistajat vaihtuivat tiheään, muun muassa majatalonpitäjä Nyman, apteekkari Hjelt, Robert Mattsson ja Oscar Hartman omistivat kartanon lyhyen aikaa.

1900-luvun alkupuolella kartanon omistajana oli tehtailija Juho Tapani, joka tunnettiin yhtenä Mjösundin Keramia Oy:n omistajana ja vielä nykypäivänäkin tunnetun S-mallisen kattotiilen suunnittelijana ja patentoijana. Juho Tapanin jälkeen Yli-Lemun omisti insinööri Daniel Heickell. Hän asui Yli-Lemussa toistakymmentä vuotta vaimonsa Berthan ja lastensa ja ottolastensa kanssa. Heickellien jälkeen rakennusmestari Lauri Mattila uudisti kartanorakennusta ja talousrakennuksia 1930-luvun tyyliin. Mattiloiden jälkeen 1960-luvulla kartano siirtyi yritykseltä toiselle, eikä siihen enää tehty suurempia kunnostustöitä. Peltoja ja rakennuksia vuokrattiin muun muassa keinosiementäjälle, mobilisteille ja A-killan jäsenille.

Yli-Lemun kartanoalue rakennuksineen siirtyi tarjouskilvassa vuonna 2003 Kaarinan kaupungin omistuksesta kuvanveistäjä Heidi Limnellin omistukseen. Kartanorakennusta ympäröivät laajat peltoalueet jäivät kaupassa Kaarinan kaupungin omistukseen.

Kartanon peltoalueille on kaavailtu lähitulevaisuudessa^milloin? rakennettavan asutusta, puistoalueita ja palveluja. Lisäksi kartanoalueelle suunnitellaan taiteilijayhteisöä.

Katso myös

• Ala-Lemun kartano

Lähteet

• Suomen historian proseminaarityö: "Talonpoikaistalosta säätyläiskartanoksi; Ylilemun kartano Ruotsin ajalla", Silja Ristimella 2005.
• Silja Ristimellan artikkeli: "Ylilemun kartanon mennyttä ja uutta aikaa", Hyvä Kaarina; Kaarina-Seuran kotiseutulehti 2007.
• Silja Ristimellan artikkeli: "Ylilemun kartano", Aninkainen; Suomen Sukututkimusseuran jäsenlehti 1/2007.
• http://www.kaarina.fi/matkailu/paikalliset_nahtavyydet/fi_FI/lemu_taistelu/ (Arkistoitu – Internet Archive)