Autismi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lapsuusiän autismi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Autismi
Toistuva esineiden kasaaminen torniksi tai järjestäminen riviin liitetään joskus autismiin.
Toistuva esineiden kasaaminen torniksi tai järjestäminen riviin liitetään joskus autismiin.
Luokitus
ICD-10 F84.0
ICD-9 299.00
OMIM 209850
MeSH D001321
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Autismi eli lapsuusiän autismi tai Kannerin oireyhtymä on varhaislapsuudessa tavallisesti ennen kolmen vuoden ikää ilmenevä neurologinen kehityshäiriö. Se on yksi autismikirjon häiriöistä.[1] Autismi ei kuitenkaan sinänsä ole kehitysvamma.

Autismi diagnosoidaan käyttäytymisessä havaittavien sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksien perusteella. Kielen kehityksen häiriöt ovat tavallisia. Autististen ihmisten hermojärjestelmä kuormittuu yleensä tavallista nopeammin. Lisäksi muiden ihmisten toiminta ja muut ympäristöstä tulevat ärsykkeet koetaan yleensä tavanomaista voimakkaammin, mikä aiheuttaa tarpeen vetäytyä rauhalliseen ympäristöön ja pysytellä omissa oloissa tai laukaista stressiä niin sanotun stimmailun eli toistavan ja erikoiselta näyttävän käyttäytymisen avulla. Autistisilla ihmisillä on usein myös uni-valverytmin häiriöitä.

Autismin, kuten useimpien muidenkaan autismikirjon häiriöiden, syytä ei tunneta. Tutkijoiden enemmistö kuitenkin pitää geneettistä alttiutta keskeisenä vaikuttavana tekijänä,[2] vaikka muitakin selityksiä on esitetty. Yksi hypoteesi on aivojen hermosolujen glutaminergisen viestinvälitysjärjestelmän säätelyhäiriöstä,[3] joka aiheuttaisi aivosoluja tuhoavan[4][5][6][7] autoimmuunityyppisen aivojen tulehdustilan[8][9]. Autismiin liittyy immuunijärjestelmän häiriöiden[10][11][12][13][14] lisäksi myös hormonitoiminnan poikkeavuuksia[15][16][17].

Yleisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviolta 0,2 % 5–7 vuoden ikäisistä suomalaisista oli diagnosoitu Kannerin autisteiksi vuonna 2005.[18] Luku vastaa uusimpia arvioita niiden Kannerin autistien väestöosuudesta, joilla on kehitysvamma tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.[19] Lisäksi noin 0,1 %:lle lapsista on annettu Aspergerin oireyhtymän diagnoosi, vaikka heillä onkin lapsuusiän autismi.[20]

Uusimpien väestöseulontoihin perustuvien tutkimusten mukaan Kannerin autismin esiintyvyys olisi jopa 0,4–0,9 %.[21][22][23] Arviohaarukan laajuus johtuu lähinnä siitä, että osassa tutkimuksista on lähetetty mahdollisia autisteja jatkotutkimuksiin herkemmin kuin toisissa. Mitä alemmas vaadittu seulontalomakkeesta saatu vähimmäispisteraja asetetaan, sitä suurempi osa Kannerin autisteista löydetään seulontaa seuraavassa diagnostisessa jatkotutkimuksessa.[24][25] Laajin tehdyistä väestönseulontatutkimuksista on antanut tulokseksi, että 0,9 %:lla täyttyisivät Kannerin autismin kriteerit. Jos autismin maantieteellinen ja historiallinen esiintyvyys eivät ole muuttuneet, Suomessa olisi siinä tapauksessa noin 50 000 Kannerin autistia. Kuitenkin Suomessa arvioidaan olevan vain noin 3 000 lapsuusiän autismin diagnoosin saanutta henkilöä.[18] Diagnosointi on ollut harvinaista varsinkin vanhempien ikäluokkien keskuudessa, ja autismi tunnistetaan edelleen huonosti.

Autismin esiintyvyys on miehillä noin kolminkertainen naisiin verrattuna.[26]

Muun muassa Sciencen ja Suomen Kuvalehden artikkeleissa esitetään, ettei autismi ole juuri lisääntynyt 2000-luvulla erityisopetusta saavien oppilaiden keskuudessa. Vallinnut käsitys, että autismi olisi lisääntynyt tässä joukossa, johtuu lähinnä siitä, että autismin kirjaaminen erityisopetuksen syyksi moninkertaistui 2000-luvulla Yhdysvaltojen erityisopetusta saavien lasten tilastoinnissa. Monilla erityisopetusta saavilla lapsilla on useita diagnooseja, joista vain yksi kirjataan erityisopetustilastoon. 2000-luvulla on yleistynyt käytäntö, jossa oppilas kirjataan autistiseksi sen sijaan, että hänet kirjattaisiin älyllisesti kehitysvammaiseksi tai epilepsiaa sairastavaksi.[27][28][29][30][31]

Syyt ja yleistyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannerin oireyhtymän perimmäisenä syynä on pidetty geeneissä tai kromosomeissa tapahtuneita rakenteellisia tai toiminnallisia muutoksia tai näiden yhdistelmiä[32][33]. Yleensä kyse on ollut useampien geenimuutosten yhteisvaikutuksesta[34], esimerkiksi äidiltä peritty CNTNAP2-geenin mutaatio liittyy kielen kehityksen viivästymiseen[35]. Autismia aiheuttavia geenimutaatioita on löydetty suuri joukko, ja niille kaikille on yhteistä se, että ne ovat harvinaisia[36].

2000-luvun alussa käynnistynyt kansainvälinen Autism Genome Project on keskittynyt viime vuosina autismin kirjon tiloja aiheuttavien kromosomimutaatioiden tutkimiseen, joita onkin löytynyt jo satoja[37]. Osa DNA:n rakenteellisista tai toiminnallisista muutoksista periytyy vanhemmilta ja osa tapahtuu ihmiselle itselleen sikiönkehityksen aikana[32][33].

On tutkimusnäyttöä, että osalla autistisista ihmisistä oireet johtuisivat siitä, että he ovat altistuneet sikiövaiheessa sellaisille tulehdusvasta-aineille, joita tavataan ainoastaan autismipiirteisten sukujen naispuolisilla jäsenillä.[38] On myös saatu viitteitä sellaisesta, että autismiin liittyisi tulehduksen aiheuttamaa aivosolujen tuhoutumista.[4][5][6][7] Autistien aivojen tulehdustila muistuttaa paljolti Alzheimerin tautiin liittyvää tulehdusta.[39] Vuonna 2014 julkaistun, toistaiseksi laajimman tutkimuksen mukaan autismiin liittyvä aivojen tulehdustila johtuisi siitä, että aivojen mikroglia-solujen geenit ovat kytkeytyneet tuottamaan tulehdusreaktiota.[8][9] On viitteitä myös sellaisesta, että suolistomikrobit pahentaisivat tai jopa aiheuttaisivat autismiin liittyviä oireita.[40] Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että autististen ihmisten aivoista löytyisi verrokkeja huomattavasti useammin viruksia ja etenkin polyoomaviruksia,[41] joiden on todettu aiheuttavan autoimmuunisairauksia.[42]

Ympäristötekijöiden aiheuttamien geneettisten ja epigeneettisten prosessien osuuden arvioidaan olevan Kannerin autismissa lähes 50 % lopun johtuessa vanhemmilta perityistä geneettisistä muutoksista[43][44][45]. Sikiön geenien rakenteelliset tai toiminnalliset muutokset voivat johtua esimerkiksi äidin sairauksista, lääkityksestä tai altistumisesta ilmansaasteille[44][45][46], niin sanotuille hormonihäiritsijöille[47] taikka DDT:lle[48] tai muille torjunta-aineille[49][50]. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi masennuksen hoidossa yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden nauttiminen alkuraskauden aikana nelinkertaistaa riskin saada autistinen lapsi [51] ja epilepsian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, migreenin, masennuksen ja skitsofrenian hoitoon käytetyn[52] natriumvalproaatin nauttiminen alkuraskauden aikana jopa seitsenkertaistaa riskin synnyttää lapsi, jolla on autismin kirjon häiriö[53]. Myös eläinkokeissa on havaittu, että natriumvalproaatti aiheuttaa sikiön aivoihin samanlaisia poikkeavuuksia, joita esiintyy autisteilla[54].

Äidin astma, allergiat, metabolinen oireyhtymä ja synnytyksenaikaiset komplikaatiot[44][45] lisäävät syntyvän lapsen autismiriskiä. ja äidin sairaalahoitoa vaativa virusinfektio alkuraskauden aikana kolminkertaistavat riskin synnyttää autistinen lapsi[55]. Myös raskaana olevan äidin hoitamaton kuumeilu[56] ja vauvan altistuminen virusinfektiolle[57], hoitamaton keltaisuus[58] ja talviaikaan syntyminen[58] lisäävät riskiä. On havaittu myös, että stressiä aiheuttavat suuret kielteiset mullistukset raskauden aikana, kuten avioero, puolison kuolema tai perheenjäsenen sairastuminen, saattavat lisätä todennäköisyyttä, että sikiölle kehittyy autismi. Stressin kokivat voimakkaammin ne naiset, joilla oli autismin esiintyvyyttä lisäävä serotoniininkuljettajageenin lyhyen alleelin muunnos.[59]

Arviot Kannerin oireyhtymän yleisyydestä ovat nousseet rajusti kuluneiden vuosikymmenien aikana, sillä vielä 1980-luvun alussa arveltiin, että oireyhtymä olisi vain 0,4 ‰:lla väestöstä.[60] Myös diagnoosit ovat yleistyneet huomattavasti. Osa diagnoosien lisääntymisestä on selitettävissä sillä, että kehitysvammaiset autistit saavat nykyisin kehitysvammadiagnoosin lisäksi myös autismidiagnoosin[61] Myös erotusdiagnoosi psykoosiin ja persoonallisuushäiriöihin on selkeytynyt[62].

Muita ehdotettuja syitä Kannerin oireyhtymän yleistymiseen ovat lisääntynyt masennuslääkkeiden käyttö[63][64] sekä lastenteon siirtyminen yhä myöhäisemmäksi[65].

Fysiologinen pohja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että autististen koehenkilöiden aivolisäke eritti normaalia pienempiä määriä kilpirauhasen toimintaa edistävää tyreotropiini-hormonia (TSH). Interleukiini-8:n pitoisuus oli puolestaan kohonnut autistisilla osanottajilla. Autistiset koehenkilöt kyettiin erottelemaan verrokeista 82-prosenttisesti molempien aineiden yhteispitoisuuden avulla. Autismin diagnostisella ADOS-skaalalla saadut pisteet korreloivat TSH-hormonin pitoisuuden kanssa siten, että alhaisempi TSH-pitoisuus liittyi vaikeampaan oirekuvaan. Tutkimuksen osanottajat olivat 2–8-vuotiaita poikia.[66]

Monet autismikirjon oireet liittyvät aivojen hermosolujen glutaminergisen viestinvälitysjärjestelmän säätelyhäiriöön, johon liittyy tulehdusta aiheuttavien immunosytokiinien reseptoritoiminnan lisääntyminen.[3] Tämä aiheuttaa autismiin liittyvän autoimmuunityyppisen aivojen tulehdustilan,[8][9] joka tuhoaa aivosoluja.[4][5][6][7]

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että autististen lasten aivoihin kehittyy poikkeavuuksia yleensä jo kohdussa.[67] Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että autismia potevien aivoissa on normaalia vähemmän hermostoa rauhoittavaa gamma-aminovoihappoa vastaanottavia GABA-reseptoreita[68].

Vuonna 2012 valmistuneessa suuressa tanskalaistutkimuksessa havaittiin, että vastasyntyneiden autistien immuunijärjestelmää ohjailevien sytokiinien pitoisuudet olivat puolet pienempiä kuin vertailuryhmän vauvoilla.[10][11]

Autistilasten aivoista otetuissa magneettikuvissa on usein havaittavissa poikkeavuutta jo puolen vuoden iässä.[69] Lisäksi Kannerin autistien aivot kasvavat ensimmäisen elinvuoden aikana huomattavasti nopeammin kuin valtaväestöllä. Myöhemmin ero kuitenkin tasoittuu niin paljon, että autistien aivot ovat aikuisena vain hieman valtaväestön aivoja suuremmat.[70]

Autististen lasten mantelitumake kasvaa lopulliseen kokoonsa huomattavasti aikaisemmin kuin valtaväestön lapsilla,[71] mikä saattaa selittää joillakuilla autistisilla lapsilla esiintyvää ahdistuneisuutta.[72] Lisäksi naispuolisten Kannerin autistien aivojen on havaittu olevan rakenteeltaan selvästi miehisempiä kuin muiden naisten aivojen.[73]

Autististen koehenkilöiden immuunipuolustuksesta vastaavat granylosyytit tuottivat yhdessä tutkimuksessa kolme kertaa vähemmän infektioita torjuvia aineita kuin vertailuryhmässä, ja stressiä ilmentävien vapaiden radikaalien määrä granylosyyttien mitokondrioissa eli energiaa tuottavissa yksiköissä oli puolitoistakertainen.[12][13] Kehitysvammaisten autistien elimistöstä on löytynyt myös tavanomaista enemmän tappajasoluiksi kutsuttuja t-lymfosyyttejä, joiden määrä näyttäisi korreloivan toiminnanohjauksen häiriöiden kanssa.[14]

Autismikirjon potilailta ja sukulaisilta on tavattu lähes kaikkien huokosia muodostavien ja sähköisesti toimivien kalsiumkanavien mutaatiota[74]. Osalla autistisista ihmisistä on havaittu myös samanlainen solujen autofagiahäiriö kuin joillakuilla Alzheimer- ja Parkinson-potilailla. Tässä häiriössä solut eivät kykene tuhoamaan viallisia mitokondrioitaan.[75]

Akuuttiin stressivasteeseen liittyvät adrenokortikotropiini- ja beta-endorfiinitasot ovat autistisilla henkilöillä usein huomattavasti korkeampia kuin valtaväestöllä[76][77]. On myös huomattu, että autististen lasten kortisolipitoisuudet normalisoituvat yhteisleikin jälkeen muita lapsia hitaammin[78]. Vuonna 2013 suoritetussa alustavassa tutkimuksessa autististen lasten verestä löydettiin merkittävästi verrokkeja enemmän hermokasvutekijää.[79]

Tutkimuksissa on havaittu, että useiden normaaleina pidettyjen aistimusten vastaanottaminen virittää autististen lasten autonomisen hermoston pitkittyneeseen ylivireystilaan jopa 70 %:lla autistilapsista[80]. Toisaalta ehkä 5–10 % autistilapsista edustaa hermostoltaan tyyppiä, joka reagoi poikkeuksellisen vaimeasti ulkoisiin ärsykkeisiin[80]. Näillä korkean ärsykekynnyksen omaavilla lapsilla saattaa esiintyy taipumusta itseään vahingoittavaan käytökseen.[80] Tutkijat epäilevät, että hermoston yli- ja aliherkkyydet saattavat johtua mantelitumakkeen ja ohimolohkojen epänormaalista toiminnasta.[80]

Autismiin liittyy tutkimusten mukaan usein tai joskus poikkeuksia myös unihormoni melatoniinin erityksessä. Erään tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla autisteja olisi epänormaalin niukka melatoniinineritys[81], mikä saattaa selittää heidän heikkoa unenlaatuaan[82] ja sitä, että heillä on usein epätyypillinen uni-valverytmi[81] Toisen tutkimuksen mukaan vain osa autistien univaikeuksista selittyisi puuttuvalla melatoniininerityksellä[83]. Toinen selittävä tekijä saattaa olla se, että autistien aivoissa on tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene)[84][85]. Myös kortisolin vuorokausivaihtelu poikkeaa valtaväestöstä siten, että Kannerin autisteilla on aamuisin pienemmät ja iltaisin suuremmat kortisolipitoisuudet. Kannerin autistien kortisoliprofiilissa on toisaalta myös huomattavan suuria yksilöllisiä eroja.[86]

Yleisen arvion mukaan joka kolmannella autistilla olisi tavanomaista suuremmat veren serotoniinipitoisuudet[87]. Kannerin syndroomaisten lasten veren serotoniinipitoisuudet saattavat olla jopa kuusinkertaisia muiden lasten pitoisuuksiin verrattuna[16]. Aivojen suuret serotoniinipitoisuudet johtavat muun muassa kipukynnyksen kohoamiseen[88]. Erään tutkimuksen mukaan veren korkeat serotoniinitasot korreloisivat autististen piirteiden voimakkuuden kanssa[16]. Muista vuoteen 2010 mennessä tehdyistä tutkimuksista ei saatu kuitenkaan selvää näyttöä kyseisestä yhteydestä[89] eivätkä serotoniinin takaisinoton estäjät vähennä autistista käyttäytymistä[90][91].

Ympäristömyrkkyjen kasautuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että autismin kirjon häiriön omaavien aivoissa esiintyy äärimmäisen korkeita ja soluille myrkyllisiä alumiinipitoisuuksia mikroglia-solujen kaltaisissa soluissa sekä muissa inflammaatioon liittyvissä ei-neuroneenisissa soluissa, jotka sijaitsivat aivokalvolla ja aivojen verisuonissa sekä harmaassa ja valkeassa aivoaineessa[92]. Tutkittujen autismikirjon ihmisten alumiinin määrä aivoissa ylitti jopa Alzheimer-potilaiden aivoista löydetyn alumiinin määrän[93]. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että autismikirjon ihmisten veri-aivoeste toimii niin huonosti, ettei se kykene estämään alumiinin kulkeutumista aivoihin. Alumiini saattaa päätyä autismikirjon ihmisten aivoihin esimerkiksi imunesteen ja immuunipuolustuksen solujen mukana.[92].

Tutkimuksissa on havaittu, että autismikirjon lasten elimistö poistaa verenkierrosta usein tavallista heikommin muovin lisäaineena käytettävää terveydelle haitallista bisfenoli A:ta[94].

Ilmeneminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismista löytyy ulkoisesti havaittavia viitteitä yleensä jo ennen ensimmäistä ikävuotta siten, että lapsi ottaa katsekontaktia, reagoi nimensä lausumiseen, hymyilee ja matkii muita ihmisiä harvemmin kuin muut lapset[95]. Autistilapset katsovat silmien sijaan hieman useammin toisen ihmisen suuta ja vartaloa sekä ympäristössä näkyviä esineitä. Silmiin katsomisen vähenemisen määrä 2–6 kuukauden iässä korreloi myöhemmin ilmenevien autismioireiden vakavuuden kanssa.[96][97][98][99]

Kannerin oireyhtymän oireistossa esiintyy huomattavan paljon yksilöllistä vaihtelua. Se, miten oireyhtymä näkyy ulospäin, riippuu muun muassa synnynnäisestä temperamentista ja älyllisestä kehitystasosta. Osa ulospäin näkyvästä oireistosta katoaa tai lievenee yleensä huomattavasti iän karttuessa. Yksittäisen henkilön kehitystä on mahdoton ennustaa, mutta ennuste on yleensä parempi niiden kohdalla, joilla ei ole viiden vuoden iässä enää merkittäviä kielellisiä tai kognitiivisia ongelmia[100].

Yksikanavaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannerin oireyhtymäiset ovat valtaväestön edustajia voimakkaammin visuaalisesti, auditiivisesti (äänellisesti) tai taktiilis-kinesteettisesti suuntautuneita, eli yksi aisti dominoi havainnointia ja ajattelua selvemmin kuin muilla. Kyseistä ilmiötä kutsutaan yksikanavaisuudeksi. Visuaalinen suuntautuminen eli näköaistin dominanssi on yleisintä, kuten myös valtaväestön keskuudessa. Yksikanavaisuuteen saattaa liittyä aivojen huomattavaa rakenteellista poikkeavuutta. Esimerkiksi Temple Grandinin visuaalisesta kestomuistista vastaava aivoalue on lähes 60 % normaalia pidempi.[101]

Autistinen stressiherkkyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autistisilla ihmisillä on yliaktiivinen hermosto[102]. Tämän vuoksi hyvin monenlaiset tilanteet, toiminnot ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormittumista ja tarvetta levätä sekä hakeutua sellaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin, jotka eivät kuormita.[103][104] Kuormittavalle aistiärsykkeelle altistuminen saattaa johtaa liikahengitykseen ja siitä aiheutuvaan väsymykseen, päänsärkyyn, pahoinvointiin, pyörrytyksen tunteeseen tai astmakohtaukseen[105].

Intensiivisen kokemisen teoriaa (engl. the intense world theory) kehittänyt aivotutkija Kamila Markram on verrannut autistisen ylikuormittumisen aiheuttamaa tilaa tilaan, joka aiheutuisi krapulan ja useamman peräkkäin valvotun yön yhteisvaikutuksesta.[53] Uupumusta aiheuttavat tekijät voivat liittyä esimerkiksi ympäristöstä tulevaan aistikuormaan tai muiden ihmisten läsnäolon ja kommunikoinnin aiheuttamaan kuormitukseen. On myös mahdollista, että autismin kirjon erityispiirteisiin kuuluva aistimusten ja tunteiden voimakkuus altistaa jo itsessään uupumukselle.

Jos kuormittava elämäntilanne jatkuu pitkään, siitä voi seurata sairastuminen sympatikotoniaan eli dysautonomiaan[106][107], masennukseen[104], krooniseen väsymysoireyhtymään, fibromyalgiaan tai pakko-oireiseen häiriöön[108].

Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilön älyllinen kehitysaste määrää pitkälti sen, miten autismiin liittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat näkyvät käytännössä[109].

Kannerin autismi näkyy ulospäin usein ennen kaikkea sosiaalisen vuorovaikutuksen niukkuutena tai poikkeavuutena. Autistien mielenkiinto ei näyttäisi kohdistuvan luontaisesti muihin ihmisiin vaan fyysiseen ympäristöön ja sen esinemaailmaan[110]. Autistit saattavat vaikuttaa epäempaattisilta, mutta joidenkin tutkimusten mukaan he kokevat jopa voimakkaampaa empatiaa kuin valtaväestö[111].

Autisteilla esiintyy yleisesti jonkinasteista kasvosokeutta[112]. Autistiset ihmiset välttelevät usein katsekontaktia, koska se tuntuu pahalta. Tämä selittyy aivojen kuvantamiseen perustuvien tutkimusten mukaan sillä, että katsekontakti ylistimuloi autististen ihmisten aivoja.[113][114] Kannerin autistien on myös havaittu lukevan silmien ilmeitä valtaväestöä huonommin[115]. Toisaalta heidän on todettu havainnoivan enemmän puhekumppanin suuta kuin silmiä[116]. Suun seudun onkin todettu välittävän samanlaista informaatiota toisen ihmisen tunnetiloista kuin silmien seudun[117][118]. Joidenkin autistien omat ilmeet ja eleet ovat jäykkiä tai vaikeasti tulkittavia.

Kielen kehityksen häiriöt (kielellinen erityisvaikeus)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Dysfasia

Noin puolet autismidiagnoosin omaavista lapsista ei opi joko lainkaan puhumaan tai heidän puheensa jää vähäiseksi[119]. Arviolta 25–30 % autistilapsista oppii aluksi yksittäisiä sanoja mutta lopettaa myöhemmin puhumisen kokonaan[120]. Tyypillistä on myös se, että autistit oppivat puhumaan normaalia myöhemmin ja että heidän kielellinen viestintänsä on usein poikkeavaa tai puutteellista ainakin jossain vaiheessa lapsuutta. Autisteilla tavataan esimerkiksi ekolaliaa eli kaikupuhetta, joka tarkoittaa yksittäisten sanojen tai lauseiden toistelua.[121] Kaikupuhe on autistisen lapsen puheenoppimisen varhaisvaihe, jossa lapsi vastaa kysymykseen toistamalla sen, koska on jo tajunnut, että puheeseen kuuluu reagoida puheella[122]. Kaikupuhetta esiintyy myös silloin, kun lapsi on niin ylikuormittunut, että on kadottanut kykynsä ymmärtää puhetta[123]. Autistinen lapsi saattaa myös harjoitella kieltä toistamalla esimerkiksi televisiosta kuulemiaan lauseita[124]. Kanner havaitsi, että kaikupuhe lakkaa yleensä 5 ja 6 ikävuoden tienoilla samalla, kun lapsen kieli kehittyy kommunikatiivisemmaksi ja hän oppii spontaanisti käyttämään oikein persoonapronomineja[125][126].

Autistit saattavat myös puhua erikoisella äänensävyllä.

Puhuvat autistit oppivat kieliopin keskimäärin muita lapsia hitaammin[127] ja saattavat ymmärtää vertauskuvalliset ilmaukset hyvin konkreettisesti[128]. Puhuvillakin autisteilla saattaa olla suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta ja ilmaista itseään suullisesti. Jopa sellaisten perusasioiden kuten nälän, janon ja väsymyksen ilmaiseminen ei välttämättä onnistu kielellisesti.[129] Vaikka monilla autisteilla on vaikeuksia ymmärtää ja tuottaa puhuttua kieltä, heillä voi olla kyky ymmärtää ja tuottaa visuaalista kieltä[130]. Jotkut autistit kommunikoivatkin parhaiten viittomien ja kuvien avulla[129].

Kielelliset ongelmat juontavat juurensa todennäköisesti siihen, että kuuloärsykkeiden käsittely on autistilapsilla usein perustavanlaatuisella tavalla heikentynyttä[131]. Monet autistit kuulevat lisäksi muiden ihmisten puheen niin katkonaisesti, että puheesta ikään kuin puuttuu sanoja välistä.[132]

Lisäksi jotkut lapsena puhumattomuudesta kärsineet autistit kertovat jälkeenpäin, että he ymmärsivät lapsena hyvin puhetta mutta eivät kuitenkaan muistaneet sanoja yrittäessään puhua itse. Jotkut keksivät tällaisissa tilanteissa omia sanoja korvaamaan niitä, jotka eivät muistu mieleen. Toisaalta on olemassa havaintoja myös siitä, että ihmiset olettavat usein autistisen lapsen ymmärtävän puhetta paremmin kuin tämä todellisuudessa ymmärtää[133]. Jos ihmisellä on vaikeuksia itseilmaisussa, ymmärretyksi tulemisessa ja muiden ymmärtämisessä, hän turhautuu, kun muut eivät kykene ymmärtämään hänen tarpeitaan eikä hän kykene ymmärtämään muiden motiiveja. Tämä johtaa usein siihen, että arjen tilanteet näyttäytyvät yllättävinä ja jopa pelottavina[134]. Kieltä huonosti ymmärtävä saattaa purkaa turhautumistaan monella tavalla, kuten esimerkiksi aggressiivisella tai muuten häiritseväksi koetulla käyttäytymisellä[133].

Stereotyyppinen käytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Stereotyyppinen käytös

Stereotyyppinen käytös, toisinaan myös ”stimmailu” eli ”sensorismi” on autisteille tyypillistä elehdintää ja toistavaa käyttäytymistä, kuten esimerkiksi sormien heiluttelu tai ylävartalon heijaaminen. Stimmailua esiintyy yleensä tilanteissa, joissa autistinen henkilö innostuu tai stressaantuu[135].

Stimmailu (engl. stimming tai self-stimulatory behaviours) on itse asiassa osin harhaanjohtava termi, sillä stimmailussa on usein kyse pikemminkin autonomisen hermoston rauhoittamisesta[102]. Kannerin oireyhtymään liittyy yleensä huomattavan paljon niin sanottua autistista stressiherkkyyttä[102], joka ilmenee siten, että monenlaiset sosiaaliset tilanteet ja fyysiset ympäristöt aiheuttavat ylikuormitusta ja tarvetta siirtyä sellaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin, joissa vastaavaa kuormitusta ei synny[103]. Tutkimuksissa onkin huomattu, että stimmailu palauttaa ylivirittyneen hermoston takaisin normaalitilaan[80], ehkä siksi, että saman liikkeen jatkuva toistaminen saa aivot erittämään endorfiineja[136][137]. Eläinkokeissa on havaittu, että stimmailu alentaa elimistön kortisolitasoa[102]

Sensorismista käytetään joskus negatiivisesti värittyneitä ilmaisuja, kuten stereotyyppinen tai rajoittunut käytös tai ”motoriset maneerit”.

Aistien yliherkkyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aistiyliherkkyys

Aistiherkkyys aiheuttaa autisteille yleensä suuria ongelmia[138]. Hermoston yli- ja aliherkkyydet saattavat johtuvat mantelitumakkeen ja ohimolohkojen epänormaalista toiminnasta.[80]

Aistiyliherkkyydet johtavat pahimmillaan siihen, että ihmisen on mahdoton osallistua työelämään tai edes normaaliin perhe-elämään[139]. Autisteilla voi olla niin herkät aistit, että voimakkaat äänet, kirkkaat valot tai kosketus aiheuttavat jopa kipua. Kuormittavalle aistiärsykkeelle altistuminen saattaa johtaa liikahengitykseen ja siitä aiheutuvaan väsymykseen, päänsärkyyn, pahoinvointiin, pyörrytyksen tunteeseen tai astmakohtaukseen[140].

Aistiylikuormituksen (engl. sensory overload) aiheuttama stressi saattaa johtaa kehitysvammaisilla henkilöillä jopa aggressiiviseen käyttäytymiseen, koska he eivät aina kykene hillitsemään käyttäytymistään tai ajattelemaan asioiden syy-seuraussuhteita. Lisäksi kehitysvammaiset autistit joutuvat puutteellisen kommunikointikykynsä sekä kanssaihmisten puutteellisen aistiyliherkkyystietämyksen vuoksi helposti tilanteeseen, jossa he altistuvat aistien ylikuormitusta aiheuttaville ärsykkeille. Jos tilanteesta ei ole ulospääsyä, se saattaa johtaa siihen, että autisti huutaa, rikkoo esineitä tai tönii muita[141]. Maailman kuuluisimpiin autisteihin lukeutuva Temple Grandin on kuvaillut äärimmäisen ääniherkän ihmisen altistumista melulle kokemuksena, joka muistuttaa sitä, kuin ihminen olisi sidottu ratakiskoihin junan lähestyessä[142].

Tuntoaistin herkkyys saattaa rajoittaa pukeutumista, koska vaatteet tai niiden saumat tuntuvat helposti häiritsevän epämukavilta. Myös peseytyminen voi olla vaikeaa, koska suihkun vedenpaine saattaa tuntua kivuliaalta ja suihkussa käynnin aiheuttamat ihon lämpötilan muutokset epämiellyttäviltä.

Myös hiusten leikkuuseen liittyvä aistiärsytys saattaa tuntua epämiellyttäviltä. Makuaistin ja suun tuntoherkkyys asettavat usein myös suuria rajoituksia ruokavaliolle, koska autistisen ihmisen saattaa olla vaikea löytää ruokaa, jonka syöminen tuntuisi miellyttävältä.

Myös tunne-elämyksiin liittyvät fyysiset aistimukset saattavat olla huomattavan paljon voimakkaampia kuin valtaväestöllä, ja tietyt voimakkaat tunteet, kuten pettymys, saattavat tuntua suorastaan vihlovana kipuna.

Autistien aistiherkkyys saattaa ilmenetä myös laadullisena. Monet kykenevät kuulemaan esimerkiksi korkeataajuisia ääniä, jotka jäävät muiden ihmisten kuulokynnyksen ulkopuolelle[143].

Aistien aliherkkyys ja aistien säätäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aistialiherkkyys

Autisteilla saattaa esiintyä tietyissä aisteissa myös aliherkkyyttä. Autistisilla ihmisillä on usein tavallista korkeampi kipukynnys, eli he aistivat kivun vähemmän voimakkaana kuin muut ihmiset[53]. Lisäksi arviolta 5–10 % autistilapsista edustaa hermostoltaan tyyppiä, joka reagoi poikkeuksellisen vaimeasti kaikkiin ulkoisiin ärsykkeisiin[80]. Näillä korkean ärsykekynnyksen omaavilla lapsilla saattaa esiintyä itseään vahingoittavaa käytöstä, koska se on heille ainoa keino saavuttaa kaipaamiaan aistielämyksiä.[80] Itseä vahingoittava käytös on yleistä etenkin vaikea-asteisesti kehitysvammaisilla autisteilla[144].

Jotkut autistit kykenevät vaimentamaan tai voimistamaan tietoisesti kuulohavaintojaan, ja he häivyttävät muiden ihmisten puheen aina välillä pois estääkseen ylikuormittumista[143].

Sukupuoli-identiteetti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sukupuoli-identiteetti

Autistiset ihmiset kokevat tavanomaiset sukupuoliroolit itselleen usein epäluonteviksi ja keinotekoisiksi[145]. Kaksikymmentä prosenttia vuonna 2012 suoritetun kansainvälisen kyselyn naisvastaajista ilmoittikin kokevansa itsensä muuksi kuin biologisen sukupuolensa edustajaksi. Lisäksi havaittiin, että epätyypillinen sukupuoli-identiteetti korreloi positiivisesti henkilön autististen piirteiden kanssa etenkin naisilla.[146][147]

Positiivisia ominaisuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannerin oireyhtymään liittyy usein erityislahjakkuuksia. Autisteilla on esimerkiksi valtaväestöä parempi sävelkorva[131]. Lisäksi autisteilla on usein hyvä visuaalinen muisti[130].

Autismin diagnosointiin erikoistunut saksalais-itävaltalainen psykiatrian tohtori Maria Asperger Felder on todennut, että autistit ovat luotettavia ja äärimmäisen rehellisiä. Lisäksi he ovat usein uskollisia ja epäitsekkäitä ystäviä.[148]

Kehitysvammaisten autistien erityispiirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiselle voi olla hyvin turhauttavaa, jos hän ei kykene ilmaisemaan omia tarpeitaan, sillä tämän johtaa usein siihen, etteivät nämä tarpeet tule tyydytetyksi. Tämä saattaa johtaa pahaan oloon ja vihaiseen käyttäytymiseen.[149]

Puhumattomilla Kannerin autisteilla esiintyy toisinaan itseä vahingoittavaa käytöstä, joka saattaa johtua esimerkiksi siitä, että ihminen yrittää nujertaa väkivalloin elimistössään tuntuvaa kipuaistimusta. Tällainen käytös saatetaan tulkita virheellisesti autismin oireeksi, jolloin asianmukainen lääketieteellinen hoito jää saamatta.[150]

Kehitysvammaisilla autisteilla saattaa olla vaikeuksia ideointia, soveltamista ja päätöksentekoa vaativissa töissä. Vapaa-ajan suunnittelussa heiltä puuttuu usein aloitekykyä ja luovuutta.[121]

Kehitysvammaisten autistien ajattelu saattaa olla hyvinkin mustavalkoista, ja kompromissit saatetaan kokea hankaliksi. Jotkut ilmentävät voimakkaasti tunteitaan, ja negatiiviset tunteet saattavat aiheuttaa etenkin lapsuudessa aggressiivista käyttäytymistä, kuten huutamista, tavaroiden paiskomista tai ryntäämistä muiden ihmisten kimppuun. Täysin yllättävät raivokohtaukset saattavat johtua otsalohkoepilepsiasta[151].

Tautiluokituksen mukaan autistien harjaannuttamisessa saatetaan törmätä siihen, että yksittäisten taitojen oppiminen perustuu pelkkään yksityiskohtaiseen ulkoa opetteluun ilman opeteltaviin asioihin kytkeytyvän kokonaisuuden sisäistämistä. Autisti saattaa esimerkiksi oppia harjaamaan hampaansa oma-aloitteisesti vessan peilin edessä vihreällä hammastahnalla, mutta hän ei osaa tai uskalla harjata hampaitaan, jos hammastahnan väri vaihtuu toiseksi.[152] Edellä mainittu ilmiö saattaa selittyä myös kommunikaatio-ongelmilla, sillä puhetta vaillinaisesti ymmärtävän henkilön saattaa olla mahdoton saada selville saati sisäistää hampaiden harjaamisen perimmäistä tarkoitusta. Jos hammastahnan väri vaihtuu toiseksi, puhetta ja kirjoitettua kieltä ymmärtämättömän henkilön on käytännössä mahdoton tietää, että myös uudenvärinen tahna on tarkoitettu hampaiden harjaamiseen.

Autismikirjon ilmenemismuodot naisilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina useat tutkijat ovat alkaneet kyseenalaistaa autismikirjon diagnosointiin yleisesti liitettyä biologisen sukupuolen suhdelukua 4:1 (pojat:tytöt). [153]  Autismin diagnoosien vähäisempää esiintyvyyttä tytöillä onkin arvioitu johtuvan sen usein vaikeammasta ja myöhäisemmästä diagnosoimisesta.[154] Autismin kirjon paremmaksi ymmärtämiseksi myös naissukupuolisilla  diagnoosien parissa työskentelevien ammattilaisten  on oltava tietoisia biologisen ja kulttuurisen sukupuolen vaikutuksesta autismikirjon piirrekuvaan.[153]

Tutkijat ovat viime aikoina selittäneet ilmiötä mm. seuraavilla tekijöillä:

Sukupuolistereotypiat ja -ennakkoluulot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Young on kollegoineen[153] huomauttanut autismikirjon diagnoosin olevan jopa riippuvainen siitä mielikuvasta, miten lapsen vanhemmat, terveydenhuollon ja koulutuksen ammattilaiset ja lapsi itse mieltävät autismikirjolla olevan tytön käyttäytyvän, ilman että tämä mielikuva välttämättä perustuu mihinkään tieteelliseen johtopäätökseen. Lisäksi tyttöjä ja poikia kohdellaan, kasvatetaan ja koulutetaan kulttuurissamme eri tavoin; perinteisesti enemmissä määrin tytöille osoitettu tunnetaitokasvatus lisää empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja ja näitä myös odotetaan tytöiltä poikia enemmän.[153] Tämän johdosta kliiniset presentaatiot tytöistä tulisi arvioida vanhemmuuskasvatuksen kontekstissa, huomioiden kulttuuriset erot siinä, millaisia taitoja tytöille ja pojille on, tai ei ole, aktiivisesti pyritty opettamaan.

Eriytyneet oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabis ja kollegat[155] ovat esittäneet myös motorisen viiveen olevan mahdollisesti yhteydessä autismi spektrumin häiriöön erityisesti tytöillä. Globaalin kehitysviiveen kehitysalueista etenkin kävelyn, ryömimisen ja hienomotoristen taitojen viivästymistä varhaislapsuudessa oli ilmennyt 60 prosentilla autismin spektrumille diagnosoiduista tytöistä.  

Sosiaalinen sopeutuminen ja kompensaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tytöt voivat kehittää tehokkaampia strategioita peittääkseen vaikeutensa. He voivat pyrkiä sopeutumaan sosiaalisiin tilanteisiin ja matkia toisten käyttäytymistä paremmin kuin pojat, mikä tekee heidän vaikeuksistaan vähemmän näkyviä. Pojat saattavat vaikuttaa yksinäisiltä leikkikentällä, ja sosiaaliset puutteet voivat jäädä huomaamatta, kun taas tytöillä, joilla on autismikirjon häiriö (ASD), oireet voivat usein jäädä piiloon, koska he matkivat ikätovereidensa käyttäytymistä leikeissä ja sosiaalisissa tilanteissa.[153] Tämä oireiden naamiointi tekee heidän tunnistamisestaan entistä vaikeampaa.

Esimerkiksi Dean ym.[156] ovat esittäneet tämäntyyppisen “maskaamisen” (eng. masking), toisin sanoen peittämisen olevan autistisille tytöille yleistä. Tytöt tekivät tätä mm. pysyttelemällä lähellä ikätovereitaan ja siirtymällä jatkuvasti eri aktiviteettien välillä, mikä näytti peittävän heidän sosiaaliset haasteensa. Verrattuna tähän, poikien kohdalla oli helpompaa havaita autismikirjon häiriöihin liittyvät sosiaaliset haasteet. Tyypillisesti kehittyvät pojat pelasivat yleensä järjestettyjä pelejä; autismikirjon häiriöstä kärsivät pojat puolestaan leikkivät yksin.[156]  

Diagnostisten työkalujen puutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös diagnostisia työkaluja on kritisoitu puuttellisiksi moninaisempien autismityypillisten piirteiden tunnistamisessa. Monet nykyiset diagnostiset työkalut ja arviointimenetelmät on kehitetty ja validoitu enemmän poikien kuin tyttöjen autististen piirteiden tunnistamiseksi. Tämä voi johtaa siihen, että tyttöjen autismi jää havaitsematta. Nykyiset diagnostiset työkalut eivät siis välttämättä tunnista autismin kaikkia käyttäytymismuotoja, mikä johtaa alidiagnosointiin.[154] Erään arvion mukaan jopa 80% autismitutkimuksisen osallistujista on miehiä ja vain 5 prosentin tutkimuksista on arvioitu käsittelevän sukupuolen vaikutusta diagnoosikuvaan[153]  

Beggiato kollegoineen[157] osoittivat, että neljä autismin diagnosoimisessa Suomessakin käytetyn ADI-R-kyselylomakkeen kohtaa näyttävät merkittävän eron poikien ja tyttöjen välillä: kasvonilmeiden monipuolisuus viestinnässä, mielikuvitusleikit, rajoittuneet kiinnostuksen kohteet ja epätavalliset mielenkiinnon kohteet. Kaksi ensimmäistä kohtaa erottavat hyvin sukupuolten väliset erot. Koska nämä kohdat vaikuttavat algoritmin pisteisiin ja siten ASD-diagnoosiin, sukupuoleen liittyvien korjaustekijöiden soveltaminen voisi parantaa lomakkeen herkkyyttä tunnistaa naispuolinen fenotyyppi.[157]

Oireyhtymän liitännäishäiriöitä ja -sairauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvamma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismi ei itsessään ole kehitysvamma, vaikka suurimmalla osalla autisteista onkin todettavissa älyllinen kehitysvammaisuus.[158][159][19] Koko autismikirjossa kehitysvammaisuuden esiintyvyys on noin 15 %.[160] On myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Jos autismiin liittyy älyllinen kehitysvamma tai puhumattomuutta, henkilö luokitellaan vaikeavammaiseksi. Vaikeavammaisista autisteista käytetään Yhdysvalloissa usein epävirallista nimitystä low functioning tai Low Functioning Autism eli LFA, millä viitataan siihen, että henkilö tarvitsee jatkuvaa apua selviytyäkseen arkisista perustoiminnoista. Muiden Kannerin autistien tapauksessa käytetään nimitystä High Functioning Autism eli HFA, joka käännetään usein lieväksi autismiksi. Näiden nimekkeiden käyttö ei ole kuitenkaan vakiintunutta, ja lievällä autismilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa usein myös Aspergerin oireyhtymää.

Unihäiriöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autisteilla esiintyy valtaväestöä useammin unihäiriöitä, ja ne ovat myös vaikea-asteisempia. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että selvästi yli puolella sekä syvästi että lievästi autistisista henkilöistä esiintyisi nukahtamisvaikeuksia tai ennenaikaista heräilyä[161]. Autistisilla lapsilla esiintyy myös muita lapsia vähemmän REM-unta. Tämä saattaa selittää sitä, miksi heillä esiintyy niin yleisesti muistiin ja oppimiseen liittyviä ongelmia. REM-unen puutteen taustalla saattaa olla häiriöitä serotoniinin, glutamaattin ja asetyylikoliinin aineenvaihdunnassa.[162]

Autismiin liittyy tutkimusten mukaan usein tai joskus poikkeuksia myös unihormoni melatoniinin erityksessä. Erään tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla autisteja olisi epänormaalin niukka melatoniinineritys[81], mikä saattaa selittää heidän heikkoa unenlaatuaan[82] ja sitä, että heillä on usein epätyypillinen uni-valverytmi[81] Toisen tutkimuksen mukaan vain osa autistien univaikeuksista selittyisi puuttuvalla melatoniininerityksellä[83]. Toinen selittävä tekijä saattaa olla se, että autistien aivoissa on tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene)[84][85]. Lisäksi unirytmiä tahdistavan kortisolin vuorokausivaihtelu poikkeaa autisteilla siten, että heillä on aamuisin pienemmät ja iltaisin suuremmat kortisolipitoisuudet[86].

Epilepsia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurantatutkimuksissa on huomattu, että noin kolmannekselle diagnoosin saaneista Kannerin autisteista kehittyy epilepsia 30. ikävuoteen mennessä[163].

Kognitiiviset häiriöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autisteilla on havaittu ongelmia informaation automaattisessa muistiprosessoinnissa[164]. Kehitysvammaisilla autisteilla saattaa olla vaikeuksia muistaa esimerkiksi päivittäisten toimien suoritusjärjestystä, kuten sitä, puetaanko sukat ennen kenkiä vai toisin päin[152].

Autisteilla on usein myös vaikeuksia palauttaa spontaanisti mieleen heille sattuneita tapahtumia[165]. Episodisen muistin ongelmat saattavat vaikeuttaa pidempien keskustelujen käymistä, jos esimerkiksi 10 minuuttia sitten puhutut asiat ovat jo kadonneet mielestä. Tämä ilmiö saattaisi selittää autisteilla esiintyvää semanttista harhailua.[166] Automaattisten muistiprosessien häiriöt liittynevät myös siihen, että autisteilla on usein huono ajantaju.

Puolella Kannerin autismi -diagnoosin saaneista suomalaisista arvioidaan olevan älyllinen kehitysvamma ja noin 25 %:lla arvioidaan olevan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia[18]. Uusimpien tutkimusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että edellä mainittujen tilojen todellinen kokonaisesiintyvyys diagnosoimattomat tapaukset mukaan lukien olisi huomattavasti pienempi. Tähän asti kattavimman esiintyvyystutkimuksen mukaan vain noin 25 %:lla Kannerin oireyhtymäisistä esiintyisi laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai eriasteista kehitysvammaisuutta[167]. Suurimmalla osalla normaaliälyisistä autisteista on kuitenkin lievä matematiikan erityisvaikeus[168].

Vuonna 2019 julkaistussa tanskalaistutkimuksessa havaittiin, että 10 %:lle 40–60-vuotiaana autismidiagnoosin saaneista kehittyi Alzheimerin tauti seuraavien 15 vuoden aikana[169].

Muut neurologiset liitännäishäiriöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita mahdollisia neurologisia liitännäishäiriöitä ovat tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD[170] sekä Touretten oireyhtymä.

Kroonisen ylikuormituksen aiheuttamat liitännäissairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään jatkunut neurologisesti kuormittava elämäntilanne saattaa johtaa masennukseen tai sympatikotoniaan eli dysautonomiaan[106][107][151]. Dysautonomiasta voi puolestaan seurata krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia tai pakko-oireinen häiriö[108].

Muut liitännäishäiriöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että 70–90 %:lla autismin kirjon lapsia esiintyisi vakavaa ruoansulatuskanavan oireilua[171][172], kuten keliakiaa muistuttavaa gluteeniyliherkkyyttä[173], suolistotulehduksia tai vuotavan suolen oireyhtymää[172]. Vuonna 2013 julkaistun laajan ruotsalaistutkimuksen mukaan autismikirjon ihmisillä ei kuitenkaan esiinny keliakiaa useammin kuin muulla väestöllä[174]. On kuitenkin olemassa runsaasti viitteitä siitä, että gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää joidenkin autististen henkilöiden autismioireita[175]. Lisäksi on havaittu, että autististen lasten suoliston bakteerikanta on erilaista kuin muilla lapsilla[172]. On mahdollista, että vuotavasta suolesta verenkiertoon päässeet aineet häiritsevät aivojen toimintaa.[172] Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan gluteeniton ruokavalio ei vaikuttanut kuitenkaan tutkimukseen osallistuneiden lasten käyttäytymiseen eikä nukkumiseen[176].

Viimeaikaisista tutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että autististen lasten suolistossa olisi liikaa Sutterella-bakteereita[177]. Bakteerikannan kehityksen häiriintyminen esimerkiksi antibioottien runsaan käytön vuoksi saattaisi selittää myös sellaisen autismityypin, jossa lapsi kehittyy ensin normaalisti mutta vetäytyy sitten selittämättömästi omaan maailmaansa. Tällaisissa tapauksissa onkin löytynyt normaalia selvästi enemmän Klostridium-suvun suolistobakteereja, joista osa tuottaa hermomyrkkyjä[178][179][180]. Klostridium-suvun bakteerit tuottavat muun muassa propionihappoa, jonka on todettu häiritsevän aivojen energia-aineenvaihduntaa sekä immuunijärjestelmän kehitystä. Propionihapon on todettu myös aiheuttavan autismioireita koe-eläimillä, ja se saattaa kytkeä geenejä pois päältä.[180]

Hoito ja kuntoutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannerin oireyhtymässä on ensisijaisen tärkeää suojautua liialta ylikuormitukselta, joka saattaa johtaa uupumukseen[105], masennukseen[104] tai muihin terveysongelmiin.

On myös kehitetty erilaisia kuntoutusohjelmia, joiden tarkoituksena on tyypillisesti vuorovaikutustaitojen oppiminen ja toisinaan myös ”autistisen käyttäytymisen” väheneminen. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, ettei autismikuntoutuksen tehoa ole kyetty osoittamaan[181].

Aiemmin luultiin, että autismikuntoutus olisi sitä tehokkaampaa, mitä aikaisemmin se aloitetaan. Tämä ajatus on ristiriidassa sen kanssa, ettei kolmivuotiaana aloitettu kuntoutus ole tutkimusten mukaan viisivuotiaana aloitettua tehokkaampaa[182]. Parhaiten kuntoutuneet eivät ole saaneet myöskään muita pidempää tai intensiivisempää kuntoutusta[183][184]. Vain osa hyötyy kuntoutuksesta[185], ja he saavat suurimman hyödyn jo ensimmäisen kuntoutusvuoden aikana[186].

Norjalais-yhdysvaltalainen psykologi Ole Ivar Lovaas kehitti 1970-luvulla autismin hoitoon tarkoitetun käyttäytymisterapeuttisen intensiivikuntoutuksen, josta käytetään nimitystä Lovaasin menetelmä tai ABA (Applied behavior analysis). Lovaasin menetelmä perustuu tyypillisesti monen vuoden pituiseen terapiajaksoon, jossa lasta kuntoutetaan jopa kahdeksan tuntia päivässä ikävuosina 2–5. Palkkiona käytetään yleensä makupaloja ja mieluisia aistielämyksiä, kuten mahdollisuutta seurata hyrrän pyörimisliikettä. Menetelmä perustuu 1900-luvun alkupuolella kehitettyyn behavioristiseen ihmiskäsitykseen ja etenkin B. F. Skinnerin ehdollistamiseen perustuvaan mekanistiseen oppimisteoraan. Skinnerin mukaan ihmisen toivottuja käyttäytymismuotoja tuli palkita ja ei-toivotuista käyttäytymismuodoista tuli seurata rangaistus. Lovaasin menetelmässä käytettiin rangaistuksena vielä 1990-luvulla jopa fyysistä väkivaltaa, kuten läimäyttelyä, nipistelyä, tukistamista ja sähköiskuja[187]. Rangaistusten käytöstä luovuttiin myöhemmin, mutta ei-toivottu käytös, kuten sormien heiluttelu, pyritään silti edelleen lopettamaan tiukkojen kieltojen ja käskyjen avulla. Massachusettsin osavaltiossa sijaitseva erityisopetusta antava Judge Rotenberg Center, joka toimi aiemmin nimellä Behavior Research Institute, käyttää edelleen terveydelle haitallisia, voimakkaita sähköiskuja rangaistusmuotona, vaikka YK:n erityistarkkailija on todennut oppilaitoksen rangaistuskäytännöt YK:n kidutuksen kieltävien säännösten vastaisiksi[188][189][190].

Muita autismin hoitoon tarkoitettuja kuntoutusmuotoja ovat TEACCH (Treatment and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children) ja Portaat-varhaiskuntoutus, joka perustuu Yhdysvalloissa kehitellylle Portage Early Education -kuntoutusohjelmaan[191].

Myös 1950-luvulla kehitettyä sensorisen integraation terapiaa (SI-terapia) on tarjolla, mutta se on tutkimusten mukaan vaikutuksetonta[192].

Arviolta 60 % Suomessa diagnosoiduista autistilapsista sai vuonna 1996 TEACCH-, Lovaas- tai Portaat-kuntoutusta.[193]. Autistien hoitoon käytettiin myös jonkin verran fysio-, toiminta-, musiikki, holding-, psyko- ratsastus- ja leikkiterapiaa[193].

ABA-kuntoutuksen ja siitä johdettujen kuntoutusmuotojen kuten NDBI-kuntoutus (engl. Naturalistic Developmental Behavior Intervention) tarjontaa on lisätty Euroopassa, vaikka autismikirjon ihmisten järjestöjen kansainvälisissä kannanotoissa on huomautettu useaan otteeseen, että kyseisten menetelmien käytöllä on usein kielteisiä vaikutuksia. Kyseisiä menetelmiä käytetään edelleen myös suomalaisessa kuntoutuksessa ja erityisopetuksessa ja esimerkiksi Kela rahoittaa hanketta, jonka tavoitteena on käyttää GABAa pienten lasten kuntoutuksessa.[194]

Myös Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin käypä hoito -suositusta on kritisoitu siitä, että se sivuuttaa Kyseisistä kuntoutusmuodoista julkaistujen vertaisarvioitujen tutkimusten tulokset[194]. Myös sitä on kritisoitu, että kuntoutuksessa keskitytään liiaksi yrityksiin poistaa harmitonta ulospäin näkyvää erilaisuutta[195].

Jos autistisella lapsella on kehitysvamma tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, hän kuuluu erityisopetuksen piiriin. Puhevaikeuksista kärsiville autisteille on kehitetty kolmen viime vuosikymmenen aikana kuvallisia ja manuaalisia viestinnän apuvälineitä, joiden tuloksena on ollut sosiaalisen toiminnan paraneminen ja haastavan käyttäytymisen väheneminen.[196]. Autismiluokilla on havaittu myös, että tunnin lepotauko keskellä päivää edistää usein merkittävästi autistien suoriutumista.

Autistisen lapsen kommunikoinnin kehittämisen tukitoimiin liittyy usein yksilöllinen puheterapia, jolla pyritään parantamaan puheen ja kielen käytön perusvalmiuksia[193][197]. Autistien kohdalla käytetään yleisesti etenkin terapian alkuvaiheessa myös kuvia, kirjoitettua kieltä, eleitä ja viittomia[198]. Puheterapiassa laajennetaan myös sana- ja käsitevarastoa sekä harjoitellaan johtopäätösten tekoa. Kela myöntää vaikeavammaisiksi luokiteltujen lasten vanhemmille korotettua hoitotukea yksityisen puheterapian hankkimiseen. Muut voivat saada ilmaista puheterapiaa terveyskeskuksesta ainakin joissain Suomen kunnissa.[197]

Pienelle osalle vaikeavammaisia autisteja tarjoutuu mahdollisuus osallistua peruskoulun jälkeiseen itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen, jonka tarkoituksena on parantaa koulutettavien elämänlaatua ja antaa heille valmiuksia mahdollisimman itsenäiseen elämään. Kolmivuotiseen valmentavaan koulutukseen sisältyy lukuaineiden lisäksi muun muassa yksilöllisen kommunikointitavan vahvistamista sekä kaupassakäynnin ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisen kaltaisten arjen perustaitojen harjoittelua.[199]

Osa vaikeavammaisista autisteista asuu aikuisina edelleen vanhempiensa luona ja osa autisteille suunnatuissa tukiasunnoissa tai asuntoloissa. Vielä 1990-luvulla oli yleistä, että osa itsenäiseen elämään kykenemättömistä työikäisistä autisteista sijoitettiin mielisairaaloihin tai vanhainkoteihin[200].

Lääke- ja muu kemiallinen hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin ydinoireisiin tehoavaa lääkettä ei ole toistaiseksi löydetty[201][202], mutta jos autismiin liittyy gluteeniyliherkkyyttä, gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää todennäköisesti autismioireita.[174][175]

Oksitosiinihormonia koskevat tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, mutta eräässä tutkimuksessa havaittiin, että hengitettävä oksitosiinisuihke aktivoi aivojen sosiaalisuudesta vastaavia osia.[203] Hiirikokeilla on saatu lupaavia tuloksia myös vuonna 1916 kehitetyllä suraminilla, jota käytetään unitaudin hoidossa.[204][205]

Melatoniini saattaa lievittää autisteilla esiintyvää pitkää nukahtamisviivettä, mutta se lisää toisaalta yöunen katkonaisuutta[206][207].

Antipsykootteja, kuten risperidoni ja haloperidoli, on joskus käytetty kehitysvammaisten autistien aggressiivisen tai itsetuhoisen käytöksen hoitamiseen, mutta uusin tutkimus on osoittanut, että niiden teho on säännöllisessä käytössä lumelääkettäkin heikompi[208]. Yhdysvalloissa autisteille on määrätty myös SSRI-lääkkeitä, koska on uskottu niiden vähentävän stimmailua eli toistavaa käyttäytymistä. Kun asiaa on tutkittu tieteellisesti, on kuitenkin havaittu, etteivät serotoniinin takaisinoton estäjät ole lumelääkettä tehokkaampia.[90][209]

Kannerin oireyhtymästä esitettyjä teorioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intensiivisen kokemisen teoria (The Intense World theory)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lausannen yliopiston professori Henry Markram ja aivotutkija Kamila Markram ovat esittäneet, että autistinen käyttäytyminen johtuisi pohjimmiltaan siitä, että autistien tunteet ja aistimukset ovat monta kertaluokkaa voimakkaampia kuin valtaväestöllä. Tämä johtuu heidän mukaansa siitä, että autistien hermoverkoston eräät osat reagoivat ärsykkeisiin poikkeuksellisen voimakkaasti.[210]

Kamila Markram on kuvannut autistisen lapsen hermoston ylivirittynyttä tilaa vertaamalla sitä olotilaan, joka aiheutuisi krapulan ja useamman peräkkäin valvotun yön yhteisvaikutuksesta. Tällaisessa tilassa valot alkaisivat häikäistä silmiä ja äänet vihloa korvia. Vetäytyminen vuorovaikutuksesta stimmailuun ja erityiskiinnostuksen kohteiden tutkimiseen saattaakin olla pienelle lapselle ainoa keino paeta liian räikeää ja hälyisää maailmaa. Aistiärsykkeiden voimakas tulva saattaa siten johtaa siihen, että lapsi ei opi puhumaan oikea-aikaisesti, mikä voi olla kohtalokasta lapsen kehityksen kannalta.[53]

Teoria autististen aivojen maskulinisaatiosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Simon Baron-Cohen esitteli vuonna 2002 teorian, jonka mukaan autismin kirjon tiloihin liittyisi aivojen maskulinisaatiota[211]. Teoria on saanut vahvistusta uusimmista tutkimustuloksista, sillä vuonna 2013 havaittiin, että autismin kirjon naisten aivot ovat muiden naisten aivoja miehisempiä[73]. Lisäksi vuonna 2014 havaittiin, että autismin kirjon pojilla on lähes 40 % vähemmän testosteronia estrogeeniksi muuttavaa entsyymiä sekä yli kolmanneksen vähemmän estrogeeni-beta-respeptoreita, joilla on suotuisia vaikutuksia tunne-elämään ja muistitoimintoihin. Autismin kirjon tytöille ei vastaavaa tutkimusta ole vielä ehditty tekemään.[212]

Kielellisten kykyjen suhde autistisuuteen ja älykkyyteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielenkehityksen ongelmia pidettiin ennen autismin keskeisimpinä oireina. Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, etteivät kielenkehityksen häiriöt juuri korreloi muiden autismioireiden määrän ja laadun kanssa.[213][214]

Kielellisen kehityksen ongelmat voivat yhden teorian mukaan kuitenkin häiritä ihmisen älyllistä kehitystä. Venäläinen kehityspsykologi Lev Vygotski esitti vuonna 1934 ilmestyneessä teoksessaan Ajattelu ja kieli, että vasta kielen oppiminen mahdollistaa järkeilyn ja abstraktin ajattelun, koska symbolit ja käsitteet ovat oleellisia työkaluja maailman jäsentämisessä.[215] Myös Hans Asperger esitti 1960-luvulla, että autisti, joka ei opi ymmärtämään kieltä, jäisi älyllisesti kehitysvammaiseksi.[216]

Teoria mielen teorian hitaasta kehityksestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksankymmenluvulla kehitetyn teorian mukaan ajateltiin, että autistilasten käyttäytyminen johtuisi siitä, että heille ei olisi ehtinyt kehittyä kykyä ymmärtää, että muut ihmiset eivät tiedä automaattisesti kaikkea sitä, mitä lapsi itse tietää, eivätkä muiden ihmisten aistimukset, mieltymykset ja reagointitavat ole välttämättä samoja kuin lapsella itsellään.

Teoria alkoi saada mainetta vuonna 1985, kun julkaistiin tutkimus, jossa kehitysvammaiset autistilapset suoriutuivat muita kehitysvammaisia lapsia selvästi huonommin mielen teoriaa mittaavasta testistä[217]. Monet tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että huono suoriutuminen mielen teoriaa mittaavista tehtävistä ei johdukaan yksilön autistisista piirteistä vaan vaikeudesta ymmärtää monimutkaisia kieliopillisia rakenteita. Mielen teorian hallintaa on tutkittu sittemmin myös ei-kielellisillä koeasetelmilla. Yhden tutkimuksen mukaan autistilapset eivät pärjäisi myöskään kuvalliseen ilmaisuun perustuvassa mielen teoriaa mittaavassa testissä[218]. Toisen tutkimusten mukaan autistilasten suoriutuminen oli yhtä hyvää kuin sellaisten lasten, joilla on ainoastaan kielellisiä vaikeuksia muttei autismia, ja kolmannen tutkimuksen mukaan autistilapset selviytyvät kyseisistä testeistä jopa neurotyypillisiä lapsia paremmin[219][220].

Autistien alaryhmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autistisuudesta vuonna 1926 väitellyt psykiatri Eugène Minkowski jaotteli autistisesti käyttäyvät henkilöt kahteen ryhmään. Mielikuvitusrikkaat autistit (autism riche) olivat passiivisia, mutta heillä oli intensiivinen mielikuvitusmaailma. Mielikuvitusköyhät autistit (autism pauvre) taas saattoivat saavuttaa hyviä tuloksia rajatuilla alueilla, mutta heillä oli huono mielikuvitus.[221]

Englantilainen psykiatri Lorna Wing laati 1980-luvulla sosiaaliseen käytökseen perustuvan autistisen kolmijaon. Eristäytyvien autistien kielelliset valmiudet ovat usein vähäiset, ja he tarvitsevat usein jatkuvaa apua ja huolenpitoa. Eristäytyvät autistit elävät Wingin mukaan omassa maailmassaan, ja heidän on hyvin vaikea toimia jatkuvassa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Muutokset arjen rutiineissa synnyttävät heissä levottomuutta.[222]

Passiivisten ryhmään kuuluvilla autisteilla on eristäytyviä parempi kyky kommunikoida, ja heillä on paremmat valmiudet oppia asioita ja hallita käyttäytymistään, mutta äkilliset muutokset ovat heillekin vaikeita sietää. Aktiivisten ja erikoisten autistien käytös saattaa puolestaan vaikuttaa estottomalta tai itsekeskeiseltä.[222]

Vuonna 2013 julkaistussa yhdysvaltalaisessa DSM-5 luokituksessa diagnoosi autismikirjon häiriö (Autism spectrum disorder) yhdistää autismin alaryhmät, mukaan lukien Aspergerin oireyhtymän, ilman omaa nimettyä diagnoosia [22].

Diagnostiset kriteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin diagnoosinumero on F84.0 vielä toistaiseksi käytössä olevassa Kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10.[223] Luokituksen versio ICD-11 julkaistiin jo vuonna 2018, mutta se suunnitellaan otettavan käyttöön vasta 2022.[224] Siinä autismi sisällytetään laajempaan autismikirjon häiriöksi nimettyyn käyttäytymispiirteistöön.[225] Lapsuusiän autismi on nimestään huolimatta nykykäsityksen mukaan elinikäinen tila.

Autismin diagnosoinnissa ei toistaiseksi vielä hyödynnetä objektiivisia mittareita, kuten aivokuvantamista tai verikokeita, vaikka sellaisia yritetään kehittää. Esimerkiksi yhdysvaltalainen tutkimusryhmä julkaisi vuonna 2017 tutkimuksen, jossa verikokeen avulla tutkimusotokseen kuuluvista 3–10 vuoden ikäisistä autismikirjon lapsista 98 % kyettiin oikein luokittelemaan autismikirjoon kuuluviksi. Vastaavasti neurologisesti tyypillisistä 96 % tuli luokitelluksi oikein. Tulos perustui verinäytteestä määritettyjen 24 eri aineenvaihduntatuotteen pitoisuuksiin, jotka ilmensivät hapetusstressiä ja geenien transkriptiota säätelevää metylaatiota.[226][227]

Oireyhtymän diagnostiset kriteerit ilmestyivät kansainväliseen tautiluokitukseen vuonna 1992, jolloin luokituksen kymmenes versio julkaistiin[228].

Yhdysvalloissa on käytössä oma tautiluokitus, jonka kriteereissä vaaditaan enemmän oireita diagnoosin saamiseksi kuin YK:n kansainvälisessä tautiluokituksessa[229]. Kannerin oireyhtymän nimeke poistui vuonna 2013 Yhdysvaltojen tautiluokituksesta, ja sen korvasi nimeke autismikirjon häiriö, joka sisältää sekä Kannerin että Aspergerin oireyhtymät.

Kannerin oireyhtymälle on ominaista ennen kolmen vuoden ikää ilmenevä poikkeava kehitys. Kannerin oireyhtymälle luonteenomainen poikkeava toiminta ilmenee molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä. Lisäksi oireyhtymään kuuluu kapea-alaista, kertautuvaa käyttäytymistä. Erityisesti pieni autistinen lapsi voi olla kovin kiintynyt johonkin epätavalliseen, tyypillisesti kovaan esineeseen. Lapsella voi ilmetä suurta vastustusta esim. kodin koriste-esineiden tai huonekalujen paikan vaihdoksille. Myöhemmin kaavamaisina kiinnostuksen kohteina voivat olla esimerkiksi päivämäärät, reitit tai aikataulut.[121]

Osa lääkärikunnasta ei kuitenkaan noudata diagnostisia kriteereitä vaan saattaa esimerkiksi evätä diagnoosin sellaisin perustein, joita ei esiinny tautiluokituksessa[53]. On myös yleistä, että lääkärit antavat potilaille liian lieviä diagnooseja. On olemassa viitteitä siitä, että jopa 40 %:lla Asperger-diagnoosin saaneista olisi Kannerin oireyhtymä[20]. Asperger-diagnoosi saatetaan antaa jopa kehitysvammaisille autisteille[230].

Yksittäiset diagnoosikriteerit:

A. Poikkeava tai viivästynyt kehitys ennen kolmen vuoden ikää vähintään yhdellä seuraavasta kolmesta osa-alueesta:

  • puheen ymmärtäminen tai tuottaminen sosiaalisessa viestinnässä
  • valikoivien sosiaalisten kiintymyssuhteiden ja molemminpuolisen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittyminen
  • toiminnallinen tai vertauskuvallinen leikki

B. Yhteensä vähintään kuusi oiretta alla luetellusta kolmesta ryhmästä:

1. Laadullisia poikkeavuuksia molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vähintään kahdella seuraavista alueista:

  • ei pysty tarkoituksenmukaisesti käyttämään katsekontaktia, kasvojen ilmeitä, vartalon asentoa ja liikettä säädelläkseen sosiaalista vuorovaikutusta
  • ei pysty luomaan samanikäisiin kehitystasoaan vastaavia kaveruussuhteita, joissa molemminpuolista harrastusten, toimintojen ja tunteiden jakamista
  • sosioemotionaalisen vastavuoroisuuden puute näkyen heikentyneenä tai poikkeavana reaktiona toisten tunteille, tai puute käytöksen soveltamisessa sosiaalisen ympäristön mukaan, tai heikko sosiaalisen, emotionaalisen ja kommunikatiivisen käyttäytymisen integraatio
  • ei spontaanisti etsi mahdollisuuksia jakaa iloa, harrastuksia tai saavutuksia toisten kanssa (omien kiinnostusten kohteiden esittely toisille puuttuu)

2. Laadullisia poikkeavuuksia kommunikaatiossa vähintään yhdellä seuraavista alueista:

  • puhutun kielen kehityksen viivästymä tai puheen täydellinen puuttuminen ilman yritystä korvata puute vaihtoehtoisilla viestintätavoilla, kuten eleillä tai matkimisella
  • merkittävä heikkeneminen kyvyssä aloittaa tai ylläpitää vastavuoroista keskustelua toisten kanssa
  • kaavamainen ja toistava kielenkäyttö tai omintakeinen sanojen ja sanamuotojen käyttö
  • kehitystasoon nähden sopivien spontaanien kuvitteluleikkien ja sosiaalisten jäljittelyleikkien puuttuminen

3. Rajoittuneet, toistavat ja kaavamaiset käytöstavat, kiinnostuksen kohteet ja toiminnat vähintään yhdellä seuraavista alueista:

  • kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan sisällöltään poikkeavaan kaavamaiseen ja rajoittuneiseen mielenkiinnon kohteeseen tai yhteen tai usempaan sisällöltään tavalliseen mutta voimakkuudeltaan ja seikkaperäiseltä luonteeltaan poikkeavaan mielenkiinnon kohteeseen
  • pakonomainen tarve noudattaa erityisiä ei-tarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja
  • kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja, esimerkiksi käden tai sormen heiluttamista tai vääntelyä tai koko vartalon monimutkaisia liikkeitä
  • alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin, kuten lelujen tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään

Oireiltaan epätyypillinen autismi (F84.11) merkitsee, että henkilö ei täytä kaikkia B-kohdassa esitettyjä ehtoja[121].

Autisteille annetut virhediagnoosit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monelle Kannerin oireyhtymäiselle on annettu Aspergerin oireyhtymän diagnoosi autismidiagnoosin sijaan[231].

Etenkin aktiivisten ja erikoisten alaryhmään kuuluvia autisteja luullaan helposti myös psyykkisesti sairaiksi[222]. Muun muassa kansainvälisesti tunnettu autismiin erikoistunut psykologi Wendy Lawson sai nuorena virheellisen skitsofreniadiagnoosin autismidiagnoosin sijaan[232]. Monelle muullekin autistille on annettu virheellinen skitsofreniadiagnoosi[233], koska he saattavat vaikuttaa oudoilta. Virhediagnoosin mahdollisuutta lisää se, että tautiluokituksen mukainen skitsofreniadiagnoosi voidaan antaa ”tunteiden epäsuhtaisuuden” sekä irrallisen tai hyppelehtivän puheen tai käytöksen perusteella, vaikkei henkilöllä esiintyisikään harha-aistimuksia, vainoharhaisuutta tai kokemuksia yliluonnollisista tapahtumista[234].

Lasten autismitutkimukseen liittyy edelleenkin (2024) suurta epävarmuutta eli virhediagnooseja tai diagnosoimatta jättämisiä tulee runsaasti.[235]

Autismikirjon diagnoosiuudistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisen DSM-tautiluokituksen uusimmassa versiossa Kannerin oireyhtymän diagnoosi on korvattu uudella kattodiagnoosilla Autismikirjon häiriö, joka kattaa myös Aspergerin oireyhtymän sekä tarkemmin määrittelemättömän laaja-alaisen kehityshäiriön (PDD-NOS), epätyypillisen autismin ja Hellerin taudin[236].

Uudet diagnostiset kriteerit tulivat Yhdysvalloissa käyttöön keväällä 2013. Uutta diagnoosiluokittelu on jaettu oireiden vakava-asteisuuden mukaan kolmeen eri vaikeusasteeseen. Tällaista skaala-ajattelua on kuitenkin kritisoitu keinotekoiseksi. Esimerkiksi Heta Pukin mukaan autismin kirjolaiset eivät sijoitu yksiulotteiselle janalle, jonka toisessa päässä olisivat syvimmin autistiset ja toisessa päässä lievimmin autistiset ihmiset, vaan autismin kirjo koostuu joukosta hyvin erilaisia vahvuuksien ja heikkouksien yhdistelmiä [103].

Uudistuksen tarkoituksena oli muun muassa poistaa diagnostinen sekaannus, joka johtui siitä, että PDD-NOS-diagnoosinimekkeen käyttö oli alkanut levitä yli virallisen käyttöaiheensa lääkäreiden alkaessa antaa sitä Asperger- ja autismidiagnoosien sijaan[237][238]. Kriteeristöön tehtiin diagnoosiuudistuksessa myös aistiyliherkkyyksiä koskeva lisäys[239] sekä poistettiin DSM-luokituksessa olleet sekaannusta aiheuttaneet erotusdiagnostiset määräykset.[239][240]. Tulevaan kansainvälisen ICD-tautiluokituksen seuraavaan versioon aiotaan laatia yhdenmukaiset kriteerit uudistetun DSM-luokituksen kanssa[241].

Kansainvälinen autismiliike

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autistien oikeuksien liike on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että terveydenhuollossa käytetään edelleen stimmailun eli sensorismin kieltämisen ja aistiylikuormalle altistamisen kaltaisia epäeettisiä menetelmiä[242]. Maailmalla on vietetty vuodesta 2005 lähtien vuosittaista Autistien oikeuksien päivää ja vuodesta 2008 lähtien myös YK:n alaista Maailman autismitietoisuuden päivää.

Autismi populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Populaarikulttuurissa on käsitelty yhä enenevässä määrin autismia. Ensimmäinen elokuva, jossa esiintyi selvästi autistinen henkilö, oli Sademies. Elokuvan kehitysvammainen nimihenkilö omasi kehitysvammastaan huolimatta ilmiömäisen nopean päässälaskutaidon. Elokuvan käsikirjoittajaa inspiroineella Kim Peekillä ei ollut todellisuudessa matemaattisia lahjoja, mutta hänen muistinsa ja kykynsä hahmottaa visuaalisia kokonaisuuksia ja musiikkia olivat täysin ylivertaiset. Vaikka Peekin käyttäytymisessä olikin paljon autistisia piirteitä[243], hänellä ei ollut autismin kirjon diagnoosia, vaan hänen poikkeavuutensa liittyivät synnynnäistä aivojen epämuodostumaa aiheuttavaan FG-syndroomaan[244].

Mika Kaurismäen vuonna 2008 valmistunut Sonic Mirror -elokuva etsii autismin ja rytmin yhteistä kieltä muun muassa Sveitsissä kuvatussa kohtauksessa, jossa autistiset amatöörimuusikot soittavat nigerialaisen perkussioryhmän kanssa.[245][246]

Autismi-sanan etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismi-sana on johdettu muinaiskreikan itseä tarkoittavasta sanasta autos (αὐτός).[247] Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler kehitti sanan vuonna 1916 kuvaamaan kontaktikyvyttömyyttä, omiin maailmoihin uppoutumista ja muita ihmisiä kohtaan tunnettua välinpitämättömyyttä[248]. Sanaa alettiin käyttää 1940-luvulla kuvailemaan, miltä Kannerin oireyhtymään liittyvä käyttäytyminen vaikuttaa ulkoa päin tarkasteltuna.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Autismin historia

Kliinisessä mielessä sanaa autismi käytti ensimmäisen kerran vuonna 1911 sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler, joka viittasi sillä skitsofreenisiin potilaisiin, joilla oli taipumus vetäytyä omiin oloihinsa.

Venäläinen neuropsykiatrian tohtori Grunja Suhareva julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen autismia ja Aspergerin oireyhtymää käsittelevän kansainvälisesti vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin[249][250].

Suharevan tutkimus oli kuuden poikalapsen tapaustutkimus, ja hän kutsui oireyhtymää skitsoidiksi psykopatiaksi. Asperger käytti myöhemmin termiä ”autistinen psykopatia”. Psykopatialla tarkoitettiin aiemmin perinnöllisiä luonteen- ja käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin[251]. Skitsoidi puolestaan viittaa eristäytyvään persoonallisuuteen.

Sanan autismi nykyisessä merkityksessään otti käyttöön Hans Asperger vuonna 1938 Wienin yliopistosairaalassa. Hän adoptoi Bleulerin terminologiasta käsitteen autistinen psykopatia saksankielisessä lasten psykiatriaa käsittelevässä luennossaan.[252] Luettuaan Aspergerin kuvauksia autismista Lorna Wing kutsui omassa työssään vastaavia oireita Aspergerin oireyhtymäksi vuonna 1981.[253].

Itävaltalais-yhdysvaltalainen lastenpsykiatri Leo Kanner käytti myös sanaa ”autistinen” kuvaamaan autismia pienten lasten sairautena. Koska Kanner katsoi, että autismin saattoi havaita jo kahden ensimmäisen ikävuoden aikana, hän nimesi oireyhtymän ”varhaislapsuuden autismiksi”. Kyseinen oireyhtymä tunnetaan myös nimellä Kannerin oireyhtymä.

Kanner julkaisi vuonna 1943 tutkimuksen, jossa kuvasi yhtätoista lasta, jolla oli varhaislapsuuden autismi[125][254]. Vuonna 1968 Kanner julkaisi uuden tutkimuksen, jossa raportoi kyseisten henkilöiden elämänkulkua lapsuuden jälkeen[125][254].

Autismitutkija Lorna Wing huomasi, että sekä Kannerin että Aspergerin oireyhtymät kuvaavat molemmat autismia.[255]. Vuonna 2015 on selvinnyt, että Kannerin klinikalla työskenteli vuonna 1938 tutkijapariskunta, joka oli aiemmin työskennellyt Aspergerin klinikalla Wienissä. Kanner ei kuitenkaan tutkimuksissaan koskaan ole viitannut Aspergerin työhön.[256]

Autismia alettiin tutkia yhä enenevässä määrin etenkin anglosaksisissa maissa mutta myös Japanissa[257]. Kesti silti vielä yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin autismi lisättiin kansainväliseen tautiluokitukseen. Yhdysvalloissa autismi lisättiin maan omaan kansalliseen psykiatrian diagnoosiluokitukseen vuonna 1980 [258].

Autismi tuli neuropsykiatrisena oireyhtymänä tautiluokituksiin 1980-luvulla. Autismia oli aiemmin pidetty psykoosina eli mielisairautena, jonka parantamiseksi on kokeiltu monenlaisia terapioita. Lapsuuden kasvuolojen ajateltiin aiheuttamavan tämän häiriön. Saksalais-yhdysvaltalainen itseoppinut psykoanalyytikko Bruno Bettelheim kehitti toisen maailmansodan jälkeen autistilapsille suunnatun psykoanalyyttiseen ihmiskäsitykseen perustuvan kuntoutusmuodon, joka myöhemmin todettiin toimimattomaksi. Kannerin autisteja on yritetty kuntouttaa aiemmin myös psykoterapialla, joka on todettu tehottomaksi.

Suomenkieliseen tautiluokitukseen autismi löysi tiensä vasta vuonna 1987 nimellä varhaislapsuuden autistinen häiriö[259]. Autismia pidettiin Suomessa tuolloin vielä psykoosina eli mielisairautena, millä tarkoitettiin vakava-asteista reaktiivista eli lapsuuden kasvuolojen aiheuttamaa mielenterveyden häiriötä. Ajatus autismista mielenterveyden häiriönä hylättiin kuitenkin myöhemmin[260][261], ja se siirrettiin monessa maassa omaksi tautiluokakseen vielä 1980-luvun aikana[262]. Suomessa autismi oli psykoosi-nimikkeen alla kuitenkin vielä vuonna 1994[262], ja vasta vuonna 1996 julkaistussa kansainvälisen tautiluokituksen kymmenennen version suomenkielisessä laitoksessa se oli viimein otettu pois psykoosien luokasta[262].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Autismi ja autismikirjon häiriöt Terveystalo. Viitattu 28.7.2022.
  2. ↑ Laaja-alaisten kehityshäiriöiden varhaisten merkkien jäljillä terve.fi.
  3. ↑ a b Blaylock & Strunecka: Immune-Glutamatergic Dysfunction as a Central Mechanism of the Autism Spectrum Disorders. Current Medicinal Chemistry, Volume 16, Number 2, January 2009, pp. 157–170(14) http://www.ingentaconnect.com/content/ben/cmc/2009/00000016/00000002/art00003
  4. ↑ a b c El-Ansary & Al-Ayadhi: Neuroinflammation in autism spectrum disorders. Journal of Neuroinflammation 2012, 9:265, sivu 1
  5. ↑ a b c Martha R. Herbert. Large Brains in Autism: The Challenge of Pervasive Abnormality. The Neuroscientist. Volume 11, Number 5/2005. Sivu 417.
  6. ↑ a b c Morgan JT, Chana G, Pardo CA, Achim C, Semendeferi K, Buckwalter J et al (2010). Microglial activation and increased microglial density observed in the dorsolateral prefrontal cortex in autism. Biol Psychiatry 68:368–376.
  7. ↑ a b c Ann Neurol. 2005 Jan;57(1):67–81. Neuroglial activation and neuroinflammation in the brain of patients with autism.
  8. ↑ a b c Brain inflammation a hallmark of autism, large-scale analysis shows. 10.12.2014.
  9. ↑ a b c Gupta et. Al: Transcriptome analysis reveals dysregulation of innate immune response genes and neuronal activity-dependent genes in autism. Nature Communications 5, Article number: 5748, 10.12.2015.
  10. ↑ a b Altered immunity in newborns who later develop autism. 22.10.2012.
  11. ↑ a b Abdallah M. W., Larsen N., Mortensen E. L. ym. Neonatal levels of cytokines and risk of autism spectrum disorders: an exploratory register-based historic birth cohort study utilizing the Danish Newborn Screening Biobank. Neuroimmunol. 2012 Nov 15;252(1–2):75–82. doi: 10.1016/j.jneuroim.2012.7.2013. Epub 2012 Aug 20
  12. ↑ a b More Evidence of Impaired Immune Response in Some Children with Autism. April 21, 2014.
  13. ↑ a b Deficits in Bioenergetics and Impaired Immune Response in Granulocytes From Children With Autism. Napoli et al. Pediatrics 2013-1545. April 21, 2014.
  14. ↑ a b Yvonne Ming Yee Han, Mei-chun Cheung, Sophia L. Sze, Agnes S.Y. Chan. Altered Immune Function Associated with Neurophysiological Abnormalities and Executive Function Deficits in Children with Autism. Research in Autism Spectrum Disorders Volume 7, Issue 6, June 2013, s. 662–674.
  15. ↑ Blythe A. Corbett, Sally Mendoza, Jacob A. Wegelin, Vanessa Carmean, and Seymour Levine. Variable cortisol circadian rhythms in children with HFA and anticipatory stress. J Psychiatry Neurosci. 2008 May; 33(3): 227–234.
  16. ↑ a b c Gehan A Mostafa and Laila Y AL-Ayadhi 2011: A lack of association between hyperserotonemia and the increased frequency of serum anti-myelin basic protein auto-antibodies in autistic children. Journal of Neuroinflammation 2011, 8:71.
  17. ↑ Money J, Bobrow NA, Clarke FC (1971). Autism and autoimmune disease: a family study. J Autism Dev Disord 16: 146–160.
  18. ↑ a b c Kielinen M. (2005) Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Thesis. Acta Universitatis Ouluensis. Series Medica. Sivu 35.
  19. ↑ a b Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh ym. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Kuva 1 ja taulukko 2.
  20. ↑ a b Mattila 2014. Sivu 57.
  21. ↑ Diagnostic tests for autism may miss many girls. Deborah Rudacille 27 June 2011. Simons Foundation Autism Research Initiative.
  22. ↑ a b Mattila 2014.lähde tarkemmin?
  23. ↑ Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh ym.Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. ajp.psychiatryonline.org.American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Taulukko 3.
  24. ↑ Posserud M, Lundervold AJ, Lie SA, Gillberg C.: The prevalence of autism spectrum disorders: impact of diagnostic instrument and non-response bias. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2010 Mar;45(3):319-27.
  25. ↑ Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  26. ↑ Ylisaukko-oja, Tero. Search for Susceptibility Genes in Autism Spectrum Disorders. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2005. Sivu 35.
  27. ↑ Polyak A, Kubina RM, Girirajan S. 2015 (Pennsylvania State University). Comorbidity of intellectual disability confounds ascertainment of autism: implications for genetic diagnosis.. Am J Med Genet Part B 9999:1–9.
  28. ↑ Marko Hamilo: Autismin yleistyminen on harha - Älyllinen kehitysvammaisuus on harvinaistunut samalla kun autismidiagnoosit ovat yleistyneet.; Suomen Kuvalehti 25.7.2015
  29. ↑ Warren Cornwall: Autism rates are up, but is it really on the rise?; AAAS 22.7.2015
  30. ↑ Maggie Fox: Rise in Autism May Be Due to Semantics, Study Finds; NBCNEWS
  31. ↑ Increasing prevalence of autism is due, in part, to changing diagnoses; Science Daily 22.7.2015
  32. ↑ a b Grandin & Panek 2014. Sivut 18, 53–63
  33. ↑ a b Katja Pulkkinen: Epigenetiikka linkittää ympäristön ja sairaudet. Kemia-lehti 4/2013, sivut 12–16.
  34. ↑ Grandin & Panek 2014. S. 61
  35. ↑ Miranda Hitti, Autism Gene Glitch Traced to Moms. 10.1.2008.
  36. ↑ Autism spectrum disorders: New genetic cause of identified. 1.12.2016. https://www.sciencedaily.com/releases/2016/12/161201121502.htm?utm_source=dlvr.it&utm_medium=facebook
  37. ↑ Grandin & Panek 2014. Ss. 56–57
  38. ↑ Gesundheit et al. 2013: Immunological and autoimmune considerations of Autism Spectrum Disorders. J Autoimmun. 2013 Aug;44:1–7. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23867105
  39. ↑ Martha R. Herbert. Large Brains in Autism: The Challenge of Pervasive Abnormality. The Neuroscientist. Volume 11, Number 5/2005. Sivu 432.
  40. ↑ Melinda Wenner Moyer: Gut Bacteria May Play a Role in Autism. Scientific american on 1.9.2014. https://www.scientificamerican.com/article/gut-bacteria-may-play-a-role-in-autism/
  41. ↑ Lintas et al.: Association of autism with polyomavirus infection in postmortem brains. taulukko 1 sivulla 143. Journal of NeuroVirology. https://oxfordhbot.com/library/vaccinations/vaccines-autism/502.003.pdf
  42. ↑ Polyomaviruses and human diseases. Adv Exp Med Biol. 2006;577:1–18. Ahsan & Shah. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16626024
  43. ↑ Nature 24 July 2007. Heidi Ledford: New mutations implicated in half of autism cases. Disorder linked to genetic differences between parent and offspring.
  44. ↑ a b c Keskisuomalainen/STT 24.5.2014. Tutkimus: Ympäristöllä suuri vaikutus autismin syntyyn.
  45. ↑ a b c Sven Sandin et. al: The Familial Risk of Autism.
  46. ↑ Liikenteen päästöt ehkä yhteydessä autismin riskiin. 11.1.2013.
  47. ↑ Martine Bellanger et al: Neurobehavioral Deficits, Diseases, and Associated Costs of Exposure to Endocrine-Disrupting Chemicals in the European Union. J Clin Endocrinol Metab. 2015 Apr; 100(4): 1256–1266. Taulukko 4. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4399309/
  48. ↑ Altistuminen DDT:n hajoamistuotteelle sikiöaikana voi lisätä riskiä autismiin - Uutinen - Ympäristöterveys - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 13.11.2020.
  49. ↑ Tutkimus: Maatalouden torjunta-aineet lisäävät autismin riskiä. Helsingin Sanomien verkkolehti 23.6.2014. Shelton et. al: Environ Health Perspect; DOI:10.1289/ehp.1307044
  50. ↑ Neurodevelopmental Disorders and Prenatal Residential Proximity to Agricultural Pesticides: The CHARGE Study.
  51. ↑ Croen et al.: Antidepressant use during pregnancy and childhood autism spectrum disorders. Archives of General Psychiatry 2011 Nov;68(11):1104–12. Sivut 1104 ja 1109.
  52. ↑ Tania Rinaldi, Gilad Silberberg and Henry Markram. Hyperconnectivity of Local Neocortical Microcircuitry Induced by Prenatal Exposure to Valproic Acid. Cerebral Cortex (2008) 18 (4):763–770.
  53. ↑ a b c d e Maia Szalavitz: The boy whose brain could unlock autism. Matter.
  54. ↑ Hyperconnectivity of Local Neocortical Microcircuitry Induced by Prenatal Exposure to Valproic Acid. Tania Rinaldi, Gilad Silberberg and Henry Markram. Cerebral Cortex (2008) 18 (4):763–770.
  55. ↑ Hjördis Ó. Atladóttir, Poul Thorsen, Lars Østergaard ym. Maternal Infection Requiring Hospitalization During Pregnancy and Autism Spectrum Disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders. December 2010, Volume 40, Issue 12, pp 1423–1430.
  56. ↑ Äidin kuumeilu saattaa altistaa lapsen autismille. Yle Teksti-TV 29.5.2012
  57. ↑ Antonio M. Persicoa & Thomas Bourgeronc: Searching for ways out of the autism maze: genetic, epigenetic and environmental clues. Trends in Neurosciences (July 2006): Vol. 29, No. 7, sivut 349–358
  58. ↑ a b Vauvojen keltaisuus nostaa autismiriskiä Yle.fi Terveys ja hyvinvointi. Viitattu 11.10.2010.
  59. ↑ Noora Takamäki: Raskauden aikainen stressi yhteydessä autismiin. http://www.terve.fi/lasten-yleisimmat-kehityshairiot/raskauden-aikainen-stressi-yhteydessa-autismiin
  60. ↑ Simon Baron-Cohen et. Al: Prevalence of autism-spectrum conditions: UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194:500–509.
  61. ↑ Marissa King and Peter Bearman: Diagnostic change and the increased prevalence of autism. International Journal of Epidemiology, Volume 38, Issue 5.
  62. ↑ Laurie Barclay: Autism "Epidemic?": A Newsmaker Interview With Morton Ann Gernsbacher, PhD, And Craig J. Newschaffer, PhD Medscape Medical News. Jul 15, 2005.
  63. ↑ Tutkimus: Ympäristötekijät synnyttävät autismia. HS.fi uutiset 5.7.2011.
  64. ↑ Antidepressant use in pregnancy may raise autism risk. Anne Harding, Health.com 6.7. 2011.
  65. ↑ Maureen S. Durkin, Matthew J. Maenner, Craig J. Newschaffer ym. Advanced Parental Age and the Risk of Autism Spectrum Disorder. American Journal of Epidemiology, Volume 168, Issue 11 Pp. 1268–1276. Sivu 1273
  66. ↑ Sarika Singh, Umar Yazdani, Bharathi Gadad, Sayed Zaman, Linda S. Hynan, Nichole Roatch: Serum thyroid-stimulating hormone and interleukin-8 levels in boys with autism spectrum disorder. Journal of Neuroinflammation, 2.6.2017, 14. vsk, nro 1, s. 113. PubMed:28577577 doi:10.1186/s12974-017-0888-4 ISSN 1742-2094 Artikkelin verkkoversio.
  67. ↑ Jani Kaaro: Tutkimus: Autismi alkaa ennen syntymää; HS-verkkolehti 30.3.2014.
  68. ↑ S. Hossein Fatemi, Teri J. Reutiman, Timothy D. Folsom, Oyvind G. Rustan, Robert J. Rooney, Paul D. Thuras: Downregulation of GABAA Receptor Protein Subunits α6, β2, δ, ε, γ2, θ, and ρ2 in Superior Frontal Cortex of Subjects with Autism. Journal of Autism and Developmental Disorders, 1.8.2014, 44. vsk, nro 8, s. 1833–1845. doi:10.1007/s10803-014-2078-x ISSN 1573-3432 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  69. ↑ American Journal of Psychiatry. Wolff J. ym. "Differences in white matter fiber tract development present from 6 to 24 months in infants with autism" American Journal of Psychiatry 2012; DOI:10.1176/appi.ajp.2011.11091447
  70. ↑ Redcay E, Courchesne E.: When is the brain enlarged in autism? A meta-analysis of all brain size reports. Biological Psychiatry. 2005 Jul 1;58(1):1–9
  71. ↑ IMFAR 2011: Neuropathology of the Amygdala in Autism. C. M. Schumann, UC Davis MIND Institute. May 27, 2011.
  72. ↑ Christopher Bergland : The Size and Connectivity of the Amygdala Predicts Anxiety . November 20, 2013.
  73. ↑ a b Biological sex affects the neurobiology of autism. Meng-Chuan et. al. 2013. Brain (2013) 136 (9): 2799–2815. 8.8.2013.
  74. ↑ Alexandra F. Breitenkamp, Jan Matthes and Stefan Herzig: Voltage-gated Calcium Channels and Autism Spectrum Disorders. Current Molecular Pharmacology, 2015, 8, 123-132, 2015.
  75. ↑ Impaired recycling of mitochondria in autism? 18.10.2016. https://vector.childrenshospital.org/2016/10/impaired-recycling-of-mitochondria-in-autism/
  76. ↑ Tordjman, Anderson, McBride ym.: Plasma beta-endorphin, adrenocorticotropin hormone, and cortisol in autism. Journal of Child Psychol Psychiatry. 1997 Sep;38(6):705–715
  77. ↑ Curin, Terzić, Petković, Zekan, Terzić & Susnjara: Lower cortisol and higher ACTH levels in individuals with autism. Journal of Autism Dev Disord. 2003 Aug;33(4):443–448.
  78. ↑ Elevated cortisol during play is associated with age and social engagement in children with autism. Molecular Autism 2010, 1:13. Kuva 4.
  79. ↑ Serum nerve growth factor levels in autistic children in Turkish population: a preliminary study. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3978979/
  80. ↑ a b c d e f g h W. Hirstein, P. Iversen, ja V. S. Ramachandran: Autonomic responses of autistic children to people and objects. Proceedings of the royal society, biological sciences. 2001 September 22; 268(1479): 1883–1888.
  81. ↑ a b c d Jonas Melke, Hany Goubran-Botros, Pauline Chaste ym.Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Kuva 4. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98.
  82. ↑ a b Luci Wiggs ja Gregory Stores: Sleep patterns and sleep disorders in children with autistic spectrum disorders: insights using parent report and actigraphy. Developmental Medicine & Child Neurology, Volume 46, Issue 6, June 2004, s. 372–380.
  83. ↑ a b Kulman G, Neri F, Rovelli F, Roselli MG, Lissoni P, Bertolini M. (1995) Lack of light/dark rhythm of the pineal hormone melatonin (MLT) in autistic children. Divisione di Neuropsichiatria Infantale, Ospedale S. Gerado, Monza, Italy.
  84. ↑ a b Karen Rowan. Testosterone may bump autism rates in males. 2/18/2011
  85. ↑ a b Valerie W Hu: Is retinoic acid-related orphan receptor-alpha (RORA) a target for gene-environment interactions contributing to autism? Neurotoxicology. 2012 Dec;33(6):1434–1435. doi: 10.1016/j.neuro.2012.07.009. Epub 2012 Aug 8.
  86. ↑ a b Blythe A. Corbett, Sally Mendoza, Jacob A. Wegelin ym.: Variable cortisol circadian rhythms in children with HFA and anticipatory stress. J Psychiatry Neurosci. 2008 May; 33(3): 227–234.
  87. ↑ Burgess, N. K., Sweeten, T. L., McMahon, W. M., Fujinami R. S. 2006: Hyperserotinemia and altered immunity autims. Journal of Autism & Developmental Disorders 2006; Jul; 36(5):697–704.
  88. ↑ Ilkka Martikainen: Brain Dopamine and Serotonin Receptors in the Perception of Pain. Väitöskirja. Turun yliopisto.
  89. ↑ Kolevzon, Newcorn, Kryzak, Chaplin, Watner, Hollander, Smith, Cook, and Silvermana: The Relationship Between Whole Blood Serotonin and Repetitive Behaviors in Autism. Psychiatry Res. 2010 February 28; 175(3): 274.
  90. ↑ a b Karen Kaplan, Study finds antidepressant doesn't help autistic children. June 2, 2009.
  91. ↑ Factors Influencing Placebo Response in the STAART Citalopram Trial. 22.5.2010.
  92. ↑ a b Aluminium in brain tissue in autism. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0946672X17308763
  93. ↑ Aluminium in brain tissue in familial Alzheimer's disease. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28159219
  94. ↑ Researchers find link between plastic additive and autism, ADHD today.rowan.edu. Viitattu 30.5.2024. (englanniksi)
  95. ↑ Laaja-alaisten kehityshäiriöiden varhaisten merkkien jäljillä. Terve.fi-sivusto 8.10.2008.
  96. ↑ Virginia Hughes: Large eye-tracking study highlights diversity of autism.5 March 2012.
  97. ↑ Paula Tapiola: Tutkimus: Lapsen katse voi paljastaa autismin riskin. Yle Uutiset 7.11.2013.
  98. ↑ Pam Belluck: Baby’s Gaze May Signal Autism, a Study Finds. The New York Times 6.11.2013.
  99. ↑ Warren Jones & Ami Klin: Attention to eyes is present but in decline in 2–6-month-old infants later diagnosed with autism. Nature 6.11.2013.
  100. ↑ Auranen, Mari. Molecular genetics of autism spectrum disorders in the Finnish population. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2002. Sivu 12.
  101. ↑ Grandin & Panek 2014. Ss. 28–33
  102. ↑ a b c d Grandin 1992. Sivu 67.
  103. ↑ a b c Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.02.2008.
  104. ↑ a b c Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22–23.
  105. ↑ a b Essi Blomberg: Aisti- ja lääkeyliherkkyyttä ei tunnisteta terveydenhuollossa. Puoltaja-verkkolehti 13.8.2009
  106. ↑ a b Ming et al. 2005: Reduced cardiac parasympathetic activity in children with autism.
  107. ↑ a b Lonsdale et al: Dysautonomia in Autism Spectrum Disorder: Case Reports of a Family with Review of the Literature. Autism Research and Treatment, Volume 2011 (2011).
  108. ↑ a b Methods for diagnosing pervasive development disorders, dysautonomia and other neurological conditions.
  109. ↑ Lorna Wing: The Definition and Prevalence of Autism: A Review. European Child and Adolescent Psychiatry, Vol.2, Issue 2, April 1993, pp.61–74
  110. ↑ Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000.
  111. ↑ Smith, Adam 2009: The empathy imbalance hypothesis of autism: A theoretical approach to cognitive and emotional empathy in autistic development. The Psychological Record, 59(3), 489–510. Sivut 489, 490 ja 494.
  112. ↑ Jason J. S. Barton, Mariya V. Cherkasova, Rebecca Hefter ym. Are patients with social developmental disorders prosopagnosic? Perceptual heterogeneity in the Asperger and socio-emotional processing disorders. Brain (2004), 127, 1706–1716.
  113. ↑ Why autistic people often avoid eye contact. Beatrice Credi 2017.06.19. http://www.west-info.eu/why-autistic-people-often-avoid-eye-contact/
  114. ↑ Livescience: Why Kids With Autism May Avoid Eye Contact livescience.com. Viitattu 25.6.2017. (englanniksi)
  115. ↑ Kylliäinen, Anneli: Face and gaze prosessing in children with autism. Tampereen yliopisto. s. 20.
  116. ↑ Robert M. Joseph and James Tanaka, Holistic and part-based face recognition in children with autism, Journal of Child Psychology and Psychiatry 43:8 (2002), s. 1–14
  117. ↑ Petri Mäenpää: Ilme on kulttuurista kiinni. Helsingin Sanomat 22.5.2012, D1
  118. ↑ Jack R. E., Blais C., Scheepers C., Schyns P. G., Caldara R. (2009) Cultural confusions show that facial expressions are not universal. Curr Biol 19:1543–1548.
  119. ↑ Pentikäinen, H. 2007: Autistilapsen polku kommunikatiiviseen kieleen–Pivotal Response Training -menetelmä puheen ja vuorovaikutuksen rakentajana. Humanistisen tiedekunnan pro gradu tutkielma. Jyväskylän yliopisto; Tager-Flusberg et al. 2005: Language and communication in autism. Teoksessa Cohen et al. (toim.) Handbook of autism and pervasive developm ental disorders. Vol. 1. s. 335–363; Hakala ym. 2001: Jaettu ilo. Puheterapeuttien kustannus Oy.
  120. ↑ Chris Plauché Johnson & Scott M. Myers: Identification and Evaluation of Children With Autism Spectrum Disorders. Pediatrics Vol. 120 No. 5 November 1, 2007, pp. 1183–1215. Sivu 1192.
  121. ↑ a b c d Kannerin Autismin diagnostiset kriteerit. ICD-10 tautiluokitus.
  122. ↑ Williams 1993. Sivut 17, 214.
  123. ↑ Williams 1993. Sivut 17, 212–214.
  124. ↑ Williams 1993. Sivut 212–214
  125. ↑ a b c Leo Kanner: Autistic disturbances of affective contact. Nerv Child, 1943, nro 2, s. 217–250. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  126. ↑ Leo Kanner: Reprint. Acta Paedopsychiatr, 1968, nro 35, s. 249. PubMed:4880460 (englanniksi)
  127. ↑ Beyond pragmatics: morphosyntactic development in autism. Eigsti IM, Bennetto L, Dadlani MB. Journal of Autism and Developmental Disorder 2007 Jul;37(6):1007–1023.
  128. ↑ 2. Thinking, Autismuk.com
  129. ↑ a b Reijo Hakola: Haasteena tunteet.
  130. ↑ a b Mikko Laihonen, Autismin ominaispiirteitä. (yksityishenkilön sivusto)
  131. ↑ a b Tuulia Lepistö: Cortical processing of speech and non-speech sounds in autism and Asperger syndrome. Väitöskirja. Helsingin yliopiston psykologian laitos 2008.
  132. ↑ Williams 1993. Sivu 79.
  133. ↑ a b Potter, C. ja Whittaker C. 2001: Enabling communicarion in children with autism. Jessica Kingsley Publishers, London.
  134. ↑ Kielellinen erityisvaikeus lapsilla ja nuorilla. http://www.aivoliitto.fi/kielellinen_erityisvaikeus/kielellinen_erityisvaikeus
  135. ↑ Olga Bogdashina: Sensory Perceptual Issues in Autism and Asperger Syndrome: Different Sensory Experiences, Different Perceptual Worlds. Jessica Kingsley Publishers. London 2003. Sivu 56–57.
  136. ↑ Grandin 1992. Sivu 133.
  137. ↑ Helena Telkänranta: Viihtyvätkö eläimet eläintarhassa? Eläinmaailma-lehti 4/2006.
  138. ↑ Olga Bogdashina: Sensory Perceptual Issues in Autism and Asperger Syndrome: Different Sensory Experiences, Different Perceptual Worlds. Jessica Kingsley Publishers. London 2003.
  139. ↑ Grandin & Panek 2014. Esipuhe.
  140. ↑ Essi Blomberg: Aisti- ja lääkeyliherkkyyttä ei tunnisteta terveydenhuollossa. Puoltaja-verkkolehti 13.8.2009.
  141. ↑ Reijo Hakola: Haasteena tunteet.
  142. ↑ Professori Ruth Sullivanin laatima esipuhe kirjassa “The Way I See It” s. xv
  143. ↑ a b Williams 1993. Sivu 57.
  144. ↑ Lapsuusiän eli Kannerin Autismin diagnostiset kriteerit. ICD-10 tautiluokitus
  145. ↑ Heta Pukki (2007). Näkökulmia seksuaalisuuteen autismin kirjolla. Autismi- ja Aspergerliitto ry.
  146. ↑ Tutkimuskatsaus seksuaalisuuteen autismikirjolla.
  147. ↑ ASD Sex & Gender Study Preliminary Report. Conference Paper. Kat Stork-Brett, Fiona Kate Barlow, Matthew Hornsey, Tony Attwood. In proceeding of: Asperger's Services Australia, Volume: 2nd National Conference. Sivut 18, 23, 24.
  148. ↑ Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivu 23.
  149. ↑ Harvinainen sairaus tuhosi Alexsandran, 3, aivoja: ”Hän ei tunnistanut enää nimeään eikä tiennyt, mitä ovikellon soiminen tarkoittaa”. 13.10.2018. https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/ca156043-9329-49a6-a6f3-537a93549514_pt.shtml
  150. ↑ Saskia Baron: Autism and ill health: how to spot the subtle signs that something is wrong. The Guardian 29 March 2015. http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2015/mar/29/autism-ill-health-learning-disabilities-non-verbal-patients
  151. ↑ a b Grandin 1992. Sivu 136
  152. ↑ a b 8. Thinking SUB 7: Difficulty With Generalizing, Autismuk.com
  153. ↑ a b c d e f Young, Heloise & Orêve, M-J & Speranza, Mario: Clinical characteristics and problems diagnosing autism spectrum disorder in girls. Archives de Pédiatrie. 25., 2018.
  154. ↑ a b Cook, J., Hull, L., & Mandy, W.: Improving Diagnostic Procedures in Autism for Girls and Women: A Narrative Review. Neuropsychiatric Disease and Treatment, 20., 2024.
  155. ↑ Gabis, L., Leon Attia, O., Roth-Hanania, R. & Foss-Feig, J.: Motor delay - An early and more common "red flag" in girls rather than boys with autism spectrum disorder. Research in Developmental Disabilities. 104., 2020.
  156. ↑ a b Dean M., Harwood R. & Kasari C.: The art of camouflage: Gender differences in the social behaviors of girls and boys with autism spectrum disorder. Autism. Aug;21(6)., 2017.
  157. ↑ a b Beggiato, A., Peyre, H., Maruani, A., Scheid, I., Rastam, M., Amsellem, F., Gillberg, C.I., Leboyer, M., Bourgeron, T., Gillberg, C. and Delorme, R.: Gender differences in autism spectrum disorders: Divergence among specific core symptoms. Autism Research, 10., 2017.
  158. ↑ Zhang X, Ji CY, Autism and mental retardation of young children in China, Biomed Environ Sci. 2005 Oct;18(5):334-40. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16370317
  159. ↑ Noterdaeme MA, Wriedt E, Comorbidity in autism spectrum disorders - I. Mental retardation and psychiatric comorbidity, Z Kinder Jugendpsychiatr Psychother. 2010 Jul;38(4):257–66. doi: 10.1024/1422-4917/a000045, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20617495
  160. ↑ http://docplayer.fi/4371428-Kehitysvamma-autismin-liitannaisena-vai-painvastoin-maria-arvio.html
  161. ↑ Richdale A. L. Sleep problems in autism: prevalence, cause, and intervention. Dev Med Child Neurol 1999; 41:60–66. Sivut 61–62.
  162. ↑ Karen Patterson: REM sleep disrupted in children with autism. Spectrum 3 February 2011. Spectrum, the latest developments in autism research. https://spectrumnews.org/news/rem-sleep-disrupted-in-children-with-autism/
  163. ↑ Kielinen M. (2005) Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Doctral Thesis. Sivu 26.
  164. ↑ Tsatsamis 2005: Neuropsychological characteristics in autism and related conditions. Teoksessa Cohen et al.: Handbook of autism and pervasive developmental disorders. Vol. 1, sivu 307
  165. ↑ Episodic memory in adults with autistic spectrum disorders: Recall for self-versus Other-experienced events. Hare, Mellor and Azmi. Research in developmental disabilities. Volume 28 (3) 1.5.2007.
  166. ↑ de Villiers J., Fine, J.,Ginsberg, G., Vaccarella, L., Szatmari, P 2006: A scale for rating conversational impairment in autism spectrum disorder. Journal of autism and Develompental disorder, vol. 37(7):1375–1380.
  167. ↑ Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh ym. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Kuva 1 ja taulukot 2 ja 3.
  168. ↑ Chiang & Li: Mathematical ability of students with Asperger syndrome and high-functioning autism: a review of literature. Autism 2007 Nov;11(6):547-56.
  169. ↑ Autism diagnosis often followed by identification of other conditions Spectrum | Autism Research News. 7.3.2019. Viitattu 13.11.2020. (englanti)
  170. ↑ Psychiatric telephone interview with parents for screening of childhood autism - tics, attention-deficit hyperactivity disorder and other comorbidities (A-TAC). Hansson, Sara Lina LU ; Svanström Röjvall, Annika; Råstam, Maria LU ; Gillberg, Carina; Gillberg, Christopher and Anckarsäter, Henrik LU (2005). The British Journal of Psychiatry 187. p.262–7.
  171. ↑ Prof. Jeremy Nicholson Interview by Christopher Sumpton. The autism enigma.
  172. ↑ a b c d Melinda Wenner Moyer: Gut Bacteria May Play a Role in Autism. Evidence is mounting that intestinal microbes exacerbate or perhaps even cause some of autism's symptoms. 14.8.2014.
  173. ↑ The impact of the metabotropic glutamate receptor and other gene family interaction networks on autism. Nature Communications, 2014.
  174. ↑ a b A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11.
  175. ↑ a b Autism Study Finds No Link to Celiac Disease; Gluten Reactivity Real. 25.9.2013.
  176. ↑ GFCF Diets Found to be Ineffective for Children with Autism - Newsroom - University of Rochester Medical Center urmc.rochester.edu. Viitattu 16.9.2015.
  177. ↑ Suoliston bakteerit säätelevät aivoja ja vaikuttavat jopa tunteisiin. Lauri Seppälä. Suomen Kuvalehti 19.5.2014.
  178. ↑ Short term benefit from oral vancomycin treatment of regressive onset autism. Richard H. Sandler et al. J Child Neurol July 2000 vol. 15 no. 7 429-435.
  179. ↑ Vancomycin therapy reduces autistic symptoms. Autism research review international Vol. 14, No 3, 2000.
  180. ↑ a b Autismin arvoitus 2013.22.7.
  181. ↑ Early Autism Detection: Are We Ready for Routine Screening? Mona Al-Qabandi, Jan Willem Gorter, Peter Rosenbaum. Pediatrics, Volume 128. Number 1 July 2011. http://pediatrics.aappublications.org/content/pediatrics/early/2011/06/08/peds.2010-1881.full.pdf
  182. ↑ Systematic Review of Early Intensive Behavioral Interventions for Children With Autism. Patricia Howlin, Iliana Magiati, and Tony Charman. American Association on Intellectual and Developmental Disabilities 23, volume 114, number 1:23–41, January 2009. Sivu 33.
  183. ↑ Pekka Mölsä: Voiko autismin kirjon oireet kadota? Puoltaja-verkkolehti 13.3.2014.
  184. ↑ Jennifer Richler: Is It Possible to Recover from Autism? New research says yes, but how to spark recovery remains a mystery. ScientificAmerican.com 29.7.2013.
  185. ↑ Systematic Review of Early Intensive Behavioral Interventions for Children With Autism. Patricia Howlin, Iliana Magiati, and Tony Charman. American Association on Intellectual and Developmental Disabilities 23, volume 114, number 1:23–41, January 2009. Sivu 36.
  186. ↑ Systematic Review of Early Intensive Behavioral Interventions for Children With Autism. Patricia Howlin, Iliana Magiati, and Tony Charman. American Association on Intellectual and Developmental Disabilities 23, volume 114, number 1:23–41, January 2009. Sivu 37.
  187. ↑ Does punishment hurt? The impact of aversives on the clinician. Sandra L. Harris, Jan S. Handleman, Mary Jane Gill, Pattey L. Fong. Research in Developmental Disabilities, Volume 12, Issue 1, 1991, Pages 17–24.
  188. ↑ Investigator: School destroyed video it was ordered to preserve of students being shocked. 18.1.2008.
  189. ↑ Judge Rotenberg Center - Push to ban electric shock therapy in MA. WGBH Greater Boston 9.5.2012.
  190. ↑ Kindlon, R: Observations and Findings of Out of State Program Visitation Judge Rotenberg Educational Center 9.6.2006. New York State Education Department. Viitattu 30.10.2007.
  191. ↑ Varhaiskuntoutus.
  192. ↑ James D. Herbert , Ian R. Sharp , Brandon A. Gaudiano: Separating Fact from Fiction in the Etiology and Treatment of Autism. A Scientific Review of the Evidence. Commission for Scientific Medicine and Mental Health. The Scientific Review of Mental Health Practice. Spring ~ Summer 2002 Volume 1 Number 1.
  193. ↑ a b c Kielinen M. (2005) Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Thesis. Acta Universitatis Ouluensis. Series Medica. Sivu 38.
  194. ↑ a b Kannanotto soveltavan käyttäytymisanalyysin ja siitä johdettujen menetelmien käytöstä autististen ihmisten terapian, kuntoutuksen tai opetuksen yhteydessä. 7.4.2024. Suomen autismikirjon yhdistys. https://asy.fi/aba/
  195. ↑ Kristen Bottema-Beutel, Rachael McKinnon, Sarah Mohiuddin, Shannon Crowley LaPoint, So Yoon Kim: Problems with “problem behavior”: A secondary systematic review of intervention research on transition-age autistic youth. Autism, 22.2.2024. doi:10.1177/13623613241229159 ISSN 1362-3613 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  196. ↑ Besnard C. (2007) Can asperger syndrome children learn foreign languages and become bilingual? Strengths, challenges, and positive outcomes, Abstract presented at the 8th International Congress--Autism Europe.
  197. ↑ a b Kallio-peruspalvelukuntayhtymä. Puheterapia.
  198. ↑ Autistisen lapsen yksilöllinen puheterapia. Papunet.net.
  199. ↑ Raudasoja 2006: Mitä autismin kirjon opiskelijat oppivat valmentavassa koulutuksessa. Orton invalidisäätiö, Helsinki. Sivu 292.
  200. ↑ Punainen lanka 9.4.1999. Toimittaja: Maarit Tastula. Yle areena
  201. ↑ Brugha T., McManus S., Meltzer H., ym. Autism Spectrum Disorders in adults living in households throughout England Report from the Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007. s. 21.
  202. ↑ Gillberg C. (1999) Nörtti, nero vai normaali. Atena. Jyväskylä
  203. ↑ Annette Blencowe: "Rakkaushormonista" ehkä apua autistisille lapsille Yle Uutiset. 3.12.2013. Yleisradio. Viitattu 3.12.2013.
  204. ↑ News. Medicalxpress.com
  205. ↑ doi:10.1371/journal.pone.0057380
  206. ↑ E. Juulia Paavonen, Taina Nieminen-von Wendt, Raija Vanhala, Eeva T. Aronen, Lennart von Wendt. Effectiveness of Melatonin in the Treatment of Sleep Disturbances in Children with Asperger Disorder. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology. March 2003, 13(1):83–95.
  207. ↑ Paavonen Juulia (2004): Sleep disturbances and psychiatric symptoms in school-aged children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto.
  208. ↑ Risperidone, haloperidol, and placebo in the treatment of aggressive challenging behaviour in patients with intellectual disability: a randomised controlled trial. The Lancet, Volume 371, Issue 9606, Pages 57–63, 5 January 2008.
  209. ↑ Factors Influencing Placebo Response in the STAART Citalopram Trial. May 22.5.2010.
  210. ↑ Kamila Markram and Henry Markram: The Intense World Theory – a unifying theory of the neurobiology of autism. Frontiers in Human Neuroscience, 21 December 2010.
  211. ↑ Baron-Cohen S. The extreme male brain theory of autism. Trends Cogn Sci 2002; 6:248–54.
  212. ↑ Amanda Crider, Roshni Thakkar, Anthony O Ahmed, Anilkumar Pillai. Dysregulation of estrogen receptor beta (ERβ), aromatase (CYP19A1), and ER co-activators in the middle frontal gyrus of autism spectrum disorder subjects. Molecular Autism, Published September 9 2014.
  213. ↑ Nicholette Zeliadt: Roots of language troubles, autism traits may diverge. 15 September 2014.
  214. ↑ Taylor et al.: Language and traits of autism spectrum conditions: Evidence of limited phenotypic and etiological overlap. Am J Med Genet B Neuropsychiatr Genet 2014 Oct; 165(7):587–95.
  215. ↑ Vygotski, Lev Semjonovitš: Ajattelu ja kieli. Espoo: Weilin + Göös, 1982
  216. ↑ Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 140.
  217. ↑ Simon Baron-Cohen, Alan M. Leslie & Uta Frith: Does the autistic children have a theory of mind? Congnition 2/1985
  218. ↑ Livia Colle, Simon Baron-Cohen, Jacqueline Hill: Do Children with Autism have a Theory of Mind? A Non-verbal Test of Autism vs. Specific Language Impairment. Journal of Autism and Developmental Disorders. April 2007, Volume 37, Issue 4, pp 716–723.
  219. ↑ Tager-Flusberg, H., & Sullivan, K. (1994). Predicting and explaining behavior: a comparison of autistic, mentally retarded and normal children. Journal of Child Psychology and Psychiatry
  220. ↑ Does the Autistic Brain Lack Core Modules? Morton Ann Gernsbacher & Jennifer L. Frymiare University of Wisconsin-Madison.
  221. ↑ Book reviews. Psychosomatic Medicine. Gerhard Bosch: Der frühkindliche Autismus 1962. Lotte K. Bernstein. Sivu 88.
  222. ↑ a b c Ikonen, O. & Suomi, A.: Autismi: Esiintyvyys ja käyttäytyminen. (Teoksessa O. Ikonen (toim.) Autismi teoriasta käytäntöön) Atena, 1998.
  223. ↑ Marja-Leena Mattila: Väitöstutkimus: Autismikirjon häiriöiden esiintyvyys ja diagnostiikkaa. Autismi 1/2014, sivut 52–53.
  224. ↑ Lääkärilehti: WHO julkaisi ICD-11-tautiluokituksen laakarilehti.fi.
  225. ↑ ICD-11 Autism spectrum disorder icd.who.int.
  226. ↑ Autism May Be Detectable In Blood. Shaun Heasley | March 16, 2017. https://www.disabilityscoop.com/2017/03/16/autism-may-be-detectable-in-blood/23456/
  227. ↑ Classification and adaptive behavior prediction of children with autism spectrum disorder based upon multivariate data analysis of markers of oxidative stress and DNA methylation. March 16, 2017. http://dx.doi.org/10.1371/journal.pcbi.1005385
  228. ↑ ICD-10-luokituksen tiedot. Kelan kansallinen koodistopalvelu. ]
  229. ↑ Diagnostic Criteria for 299.00 Autistic Disorder; ANI
  230. ↑ Mouridsen SE, Rich B, Isager T, et al (2008) Pervasive developmental disorders and criminal behaviour: a case control study. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology; 52:196–205. Sivu 199.
  231. ↑ Mattila 2014. Sivu 70
  232. ↑ The journey of a lifetime. SEN Magazine 2010. Issue 49.
  233. ↑ Infantile Autism: The Syndrome and Its Implication for a Neural Theory of Behavior.Bernard Rimland. Appleton-Century-Crofts Company. New York 1964.
  234. ↑ Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10 tautiluokituksen mukaan 1.1.2008.
  235. ↑ Riikka Riihonen ja Mirkka Janka-Junttila: Pikkulapsen autismin diagnosointiin liittyy epävarmuutta. (nettiversio) Läkärilehti, 3.9.2024. Helsinki: Lääkäriliitto. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2024.
  236. ↑ Mattila 2014. Sivu 29.
  237. ↑ Catherine Lord: Ending Fear Over the New Autism Diagnosis. The huffington Post 24.10.2012. (englanniksi)
  238. ↑ Mattila 2014. Sivu 71.
  239. ↑ a b Diagnostic Criteria for 299.00 Autism Spectrum Disorder. Centers for disease control and prevention.
  240. ↑ Mattila 2014. Sivu 20.
  241. ↑ Mattila M-L. (2014) Autism spectrum disorders : an epidemiological and clinical study. Academic dissertation. University of Oulu
  242. ↑ Aspies for Freedom sivuston etusivu.
  243. ↑ Weber B (26 December 2009). "Kim Peek, inspiration for 'Rain Man,' dies at 58". The New York Times. Retrieved 08 January, 2010.
  244. ↑ Opitz JM, Smith JF, Santoro L (September 2008). "The FG syndromes (Online Mendelian Inheritance in Man 305450): perspective in 2008". Adv Pediatr 55 (1):123–70.
  245. ↑ Elokuva-arvio: Sonic Mirror
  246. ↑ SONIC MIRROR | MUSIC IS A WILD BEAST - A film by Mika Kaurismäki with BILLY COBHAM : Autism sonicmirror.com. Arkistoitu 12.12.2013.
  247. ↑ autism (n.) Online Etymology Dictionary. Viitattu 19.11.2013.
  248. ↑ Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. (Väitöskirja) Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi), sivu 10.
  249. ↑ Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. (Väitöskirja) Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  250. ↑ G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  251. ↑ Colin Müller: Hans Asperger – selbst ein “Asperger”? 28.6.2006.
  252. ↑ Asperger H: Das psychisch abnormale Kind. Wien Klin Wochenschr, 1938, 51. vsk, s. 1314–7. (saksa)
  253. ↑ Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1):115–29. 1981.
  254. ↑ a b Leo Kanner: Reprint. Acta Paedopsychiatr, 1968, nro 35, s. 100–136. PubMed:4880460 (englanniksi)
  255. ↑ Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981.
  256. ↑ Silberman, Steve (2015) NeuroTribes: The Legacy of Autism and the Future of Neurodiversity. Avery, UK.
  257. ↑ Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 137.
  258. ↑ Chris Plauché Johnson & Scott M. Myers: Identification and Evaluation of Children With Autism Spectrum Disorders. Pediatrics Vol. 120 No. 5 November 1, 2007,pp. 1183–1215. Sivu 1185.
  259. ↑ Tautiluokitus 1987. Osa 1 systemaattinen osa. Lääkintöhallitus. Sivut 75–81
  260. ↑ Autismi ja sen hoito 1990-luvulla. Alkuperäinen ohjelma: Erkki Aallon toimittama A-studio-raportti Oman itsensä vanki, ensilähetys 23.8.1992.
  261. ↑ Gary B. Mesibov, Victoria Shea, Lynn W. Adams 2001: Understanding Asperger Syndrome and High Functioning Autism. s. 16. Google Books
  262. ↑ a b c Aila Halme: Tulevaisuuden tavoitteita. Autismi-lehti 1–2/1994.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Delacato, Carl H: Muukalainen keskuudessamme – autistinen lapsi; Kehitysvammaliitto, 1995; ISBN 9515801362

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Autismi.
Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt
Tämän lääketieteellistä aihetta käsittelevän artikkelin tarkoitus on tarjota vain yleistä tietoa aihepiiristä. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Autismi&oldid=22754509”