Hans Asperger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hans Asperger
Henkilötiedot
Syntynyt18. helmikuuta 1906
Hausbrunn, Itävalta-Unkari
Kuollut21. lokakuuta 1980 (74 vuotta)
Wien, Itävalta
Ammatti lääkäri

Johann ”Hans” Friedrich Karl Asperger (18. helmikuuta 1906 Hausbrunn, Itävalta-Unkari – 21. lokakuuta 1980 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogiikan uranuurtaja, jonka mukaan Aspergerin oireyhtymä on nimetty.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Asperger valmistui lääkäriksi Wienin yliopistosta vuonna 1931 ja sai ensimmäisen työpaikan Wienin yliopistollisesta lastensairaalasta. Asperger nimettiin vuonna 1932 sairaalan hoitopedagogiikan osaston johtajaksi. Kyseessä oli maailman ensimmäinen lastenneurologiaan ja -psykiatriaan erikoistunut tutkimus- ja hoitolaitos.[1] Osastoon osui toisen maailmansodan aikana pommi, joka surmasi osaston pedagogisen johtajan sisar Victorine Zackin[2].

Toisen maailmansodan loppuvuosina Asperger palveli lääkintäupseerina Kroatiassa. Suuri osa Aspergerin tutkimustyöstä tuhoutui sodan loppuvaiheessa tapahtuneessa hoitopedagogiikan osaston pommituksessa. Hän kykeni siitä huolimatta viimeistelemään ylemmän tason väitöskirjansa.lähde?

Asperger kutsuttiin vuonna 1957 lastenklinikan johtajaksi Innsbruckin yliopistoon, josta hän siirtyi vuonna 1962 vastaavaan virkaan Wienin yliopistoon[3]. Vuodesta 1964 hän johti SOS-lapsikyliä Hinterbrühlissä. Elämänsä aikana hän julkaisi yli 350 lääketieteellistä tutkimusta.lähde?

Asperger avioitui vuonna 1935 Hanna Kalmonin kanssa, ja pariskunta sai viisi lasta. Tytär Maria Asperger Felder on autismin kirjon diagnosointiin erikoistunut psykiatrian tohtori[4].

Asperger jatkoi tieteellistä työskentelyään vielä eläkkeellä. Hän piti viimeisen tieteellisen esitelmänsä 74-vuotiaana, viikko ennen kuolemaansa.lähde?

Toisin kuin aiemmin on esitetty, Asperger oli omaksunut natsi-ideologian, ja eteni urallaan sen ansiosta. Syytöksen mukaan hän olisi lähettänyt lapsia Wienin Spiegelgrundin klinikalle, jossa toteutettiin T4-eutanasiaohjelmaa.[5]

Aspergerin oireyhtymä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aspergerin oireyhtymä
Fakultätsbild Medizin.jpg
Lääketiedettä kuvaava osa Wienin yliopiston juhlasaliin maalatusta freskosta, joka tuhoutui liittoutuneiden pommituksessa toisessa maailmansodassa. Pommituksissa tuhoutui myös Hans Aspergerin tutkimusaineisto ja surmansa sai muun muassa Aspergerin klinikan ylihoitaja sisar Viktorine yrittäessään pelastaa pieniä hoidokkejaan[6][7].

Asperger käytti tiettävästi ensimmäisenä autismista termiä autismi. Hän julkaisi ensimmäisen autismia käsittelevän kirjoituksen vuonna 1938. Leo Kanner julkaisi autismia käsittelevän tutkimuksen vuonna 1943. Mukana Kannerin työryhmässä oli Aspergerin kaksi kollegaa, jotka olivat paenneet sotaa.[8]selvennä

Asperger esitti vuonna 1944 julkaistussa autismin kirjoa käsittelevässä toisessa, ylemmän tason väitöskirjassaan[9] lähes samansisältöisen Aspergerin oireyhtymän määritelmän kuin Grunja Suhareva oli julkaissut vuonna 1926[10][11]. Suhareva oli nimennyt oireyhtymän skitsoidiksi psykopatiaksi, mutta Asperger nimesi sen autistiseksi psykopatiaksi, koska ei ilmeisesti tuntenut Suharevan artikkelia. Englantilainen psykiatri Lorna Wing nimesi vuonna 1981 oireyhtymän uudelleen edellisenä vuonna kuolleen Hans Aspergerin mukaan, koska piti tätä oireyhtymän löytäjänä[12].

Aspergerin väitöstyö perustui yli 200 pojasta koottuun aineistoon, joista hän kuvaili tarkemmin neljää tapausta[13]. Aspergerin aineisto oli monipuolisempi kuin Leo Kannerin, joka oli julkaissut vuotta aiemmin 1943 oman autismin kirjon ihmisiä käsittelevän tutkimuksensa. Kannerin aineisto koostui lähes yksinomaan heikkolahjaisista tai älyllisesti kehitysvammaisista autisteista. Hans Asperger taas havaitsi, että vain osa autistisista ihmisistä on heikkolahjaisia tai kehitysvammaisia.lähde?

Asperger huomasi, että oppimisvaikeuksista kärsineet autismin kirjon henkilöt saattoivat saavuttaa aikuisina yhteiskunnallisesti korkeita asemia, jos he pystyivät hyödyntämään erityislahjojaan. Esimerkiksi lapsena useiden kouluaineiden kohdalla suurista oppimisvaikeuksista kärsinyt Fritz V. ryhtyi opiskelemaan tähtitiedettä ja havaitsi jo opintojensa alkupuolella Newtonin laskelmissa piilleen virheen, jonka korjasi myöhemmin julkaisemassaan ylemmän tason väitöskirjassa.[14] Hänestä tuli myöhemmin astronomian professori.

Toisesta Aspergerin lapsipotilaasta tuli myöhemmin kuuluisa kirjailija, joka syytti vanhempiaan joutumisestaan psykiatriseen sairaalaan psykopaattien joukkoon. Hän oli Elfriede Jelinek. "En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä", kirjailija totesi haastattelussa vuonna 1995. "Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.”[15]

Oireyhtymän ominaispiirteet Aspergerissa itsessään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Aspergerissa itsessään oli hänen tutkimansa oireyhtymän piirteitä[16]. Häntä kuvattiin etäiseksi ja yksinäiseksi lapseksi, joka viihtyi hyvin itsekseen ja jolla ei ollut ystäviä. Hän oli motorisesti kömpelö, mutta kielellisesti lahjakas. Hän oli äärimmäisen kiinnostunut saksan kielestä ja kirjallisuudesta ja erityisesti itävaltalaisesta runoilijasta Franz Grillparzerista. Aspergerilla oli tapana siteerata Grillparzerin runoja jo lapsena luokkatovereilleen, vaikka he eivät osoittaneet kiinnostusta kyseistä aihetta kohtaan. Aspergerin oma tytär luonnehti "oudoksi" isänsä saksan kieltä kohtaan osoittamaa intensiivistä kiinnostusta sekä tämän tapaa viljellä puheessaan jatkuvasti sitaatteja. Perhepiirissä Asperger oli etäinen ja hiljainen ihminen. Hänen laajan kirjallisen tuotantonsa yleisimmät aiheet olivat Aspergerin oireyhtymä ja kuolema[17].

Hans Aspergerin artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hans Asperger: Das psychisch abnormale Kind [The psychically abnormal child]. Wien Klin Wochenschr, 1938, 51. vsk, s. 1314–7. (saksa)
  • Asperger H: Die "Autistischen Psychopathen" im Kindesalter [Autistic psychopaths in childhood]. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 1944, 117. vsk, s. 76–136. doi:10.1007/BF01837709 , http://www.springerlink.com/content/u350x0683r1g6432 ISSN 0003-9373 (saksa)
  • Hans Asperger: [On the differential diagnosis of early infantile autism]. Acta Paedopsychiatr, 1968, 35. vsk, nro 4, s. 136–45. PubMed:4880461 (saksa)
  • Hans Asperger: [Early infantile autism]. Med Klin, 1974, 69. vsk, nro 49, s. 2024–7. PubMed:4444665 (saksa)
  • Hans Asperger: [The lived life. 50 years of pediatrics]. Padiatr Padol, 1977, 12. vsk, nro 3, s. 214–23. PubMed:331197 (saksa)
  • Hans Asperger. (1979), Problems of Infantile Autism. Communication (Journal of the National Autistic Society), 13, s. 45–52. (Hans Aspergerin Sveitsin Freiburgissa 13.3.1977 pitämä luento.)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hans Aspergerin Erlebtes Leben. Fünfzig Jahre Pädiatrie. Pädiatrie und Pädologie 12, s. 216–217 (1977).
  2. ↑ Hans Aspergerin Erlebtes Leben. Fünfzig Jahre Pädiatrie. Pädiatrie und Pädologie 12, s. 218 (1977).
  3. ↑ Hans Aspergerin Erlebtes Leben. Fünfzig Jahre Pädiatrie. Pädiatrie und Pädologie 12, s. 214–223 (1977)
  4. ↑ Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22–23.
  5. ↑ Kokkonen, Yrjö: Tutkimus: Asperger-oireyhtymän löytänyt tutkija lähetti lapsipotilaita natsien kuolemanleirille 19.4.2018. Yle.fi, uutiset. Viitattu 19.4.2018.
  6. ↑ Silberman, Steve (2015) NeuroTribes: The Legacy of Autism and the Future of Neurodiversity. Avery, UK.
  7. ↑ Hans Asperger, Kurzbiogrphien, Heipaedagogik.de
  8. ↑ Asperger H: Das psychisch abnormale Kind [The psychically abnormal child]. Wien Klin Wochenschr, 1938, 51. vsk, s. 1314–7. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  9. ↑ und NS-Rassengesetze in Österreich 1938: Hans Aspergers Verteidigung der "autistischen Psychopathen" gegen die NS-Eugenik. Die neue Sonderschule 47 (2002) 6, s. 460–464.
  10. ↑ Asperger, H. (1944), Die ”Autistischen Psychopathen” im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, s. 76–136
  11. ↑ G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  12. ↑ Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981.
  13. ↑ Asperger, H. (1944), Die ”Autistischen Psychopathen” im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, sivut 85–110, 128.
  14. ↑ Asperger, H. (1944), Die ”Autistischen Psychopathen” im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, sivut 132–134.
  15. ↑ Feinsetein A. (2010) A History of Autism: Conversations with the Pioneers.
  16. ↑ Müller, Colin: Hans Asperger – selbst ein “Asperger”? 28.6.2006. (saksaksi)
  17. ↑ Lyons, Viktoria: Michael Fitzgerald: Did Hans Asperger have Asperger syndrome?[vanhentunut linkki] Autism. dev. disord. 2007.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Uta Frith (ed.): Autism and Asperger Syndrome (Cambridge University Press, 1991; ISBN 0-521-38608-X) – tässä on Aspergerin tutkimusartikkeli varustettuna Uta Frithin huomautuksin.
  • Lorna Wing: Asperger's syndrome: a clinical account. In: PsycholMed 11 (1981) 115–129]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hans Asperger.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Hans Asperger
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hans_Asperger&oldid=22549902”