Leo Kanner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leo Kanner
Leo Kanner (1955).
Leo Kanner (1955).
Henkilötiedot
Syntynyt13. kesäkuuta 1894
Kuollut4. huhtikuuta 1981 (86 vuotta)

Leo Kanner (13. kesäkuuta 18944. huhtikuuta 1981) oli juutalaissyntyinen itävaltalainen lastenpsykiatri. Kannerin perhe muutti vuosisadan alussa Berliiniin, jossa Kanner valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1921. Kanner emigroitui vuonna 1924 Yhdysvaltoihin[1] ja oli vuonna 1930 perustamassa Yhdysvaltojen ensimmäistä lastenpsykiatrian osastoa baltimorelaiseen Johns Hopkinsin yliopistosairaalaan. Kanner nimettiin psykiatrian apulaisprofessoriksi vuonna 1933, ja julkaisi ensimmäisen englanninkielisen lastenpsykiatrian oppikirjan Child Psychiatry vuonna 1935 .

Jälkipolvet muistavat Leo Kannerin etenkin hänen varhaislapsuuden autismin eli Kannerin oireyhtymän parissa tekemästään työstä. Kanner julkaisi vuonna 1943 tapaustutkimuksen yhdestätoista autistisesta lapsesta, joista suurimman osan tulkittiin olevan kehitysvammaisia[2]. Kannerin tutkimus loi yhdessä Grunja Suharevan ja Hans Aspergerin tutkimusten kanssa pohjan autismin kirjoa koskevalle tutkimukselle.

Kanner alkoi tutkimaan autismia ehkä siksi, että hänen lähisuvussaan esiintyi autistisia piirteitä. Kanner kuvaili sekä itseään, isäänsä että isovanhempiaan sosiaalisesti kömpelöiksi ihmisiksi. Hänen isällään oli lisäksi ilmiömäisen hyvä muisti ja hänellä olikin tapana opetella ulkoa suuria määriä hyödyttömänä pidettyä tietoa mitä erilaisimmista elämänilmiöistä. Kannerin isällä oli myös tapana opiskella juutalaisten yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitusten Talmud-kokoelmaa "suorastaan pakkomielteisellä vimmalla".

Kannerin tieteellisiä julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. DAVID BIRD: DR. LEO KANNER, 86, CHILD PSYCHOLOGIST. 7.3.1981. The New York Times Obituaries. http://www.nytimes.com/1981/04/07/obituaries/dr-leo-kanner-86-child-psychologist.html
  2. Kanner L: Autistic disturbances of affective contact. Nerv Child, 1943, 2. vsk, s. 217–50. Kanner, L: Reprint. Acta Paedopsychiatr, 1968, 35. vsk, nro 4, s. 100–36. PubMed:4880460