Tämä on lupaava artikkeli.

Keski-Porin kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keski-Porin kirkko
Sijainti Hallituskatu 1, Pori
Koordinaatit 61°29′21″N, 021°48′05″E
Seurakunta Keski-Porin seurakunta
Rakentamisvuosi 1859–1863
Suunnittelija Carl Johan von Heideken, Georg Theodor Chiewitz
Materiaali tiili
Istumapaikkoja 1 700[1]
Tyylisuunta uusgotiikka
Avoinna yleisölle
 ma–pe klo 10–13,
kesäaikana päivittäin klo 10–18
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Keski-Porin kirkko on Porin kaupungin suurin kirkko, joka sijaitsee ydinkeskustan tuntumassa Kokemäenjoen rannalla. Keski-Porin seurakuntaan kuuluva kirkko rakennettiin vuosina 1859–1863 ja se vihittiin käyttöön uudenvuodenpäivänä 1864. Ulkoasultaan Keski-Porin kirkko edustaa uusgotiikkaa, sisustus puolestaan on kansallisromanttisen tyylisuunnan mukainen.[2] Kirkon ovat suunnitelleet arkkitehdit Carl Johan von Heideken ja Georg Theodor Chiewitz.

Keski-Porin kirkko puistoineen on osa vuonna 2002 perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa.[2] Se kuuluu myös samaan kokonaisuuteen kuin Kokemäenjoen rantakorttelit eli niin sanottu Kivi-Pori, jonka Museovirasto on määritellyt valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Porin kirkko on järjestyksessään Porin kolmas pääkirkko. Sen edeltäjiä olivat kaupungin perustamisen yhteydessä vuonna 1558 rakennettu Porin ensimmäinen kirkko, joka tuhoutui vuoden 1698 kaupunkipalossa, ja Porin palossa 1852 tuhoutunut vuonna 1701 rakennettu toinen kirkko. Kaksi vanhempaa sijaitsi lännempänä Hallituskadun (silloinen Kuninkaankatu) varrella, nykyisen Satakunnan Museon edustalla.[4]

Puukirkon tilalle piti rakentaa uusi kivikirkko jo 1830-luvulla, mutta varojen puutteessa hanke ei toteutunut. Porin lähes kokonaan raunioittaneen kaupunkipalon 1852 jälkeen uusi kirkko päätettiin rakentaa paikalle, jossa 1500–1600-luvuilla oli toiminut Porin kuninkaankartano.[4] Se oli alkanut rappioitumaan 1680-luvulla Porin kreivikunnan lakkauttamisen myötä, niin että kuninkaankartanon rakennukset olivat lopullisesti hävinneet 1700-luvun loppuun mennessä ja aluetta käytettiin lähinnä kaupungin laivaveistämön tarpeisiin.[5]

Uuden kirkon varsinainen rakennustyö aloitettiin vuonna 1859 kaupunginarkkitehti C. J. von Heidekenin suunnitelmien mukaan. Tiilirakenteisen kirkon muuraaminen kesti kaksi vuotta, ja siihen käytettiin yhteensä 1,8 miljoonaa tiiltä. Valmistumisen jälkeen ensimmäinen kirkossa pidetty tilaisuus oli 3. joulukuuta 1863 järjestetty iltahartaus, joka päättyi ruotupataljoonan torvisoittokunnan esittämään Porilaisten marssiin. Kirkko vihittiin käyttöön 1. tammikuuta 1864. Vihkiäisjumalanpalveluksen suoritti lääninrovasti Herman Hellén. Kirkkoon mahtui alun perin jopa 5 000 ihmistä, mutta muuttuneen sisustuksen ja lukuisten korjaustöiden jälkeen sen nykyinen kapasiteetti on 1 700 henkilöä. Viimeisin peruskorjaus kirkkoon on suoritettu vuosina 1995–1996.[6] Kirkon kuparikatto uusittiin vuonna 2012, kun edellisenä jouluna riehunut Tapani-myrsky oli vaurioittanut sitä.[7]

Rakennus ja sisustus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Porin kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka kuoripäädyssä on ulkoneva Sakaristoapsidi. Kirkko on rakennettu tiilistä ja on Suomen ensimmäisiä uusgotiikkaa edustavia kirkkoja. Seiniä jäsentävät isot, suippokaariset ikkunat ja korkeat, räystään yläpuolelle ulottuvat pilarit.[3] Kolmilaivainen kirkkorakennus on 65 metriä pitkä ja runkohuoneestaan noin 30 metriä korkea.[6] Se tunnetaan erikoislaatuisesta tornistaan, jonka on suunnitellut Turun ja Porin lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Tornin risti on 72 metrin korkeudella, joka tekee Keski-Porin kirkosta Suomen viidenneksi korkeimman kirkkorakennuksen ja samalla myös erilaisia teollisuusrakennelmia lukuun ottamatta Porin korkeimman rakennuksen. Valurautainen tornin huippu painaa yli 60 tonnia ja se valmistettiin läheisellä Porin konepajalla.[6][8] Samoin ikkunoiden puitteet ovat Porin konepajalta.[3]

Georg Theodor Chiewitz suunnitteli tornin lisäksi myös kirkon kiinteän sisustuksen. Kansallisromantiikkaa edustava sisämaalaus on arkkitehti August Krookin suunnittelema, ja se valmistui vasta vuonna 1898.[3] Kirkon alttaritaulu kuvastaa Kristuksen ylösnousemusta. Sen on maalannut hovitaiteilija R. W. Ekman. Huomionarvoinen on myös alttarin yläpuolisen kattoholvin koristelu, jonka muodostaa 4 092 kullattua tähteä. Sisäosan pylväkoristelut puolestaan edustavat jugendtyyliä. Kirkon nykyinen sisustus on säilynyt samana vuodesta 1925 lähtien, jolloin ikkuihin asennettiin Magnus Enckellin lasimaalaukset.[6]

Kirkkopuisto, sankarihaudat ja muistomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sankarihaudat.

Keski-Porin kirkon puisto suunniteltiin alun perin samaan aikaan itse kirkon kanssa.[3] Puistoon istutettiin muun muassa 350 puuta, mutta istutukset eivät kuitenkaan kaikilta osin onnistuneet, minkä vuoksi puisto uusittiin vuonna 1917.[6] Kirkon ympäristö ei ole sankarihautojen lisäksi milloinkaan toiminut hautausmaana. Paikalle on haudattu 445 viime sotien vainajaa, lisäksi taistelukentälle jääneitä on sankarihautausmaalle siunattu 91.[9] Kirkkopuistoon haudattiin tiettävästi myös jatkosodan aikana kaupungissa majailleita saksalaissotilaista, mutta heidät on jo 1950-luvulla siirretty Saksalaisten sotilaiden hautausmaalle Vantaalle.[10]

Kirkkopuistossa on viisi muistomerkkiä. Vuonna 1920 paljastettiin kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin suunnittelema sisällissodan valkoisten muistomerkki. Puistossa ovat myös heimosodissa kaatuneiden porilaisten muistomerkki 1920-luvulta sekä professori Aimo Tukiaisen suunnittelemat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki (1955) ja sankarihautamuistomerkki. Erityisesti Tukaiaisen suunnittelemaa sankarihautojen veistosryhmää pidetään merkittävänä. Vuonna 1952 paljastettu kokonaisuus koostuu viidestä eri veistoksesta, jotka ovat nimeltään ”Isänmaa kutsuu”, ”Etulinjoilla”, ”Matkan pää”, ”Risti kirkastuu” ja ”Elämä jatkuu”. Patsaat on valettu pronssista ja muistomerkin muuri on valmistettu Vehmaan punaisesta graniitista. Sankarihautausmaan keskellä on lisäksi kookas risti.[9] Viimeisin on Marjo Heinon suunnittelema Punaisten uhrien muistomerkki, joka paljastettiin vuonna 2018.[11]

Kirkkopuistossa sijaitsee myös Keski-Porin kirkkotupa, jossa on muun muassa pieni juhlasali erilaisten tilaisuuksien järjestämistä varten.[12]

Keski-Porin kirkko puistoineen on osa vuonna 2002 perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa.[2] Se kuuluu myös samaan kokonaisuuteen kuin Kokemäenjoen rantakorttelit eli niin sanottu Kivi-Pori, jonka Museovirasto on määritellyt valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3]

Kirkkopuistosta löytyy myös jokirannan puolelta olevasta polulta vanhat junanraiteet, jotka veivät aikoinaan Seikun sahalle Etelärantaa pitkin, raiteet purettiin pääosin 60-luvulla, mutta jäänteet niistä voi löytää yksittäiseltä kävelypolulta. Myös Etelärantaan mentäessä voi huomata, että kettinkiaitaa ei juurikaan ole entisen pengereen kohdalla. Myös toisessa päässä kun kirkkopuisto loppuu, on asfaltoitu pyörätie, mutta se loppuu umpikujaan kirkkoon mentäessä vain muutaman metrin jälkeen.

Urut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keski-Porin kirkon Paschen Kiel -urut

Ensimmäiset urut Keski-Porin kirkkoon asennettiin vuonna 1872. Ne olivat 29-äänikertaiset ja Uudessakaupungissa vaikuttaneen tanskalaissyntyisen Jens Zachariassenin valmistamat. Vuonna 1927 tilalle vaihdettiin Kangasalan urkutehtaan valmistamat 45-äänikertaiset urut. Vanhoista säilytettiin 23 äänikertaa ja urkufasadi. Kolmannet urut olivat myös Kangasalan urkutehtaan valmistamat, 50-äänikertaiset urut asennettiin paikalleen vuonna 1966. Samalla vaihdettiin myös niiden fasadi.[6]

Vuoden 1966 urut poistettiin käytöstä toukokuussa 2006, jolloin ne siirrettiin Oradean kaupunkiin Romaniaan. Musiikki tuotettiin kirkossa digitaalisesti marraskuuhun 2007 asti, jolloin uudet urut otettiin käyttöön. Nykyisissä, Suomen suurimmissa ranskalais-romanttisissa uruissa on 58 äänikertaa ja niiden rakentamisesta on vastannut saksalainen urkurakentamo Paschen Kiel Orgelbau yhteistyössä ruotsalaisen Åkerman & Lund Orgelbyggerin kanssa. Ne on suunnitellut ranskalainen professori ja urkuri Kurt Lueders. Urkujen uusgotiikkaa edustava fasadi on valmistettu tammesta.[13]

Keski-Porin kirkon urkuja pidätään yleisesti yhtenä Suomen parhaista, urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi on kuvannut niitä jopa maailman parhaimmiksi ranskalais-romanttisiksi uruiksi.[14] Niillä ovat levyttäneet Kiviniemen[15] lisäksi muun muassa suomalaiset urkutaiteilijat Kari Vuola[16] ja Juhani Romppanen[17] sekä ruotsalainen Hans Fagius.[18] Vuonna 2013 urkuja käyttivät porilainen rockyhtye Circle ja amerikkalainen duo Mamiffer levyttäessään yhteisen albumin Enharmonic Intervals (for Paschen Organ).[19] Keski-Porin kirkon urut ovat myös vuosittain järjestettävän Pori Organ -urkufestivaalin pääsoitin.

Tapahtumat ja kulttuuriviitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Porin kirkossa järjestetään kirkollisten tapahtumien lisäksi runsaasti myös erilaisia konsertteja. Yksittäisten tapahtumien lisäksi se toimii esimerkiksi Pori Jazz -festivaalien konserttipaikkana. Säännöllisesti järjestettäviä ovat Pori Organ -urkufestivaali sekä heinäkuussa pidettävä hengellisen musiikin tapahtuma Kirkkopuistossa soi.

Yö-yhtyeen kappaleen Parrasvalot musiikkivideo on kuvattu Keski-Porin kirkossa.[20] Ranskalainen Urban Sax -yhtye esiintyi Keski-Porin kirkossa vuoden 1984 Pori Jazz -festivaaleilla. Konserttitaltiointi julkaistiin vuonna 2016 nimellä Live in Pori 1984.[21]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirkon etumusta
    Kirkon etumusta
  • Kirkkosali
    Kirkkosali
  • Kirkon takaosaa
    Kirkon takaosaa
  • Kirkkopuistossa soi -tapahtuman konsertti
    Kirkkopuistossa soi -tapahtuman konsertti

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Keski-Porin kirkko Porin evankelisluterilainen seurakuntayhtymä. Viitattu 4.6.2017.
  2. ↑ a b c Keski-Porin kirkko Porin Seudun Matkailu Oy. Viitattu 9.6.2014.
  3. ↑ a b c d e f Kivi-Pori Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Viitattu 9.6.2014.
  4. ↑ a b Ruuth, J. W.: "Porin kaupungin historia II", Porin kaupunki 1958.
  5. ↑ Pori – Björneborg. Kaupunkiarkeologinen inventointi, liite 7 s. 14. Museovirasto. Viitattu 9.6.2014.
  6. ↑ a b c d e f "150-vuotiaan kirkon virstanpylväitä", Porin kirkkosanomat 9/2013, s. 8–9. Viitattu 9.6.2014.
  7. ↑ Keski-Porin kirkon kattoa remontoidaan käsityönä 28.5.2012. Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2014.
  8. ↑ Porin konepaja (1858-) (Arkistoitu – Internet Archive) Porin kaupunki. Viitattu 9.6.2014.
  9. ↑ a b Sankarihaudat (Arkistoitu – Internet Archive) Porin ev.lut. seurakuntayhtymä. Viitattu 9.6.2014.
  10. ↑ Saksalaisten sotilaiden hautausmaa Lapissa 50 vuotta 5.6.2013. Kotimaa24. Viitattu 9.6.2014.
  11. ↑ Laakso, Antti: Porissa siunattiin vihdoin vuoden 1918 punaisia ja paljastettiin muistomerkki 18.7.2018. Yle Uutiset. Viitattu 30.12.2018.
  12. ↑ Keski-Porin kirkkotupa (Arkistoitu – Internet Archive) Porin ev.lut. seurakuntayhtymä. Viitattu 9.6.2014.
  13. ↑ Keski-Porin kirkon uudet urut soivat festivaaliviikolla 21.11.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 9.6.2014.
  14. ↑ Pori Organ -viikolla 2010 kansainvälinen urkukilpailu 10.3.2009. Uusi Aika. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.6.2014.
  15. ↑ Pori Organissa soi myös jazz 30.5.2013. Satakunnan Viikko. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.6.2014.
  16. ↑ Keski-Porin kirkon uljaat urut 5.2.2014. Yle Radio 1. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 9.6.2014.
  17. ↑ Urkumusiikkia levylle 9.11.2011. Porin kaupunki. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.6.2014.
  18. ↑ The French Organ Symphony: Hans Fagius, Keski-Porin kirkon urut 30.6.2013. Hifimaailma. Viitattu 9.6.2014.
  19. ↑ Mamiffer & Circle: Enharmonic Intervals (for Paschen Organ) CD (Arkistoitu – Internet Archive) Ektro Records. Viitattu 24.2.2015.
  20. ↑ Kirkkokiertue on Ollille haaste 12.12.2013. Satakunnan Viikko. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 25.5.2015.
  21. ↑ Tapahtui Porin kirkossa kesällä 1984: kappalainen äityi saarnaamaan saksofoniarmeijan keikalla 11.2.2016. Soundi. Viitattu 13.2.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keski-Porin kirkko.
Huomattavia suomalaisia kirkkorakennuksia
Tuomiokirkkoja

Espoo • Helsinki • Kuopio • Lapua • Mikkeli • Oulu • Porvoo • Turku • Tampere

Katedraaleja

Uspenskin katedraali • Pyhän Nikolaoksen katedraali • Pyhän Kolminaisuuden katedraali • Pyhän Henrikin katedraali

Paikkamäärältään suuria

Kerimäki • Lapväärtti • Johanneksenkirkko • Nurmes • Keski-Porin kirkko • Heinävesi

Vanhoja puukirkkoja

Ulrika Eleonoran kirkko • Muhos • Petäjäveden vanha kirkko • Sammatti • Sodankylän vanha kirkko • Uudenkaupungin vanha kirkko • Vöyrin puukirkko

Vanhoja kivikirkkoja

Eckerö • Hammarland • Hattulan Pyhän Ristin kirkko • Hollola • Jomala • Lemland • Nousiainen • Pernaja • Saltvik • Sund • Tyrvään Pyhän Olavin kirkko • Ulvila

Modernistisia

Kannonkoski • Lakeuden Risti • Nakkila • Rajamäki • Temppeliaukion kirkko • Varkauden pääkirkko

Luovutettujen alueiden kirkkoja

Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko • Kristuksen kirkastumisen katedraali • Viipurin tuomiokirkko • Viipurin vanha tuomiokirkko • Terijoen ortodoksinen kirkko

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keski-Porin_kirkko&oldid=22842837”