Kristinusko Virossa
Osa artikkelisarjaa |
Kristinusko maittain |
---|
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Virossa. Viron väestöstä 28,3 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkokuntiin. Viron suurimmat kirkkokunnat ovat ortodoksinen kirkko, johon kuluu 16,2 prosenttia väestöstä ja luterilainen kirkko, johon kuuluu 9,9 prosenttia väestöstä. Muihin kristillisiin kirkkokuntiin, kuten metodisteihin, adventisteihin, roomalaiskatolisiin ja helluntailaisiin kuuluu 2,2 prosenttia väestöstä.[1] Viro on yksi Euroopan vähiten uskonnollisista maista.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko saapui Viroon ensimmäisen kerran Tanskasta ja Saksasta 1200-luvulla. Viro omaksui luterilaisen uskonpuhdistuksen 1500-luvulla. Ortodoksisuus tuli Viroon Venäjän vaikutuksen kautta. Ortodoksisessa kirkossa syntyi 1990-luvun lopussa konfliktitilanne, joka ratkaistiin luomalla kaksi erillistä lainkäyttöaluetta Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolin patriarkaatin välille.[3]
Itsenäisessä Virossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kommunistinen järjestelmä murentui vuodesta 1989 alkaen. 1990-luvun alku oli Virossa voimakkaan uskonnollistumisen aikaa. Vuonna 1990 vapaaehtoisen jäsenmaksun luterilaiselle kirkolle maksoi 76 000 virolaista ja kastettuja oli 18 600. Tämän jälkeen kastettujen ja veroa maksavien osuus on vähentynyt. Vuoden 1990 luvut olivat erityisesti vastareaktio neuvostoajalle.[2]
Tunnustuskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viron suurin tunnustuskunta on ortodoksiset kristityt. Moskovan patriarkaatin alaiseen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu pääaisassa venäläisväestöä. Konstantinopolin patriarkaatin alaiseen ortodoksikirkkoon kuuluu enimmäkseen etnisiä virolaisia. Vuonna 2009 Konstantinopolin alaisella kirkolla oli 27 000 jäsentä. Lisäksi Itä-Virossa Peipsijärven rannalla asuu vanhauskoisia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Countries: Estonia Central Intelligence Agency: World Factbook. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Halonen, Kaisa: Uskomaton Viro Kirkko ja kaupunki. 6.8.2009. Viitattu 19.7.2023.
- ↑ Maat: Viro World Council of Churches. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)