Viron vanhauskoiset
 |
 |
Viron vanhauskoiset (vir. Eesti vanausulised) ovat vanhauskoisia ortodokseja, jotka asuttavat Peipsijärven ranta-alueita[1].
Vanhauskoiset eivät hyväksyneet tsaari Aleksei Mihailovitšin vuonna 1656 aloittamia uudistuksia kirkon käytännöissä ja jumalanpalvelusteksteissä. Tärkein kiistakysymys koski ristinmerkin tekoa: aiemmin käytössä ollut kahdella sormella tehtävä ristinmerkki muutettiin kolmisormiseksi. Tästä syystä vanhoista tavoista kiinni pitäviä alettiin vainota[1]. Vanhauskoiset saapuivat alueelle sen jälkeen kun lahkon johtaja Avvakum monine kannattajineen oli poltettu roviolla 1682. Kun nälänhätä 1695–1697 ja suuri Pohjan sota olivat autioittaneet laajoja alueita Virossa, saapui ensimmäinen suuri vanhauskoisten muuttoaalto erityisesti IIsakun ja Illukan seuduille (Kuremäen Pühtitsan nunnaluostari sijaitsee Illukan kunnassa). Toinen suuri muuttoaalto tuli 1710-luvulla Liettuan ja Puolan suunnasta Räpinan alueelle.
Vanhauskoiset asuttavat Peipsijärven rantamia pitkinä ja kapeina kylänauhoina. Nykyisin tärkeimmät asutuspaikat ovat Mustvee ja viereinen Rajan kylä, Kallasten kaupunki, Peipsiäären kylät Kolkja, Kasepää ja Varnja ja Piirissaaren kylät.[2] Lisäksi on aiemmin mainittuja alueita, jotka eivät sijaitse aivan Peipsin rantamilla.
Vanhauskoisia on Virossa nykyään noin 15 000, ja rekisteröityjä vanhauskoisia seurakuntia on 11, joista yksi Tallinnassa, yksi Tartossa ja loput yhdeksän Peipsimaalla seuraavilla paikkakunnilla: Mustvee, Raja, Kallaste, Kükita, Piirissaar sekä Peipsiäären kylissä Kasepää, Kolkja ja Varnja.[1][3]
Erityisesti Peipsiäären alue on tunnettu sipuleistaan. Kolkjassa sijaitsee suosittu kala- ja sipuliravintola.
Viron vanhauskoisten museo sijaitsee Kolkjassa. Se kertoo vanhauskoisten historiasta[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Churches Russian Old Believers in Estonia. Viitattu 21.2.2012.
- ↑ Jaanus Plaat: The Identity and Demographic Situation of Russian Old Believers in Estonia (With Regard to the Period of the 18th to the Early 21st Century). Pro Ethnologia, 2004, nro 19, s. 7-31. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 20.7.2011. (englanti) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sirpa Pääkkönen: Piru ei pääse kylpemään siunattuun veteen. Helsingin Sanomat s. C 612.8.2012