Kristinusko Iranissa
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Iranissa. Iranin väestön ylivoimainen enemmistö on muslimeita ja ainoastaan vähemmistö (0,3 prosenttia), mukaan lukien kristityt, kuuluu muihin uskontoihin.[1] Šiialaisuus on ollut Iranin virallinen uskonto 1500-luvulta lähtien.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka kristityt muodostavat pienen osuuden Iranin väestöstä, on kirkolla pitkä historia Iranissa. Kirkkojen rakentaminen levisi Persiaan Syyrian Edessasta käsin.[3]
Idän assyrialainen kirkko ulottui Persiaan 400–500 -luvuilla. Historiallisesti tätä pientä kirkko kutsuttiin Persian kirkoksi. Nestoriolaisuus levisi Persian ja Mesopotamian alueella. Kun Edessan nestoriolaishenkinen teologikoulu suljettiin, vaelsivat sen jäsenet Persiaan ja persialaiset kristityt omaksuivat nestoriolaisuuden viralliseksi opikseen.[4] Nykyisin suurin Iranin kristitty ryhmä on Kilikian pyhän istuimen alainen Armenian apostolinen kirkko. 1800-luvulla Iraniin perustettiin katolisia, anglikaanisia ja protestanttisia kirkkoja. Iraniin on perustettu myös helluntailainen Assemblies of God -kirkko.[2]
Kristittyjen vainot Iranissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1978 islamilaisen vallankumouksen jälkeen useimmat vastaperustetut kirkot ja näiden omaisuus takavarikoitiin. Oppilaitokset keskittyivät ainoastaan kristittyjen opetukseen. 1980-luvulla raamattukoulu kiellettiin ja Iranin hallitus määräsi suljettavaksi useat protestanttiset ja evankeliset kirkot. Nykyisin vähemmistöuskontojen olot ovat käyneet Iranissa yhä vaikeammaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Countries: Iran Central Intelligence Agency: World Factbook. Arkistoitu 24.11.2023. Viitattu 21.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Maat: Iran World Council of Churches. Viitattu 21.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Marty, Martin (suom. Juha Meriläinen): Kristitty maailma, s. 61. (Kristinuskon globaali historia) Kirjapaja Vuosi = 2010. ISBN 978-952-247-043-0
- ↑ Dué & Laboa 1998, s. 68