Kristinusko Kongon demokraattisessa tasavallassa
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Kristinusko maittain |
|---|
 |
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kristinusko on Kongon demokraattisen tasavallan suurin uskonto. Suurin kirkkokunta on roomalaiskatolinen kirkko, johon kuuluu 29,9 prosenttia väestöstä. Prostestanttisiin kirkkoihin kuuluu 26,7 prosenttia väestöstä ja muihin kristillisiin kirkkoihin 36,5 prosenttia.[1]
Kongon demokraattinen tasavalta oli vuonna 2015 maailman seitsemänneksi suurin kristillisen väestön omaava valtio yli 72 miljoonalla kristityllä. Kongon demokraattisessa tasavallassa asui noin 3,2 prosenttia maailman kristitystä väestöstä. Kristillisen väestön ennustetaan kasvavan Kongon demokraattisessa tasavallassa vuoteen 2060 mennessä yli 160 miljoonaan, mikä tekisi siitä maailman neljänneksi suurimman kristillisen väestöryhmän.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belgian kuningas Leopold II vaati Kongon henkilökohtaiseksi omaisuudekseen vuonna 1884.[3] 1870-luvulla reformoitu herätys levisi Ala-Kongon bantujen keskuuteen. Tätä herätysliikettä kutsuttiin Kongon helluntaiksi.[4]
Vuonna 1908 Kongosta tuli Belgian siirtomaa aina itsenäistymiseen 1960 saakka. Rikkaista luonnonvaroistaan tunnettu Kongo on ollut monien suurvaltojen havittelema alue ja maa on ajautunut sisällissotaan, joka kesti vuosina 1998–2003. Kongon katolinen kirkko ja protestanttien yhteinen Kristuksen kirkko on ollut suuressa roolissa Kongon väisessä vuoropuhelussa. Useat papit ovat saaneet korkeita tehtäviä koalitiohallituksissa.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Countries: Congo, Democratic Republic of the Central Intelligence Agency: World Factbook. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Diamant, Jeff: The countries with the 10 largest Christian populations and the 10 largest Muslim populations Pew Research Center. 1.4.2019. Viitattu 21.2.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Maat: Kongon demokraattinen tasavalta World Council of Churches. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 171. Ristin voitto, 1979. ISBN 9516055427