Kristinusko Irlannissa
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Kristinusko maittain |
|---|
 |
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Irlannissa. Irlannin suurin kirkkokunta on roomalaiskatolinen kirkko, johon kuuluu 78,3 prosenttia väestöstä. Anglikaaniseen Irlannin kirkkoon kuuluu 2,7 prosenttia väestöstä ja ortodoksiseen kirkkoon 1,3 prosenttia väestöstä. Muihin kristillisiin kirkkokuntiin kuuluu 1,6 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kelttiläinen asutus saapui Irlantiin noin vuosina 800–100 eKr. Kristinusko saapui Irlantiin 200-luvulla. Lähetyssaarnaaja Patrick saarnasi Irlannissa vuosien 430 ja 460 välisenä aikana ja toi kelttiläisvaikutteisen kristinuskon saarelle. Irlanti kuului 400-luvun puolivälissä länsimaisen munkkilaisuuden vilkkaimpiin keskuksiin. Pohjois-Euroopan lähetystyö sai alkunsa Irlannin kirkosta. Luostarilaitokset olivat kehittyneet kristinuskon keskuksiksi. Munkit lähtivät kotiseuduiltaan ja luostareistaan pitkille matkoille uskonnollisten ihanteiden saattelemana. Irlantilaiset lähetyssaarnaajat osallistuivat kristillisen uskon levittämiseen manner-Eurooppaan. Kuuluisin irlantilaisista munkeista oli Columbanus.[2]
1100-luvulta 1700-luvulle asti alue oli asteittain Englannin hallitsema. Uskonpuhdistuksen aikaan Irlanti säilyi pääosin roomalaiskatolisena ja kirkko on edelleen enemmistössä Irlannissa.[3]
Vuonna 1801 muodostettiin Irlannin ja Ison-Britannian liitto. Useat miljoonat irlantilaiset muuttivat pois 1840-luvun suurien nälänhätien yhteydessä.[3]
Kirkkojenväliset järjestöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki Irlannin kirkot, samoin kuin Irlannin kirkkojen neuvosto kattavat Irlannin tasavallan sekä Pohjois-Irlannin. Irlannin kirkkojen välinen kokous kokoaa yhteyteen neuvoston sekä katolisen kirkon. Irlannin kirkot ovat toimineet aktiivisesti rauhan puolesta Pohjois-Irlannissa.[3]
Kristillinen kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko syntyi Irlannissa ilman roomalaistunutta kulttuuria. Irlannin kirkon organisaation keskuksena oli Patrickin lähetystyön jälkeen erityisesti luostarit ja apotit kaupunkien ja piispojen sijasta. Kristinuskon ja kelttiläisen perinteen yhteisvaikutuksena Irlannissa syntyi oma kulttuuri, johon olennaisena osana kuului käsitys maallisesta elämästä matkana taivaaseen.[2]
Irlannin kirkko erottautui muista elinvoimaisuutensa vuoksi ja levitti kristinusko myös Englantiin ja Euroopan mantereelle perustaen lukuisia luostareita, joissa harjoitettiin ankaraa askeesia, ahkeraa paastoamista ja muita kieltäymyksiä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Countries: Ireland Central Intelligence Agency: World Factbook. Viitattu 19.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Dué & Laboa 1998, s. 65–66, 106
- ↑ a b c Maat: Irlanti World Council of Churches. Viitattu 19.7.2023. (englanniksi)