Naisten Korisliiga on naisten koripallon korkein sarjataso Suomessa. Naisten mestaruudesta on pelattu vuodesta 1944 lähtien. Kausina 1944–2013 sarjaa pelattiin nimellä koripallon naisten SM-sarja. Sarjan nimi vaihdettiin Naisten Korisliigaksi kaudelle 2013–2014.
Naisten Suomen-mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran kaudella 1944. Tällöin mestaruuden voitti Helsingin Tarmo. 1940-luvun lopulla sarjassa pelasi kuusi joukkuetta ja mestaruus ratkaistiin runkosarjan perusteella. Vuosina 1950–1952 mestaruus ratkaistiin TUL:n sekä SKL:n omien sarjojen voittajien kesken. Vuodesta 1953 lähtien sarjaa pelattiin itä- sekä länsilohkoissa, ja joukkuemäärä nostettiin kymmeneen. Kokeilua kesti vain yhden kauden ajan ja kaudesta 1954 lähtien lohkoista luovuttiin.[1]
Vuonna 1959 TUL:n sekä SVUL:n välille syntyi välirikko, jonka myötä naisten SM-sarjaa hallitsi pitkään Helsingin Työväen Uimarit. Kaudella 1965–1966 mestaruuden voitti kuitenkin Lahden Sampo.[2] 1970-luvulla sarjaa hallitsi Nokian Urheilijat, joka voitti kymmenen kauden aikana kahdeksan mestaruutta.[3] SM-sarjaa hallitsivat pitkän aikaa Koripalloliiton seurat ja vasta kaudella 1988–1989 TUL:n piiriin kuuluva Forssan Alku voitti Suomen-mestaruuden.[4]
1990-luvun menestynein seura oli Forssan Alku, joka voitti vuosikymmenen aikana seitsemän mestaruutta perättäin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä eniten mestaruuksia voitti Pantterit, joka juhli SM-kultaa viidesti.[5] 2010-luvulla Catz Lappeenranta voitti kuusi mestaruutta.
Suomi
