Tämä on lupaava artikkeli.

Kirgisia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kirgisistan)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirgisian tasavalta
Кыргыз Республикасы (kirgiisiksi)
Киргизская Республика (venäjäksi)
Kirgisian lippu Kirgisian vaakuna
lippu vaakuna

Kirgisian sijainti
Kirgisian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Sadyr Žaparov
Akylbek Žaparov
Pääkaupunki Biškek (944 300 as., 2016)[1]
42°52′N, 74°36′E
Muita kaupunkeja Oš (275  700 as.),
Žalal-Abad (111 100 as.)
Karakol (71 300 as.) (2016)[1]
Pinta-ala
– yhteensä 199 951 km² [2] (sijalla 86)
– josta sisävesiä 3,6 %
Väkiluku (2023) 7 161 900 [3] (sijalla 129)
– väestötiheys 35 as. / km² (2023)
– väestönkasvu 1,77 %[3] (2023)
Viralliset kielet kirgiisin kieli, venäjän kieli
Valuutta som (KGS)
BKT (2023)
– yhteensä Nousua12,775 mrd. USD[4]  (sijalla 143)
– per asukas Nousua1 783 USD
HDI (2019) 0,697 [5] (sijalla 120)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 24,6 % [2]
– teollisuus 25 % [2]
– palvelut 50,4 % [2]
Aikavyöhyke UTC+6
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Neuvostoliitosta
31. elokuuta 1991
Lyhenne KG
– ajoneuvot: KS
– lentokoneet: EX
Kansainvälinen
suuntanumero		 +996
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Ak möngülüü aska”

Edeltäjä(t) Kirgisian SNT Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta

Kirgisia, myös Kirgistan (kirg. Кыргызстан, Kyrgyzstan) tai Kirgisistan (ven. Кирги́зия eli Кыргызста́н), virallisesti Kirgisian tasavalta (kirg. Кыргыз Республикасы; ven. Кыргы́зская Респу́блика) on sisämaavaltio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kiina, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan. Kirgistan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Maan etelä- ja pohjoisosan välillä on etnisiä jännitteitä, jotka ovat aika ajoin purkautuneet levottomuuksiksi. Itsenäisyyden ajan kaksi ensimmäistä presidenttiä joutuivat eroamaan kansan tyytymättömyyden takia.[6]

Maantiede, ilmasto ja luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirgisian kartta

Tienšanin vuoristo ulottuu koko maahan. Korkein kohta on Džengiš Tšokusu (entinen Pik Pobedi) 7 439 metriä.[7] Kiinan ja Kirgisian rajalla on 3 752 metrin korkeudessa Torugartinsola, jonne suunnitellaan Kiinan ja Kirgisian yhdistävää rautatietä.[8] Vuoristojen vedet ovat vesivoiman lähde. Viljelymaata on seitsemän prosenttia pinta-alasta.[2] Kaikkiaan maatalousmaata on 56 %, metsää 4,6 % maan pinta-alasta.[9] Maatalousmaasta suurin osa on laitumena, kesäaikaan karjaa voidaan laiduntaa 1 500–3 000 metrin korkeudessa mutta talvilaitumet ovat 1 500 metrin alapuolella.[10]

Issyk Kul on 182 kilometriä pitkä järvi, joka oli neuvostoaikana suosittu lomanviettokohde. Järvi sijaitsee 1 620 metrin korkeudessa ja on 702 metriä syvä. Kaikkiaan Kirgisiassa on noin 2 000 järveä, useimmat niistä 3–4 kilometrin korkeudessa. Erillisiä jäätiköitä on 6 500.[11]

Kirgisian ilmasto vaihtelee kuivasta mannerilmastosta kylmään vuoristoilmastoon ja subtrooppiseen eteläosissa. Vuoriston laaksoissa voi talvella olla jopa 30 astetta pakkasta.[12]

Kirgisiassa on maailman suurin luonnonvarainen saksanpähkinäpuumetsä.[13] Mutta alueen metsät ovat vähentyneet viimeisten 50 vuoden aikana jopa 80 %. Niitä uhkaavat mm. laidunnus, polttopuiden kerääminen ja laittomat hakkuut. Tienšanin vuoristo on tärkeä lumileopardien turvapaikka.[14]

Kirgisiassa on 83 eri tavoin rauhoitettua luonnonsuojelualuetta. Ala Archan kansallispuisto joka sijaitsee lähellä pääkaupunki Biškekiä, on matkailijoiden suosiossa. Issyk Kulin luonnonsuojelualue ja Sary-Chelekin luonnonsuojelualue kuuluvat Unescon biosfäärikohteisiin.[15]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kirgisian historia

Varhainen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgiisien esivanhemmat elivät parisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua nykyisen Mongolian koillisosassa. Sieltä he vaelsivat Jenisei-joen varteen 500-luvulta alkaen.[7] Alueen valloitti mongolikansa oiratit vuosisatojen turkkilaisvallan jälkeen. Vuonna 1758 Kiinan mantšut löivät oiratit ja kirgiiseistä tuli nimellisesti Kiinan keisarin alamaisia. 1800-luvun alussa Kirgisiasta tuli uzbekkien Kokandin kaanikunnan alainen.[16]

Venäjän ja Neuvostoliiton valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgisia liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuonna 1876 sen valloittaessa Kokandin.[17]

Vuosina 1916–1917 monet kirgiisit pyrkivät Kiinan rajan yli Venäjän kukistaessa kapinan Keski-Aasiassa ja Venäjän sisällissodan aikana.[7] 1920- ja 1930-lukujen maauudistus ja kollektivisointi valtion maatiloiksi tuhosivat perinteisen paimentolaiselämän. Kirgiisit asettuivat ensimmäistä kertaa paikoilleen ja kansaa alettiin kouluttaa. Vuonna 1921 alueesta tuli osa Turkestanin autonomista neuvostotasavaltaa ja vuonna 1936 Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta.[18]

Neuvostoliiton uudistusten myötä maan nimi muutettiin 1991 Kirgistanin (Kyrgystanin) tasavallaksi ja uudelleen 1993 Kirgisian tasavallaksi (Kyrgyzin tasavalta). Kirgiisien tiedeakatemian johtaja Askar Akajev valittiin vuonna 1990 maan presidentiksi.[19]

Itsenäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: itsenäisen Kirgisian historia

Maaliskuussa 1991 88,7 % kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen elokuussa 1991 presidentti Askar Akajev ja varapresidentti German Kuznetsov kuitenkin erosivat kommunistisesta puolueesta, jonka koko johto erosi, ja korkein neuvosto julisti tasavallan itsenäiseksi. Akajev valittiin presidentiksi ilman vastaehdokkaita lokakuussa 1991 ja uudelleen 1995.[19] Kirgisia liittyi Itsenäisten valtioiden yhteisöön 1991.[7] ja Yhdistyneisiin kansakuntiin sekä ETYJiin 1992.[19]

Akajevin valta kasvoi 1990-luvun edetessä. Hän kiisteli kommunistipuolueen kanssa perustuslakiuudistuksesta. Perustuslaillinen oikeus päätti heinäkuussa 1998, että Akajev voi pyrkiä vielä kolmannelle kaudelle. Vuonna 1998 äänestettiin jälleen perustuslain lisäyksistä ja helmikuussa ja maaliskuussa 2000 kaksi parlamenttivaalien kierrosta. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaaleja ei voitu pitää vapaina tai oikeudenmukaisina.[19]

Akajev valittiin uudelleen viisivuotiskaudelle marraskuussa 2000. Tammikuussa 2002 opposition johtava edustaja Azimbek Beknazarov vangittiin, mikä johti mellakoihin ja poliisi ampui viisi hänen vapauttamistaan vaatinutta mielenosoittajaa Žalal-Abadissa maaliskuussa 2002.[19]

Kesäkuussa 2003 parlamentin alahuone myönsi presidentti Akajeville ja kahdelle muulle neuvostoajan johtajalle immuniteetin syytteitä vastaan, [19] minkä toivottiin johtavan Akajevin luopumiseen vallasta. Oppositio syrjäytti Akajevin 2005, ja tapahtumaa kutsutaan nimellä Kirgisian tulppaanivallankumous. Parlamentti nimitti väliaikaiseksi presidentiksi Kurmanbek Bakijevin. Heinäkuussa järjestettiin uudet vaalit, jotka Bakijev voitti ylivoimaisella äänten enemmistöllä.[19]

Maaliskuussa 2006 puolestaan Bakijevia vastaan osoitettiin mieltä, koska hän ei toteuttanut lupaamaansa perustuslain uudistusta ja vallan siirtoa presidentiltä parlamentille.[20]

Bakijev nimitti Feliks Kulovin uudelleen pääministeriksi, mutta parlamentti ei hyväksynyt häntä ja häntä seurasi lyhytaikainen virkaatekevä pääministeri Azim Isabekov ja maaliskuussa 2007 opposition edustaja Almazbek Atambajev.[19]

Joulukuussa 2007 järjestetyissä ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa murskavoiton otti presidentin perustama Ak Zhol -puolue, joka sai 71 90:stä parlamenttipaikasta. Maltilliset sosiaalidemokraatit ja kommunistit saivat 11 ja 8 paikkaa. Suurin oppositiopuolue Ata Meken ei saanut yhtään paikkaa vaikka saikin 8,7 % äänistä. Vaali joutui ETYJin vaalitarkkailijoiden arvostelun kohteeksi.[21] Bakijev nimitti uudeksi pääministeriksi entisen energianministerin Igor Tšudinovin.[22]

Vuoden 2010 vallankaappaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kirgisian vallankaappaus 2010

Maassa alkoi esiintyä lisääntyvää tyytymättömyyttä uuttakin johtoa kohtaan. Huhtikuun 7. päivänä 2010 ilmoitettiin, että maan sisäministeri Moldomusa Kongantijev olisi saanut surmansa yhteenotoissa Talasin kaupungissa,[23] mutta hallinto kiisti kuoleman.[24] Presidentti Bakijev pakeni Biškekistä mahdollisesti tukialueelleen Žalal-Abadiin.[25] Valtaa pääkaupungissa ryhtyi pitämään Roza Otunbajevan väliaikaishallitus. Presidentti Bakijev lupasi erota virastaan, jos hänen turvallisuutensa taataan[26], mutta Otunbajeva vaatii häntä oikeuden eteen väkivallantekojen vuoksi.[27]

Kesäkuun 10. päivä maan eteläosassa, varsinkin Ošin ja Žalal-Abadin alueella puhkesi laajenevia väkivaltaisuuksia uzbekkien ja kirgiisien välille. Väliaikaishallitus pyysi sotilaallista apua, mihin Venäjä ei suostunut.[28] Väliaikaishallitus järjesti kesäkuun lopussa väkivaltaisuuksista huolimatta kansanäänestyksen uudesta perustuslaista, joka hyväksyttiin selvästi. Uusi perustuslaki vähentää presidentin oikeuksia ja muuttaa valtion entistä parlamentaarisemmaksi. Heinäkuun alussa Otunbajeva vannoi virkavalansa, ja hänestä tuli Kirgisian ensimmäinen naispresidentti.[29]

Parlamenttivaaleista tuli erittäin tasaiset. Niinpä suurin osa äänistä meni puolueille, jotka eivät päässeet parlamenttiin viiden prosentin äänikynnyksen vuoksi, vaan suurimmaksi nousi nationalistinen Ata Zhurt 8,47 prosentilla äänistä. Muut neljä parlamenttiin päässyttä puoluetta saivat 7,83–5,49 % äänistä.[30]

Vuoden 2011 presidentinvaalissa presidentiksi valittiin Almazbek Atambajev.[2] Vuonna 2017 presidentiksi valittiin Sooronbai Žeenbekov, joka on syntynyt Oshin alueella vuonna 1958. Hänellä on maatalousalan koulutus, ja ennen presidentiksi tuloaan hän on toiminut mm. maatalousministerinä ja pääministerinä.[31] Sooronbai Jeenbekov on Kirgisian viides presidentti ja hän edustaa hallitsevaa sosiaalidemokraattista puoluetta, kuten myös edeltäjänsä Almazbek Atambajev.[32] Atambajev pidätettiin kesäkuussa 2020 vallankaappauksen suunnittelusta.[33]

Vuoden 2020 vallankumous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kirgisian vallankumous 2020

Oppositio piti Kirgisian vuoden 2020 lokakuun parlamenttivaaleja vilpillisenä. Se aloitti ympäri maata suuret mielenosoitukset. Poliisi ei kyennyt hajottamaan protesteja vesitykein, ja perääntyi. Protestoijat valtasivat hallintorakennuksia ja vapauttivat entisen presidentin Almazbek Atambajevin. Hallitus mitätöi vaalituloksen 6. lokakuuta 2020. Pääministeri luopui vallasta. Maa oli kriisissä.[34][35] Presidentti Sooronbai Žeenbekov erosi 15.10., koska halusi ratkaista syntyneen kriisin mahdollisimman väkivallattomasti.[36] Hänen tilalleen tuli opposition Sadyr Žaparov. [37]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgisia on tasavalta, jonka valtionpäämies on presidentti. Presidentillä on merkittävät valtaoikeudet, vaikkakin ne vähenivät vuoden 2010 perustuslakiuudistuksen yhteydessä, kun Kirgisia muuttui parlamentaariseksi valtioksi. Hallituksen johdossa on pääministeri, joka ehdottaa muita ministereitä presidentin hyväksyttäväksi. Maanpuolustukseen liittyvät ministerit presidentti kuitenkin nimittää yksin.[2] Siten presidentti on selvästi pääministeriä vahvemmassa asemassa, eikä täydestä parlamentaarisuudesta voida puhua. Pääministerin asemaa on kuitenkin vahvistettu ja nykyisen perustuslain mukaan presidentti voidaan valita korkeintaan yhdelle kuusivuotiskaudelle.[32]

Parlamentissa eli korkeimmassa neuvostossa (Joghorku Keneš) on 120 edustajaa jotka valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskausille. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä. [2] Vuoden 2010 vaaleissa Ata Zhurt -puolue sai 28 paikkaa, sosiaalidemokraatit 26, Ar Namys 25, Respublika 23 ja Ata Meken 18.[30]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgisia on Yhdistyneiden kansakuntien, Euraasian talousunionin, Kollektiivisen turvallisuusjärjestön, Maailman kauppajärjestön, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Itsenäisten valtioiden yhteisön, Shanghain yhteistyöjärjestön, Islamilaisen yhteistyöjärjestön ja Turkkilaisten maiden neuvoston jäsen.[38][39][40][41][42][43][44][45][46] Kirgisia vahvisti rajasopimuksen Kiinan kanssa 2002.[19][47]

Venäjällä on lentotukikohta Kantissa ja kolme muuta sotilaallista laitosta. Vuonna 2013 maat sopivat tukikohtien jatkamisesta ainakin 15 vuoden ajan. Maassa oli myös Yhdysvaltain ja Naton kansainvälisen terrorismin vastaisen liittouman lentotukikohta Manasissa noin 20 km pääkaupungista Afganistanin sodan tukialueena. Se suljettiin 2009.[48] [49].

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirgisian kartta (1996)

Kirgisiassa on 7 aluetta (oblastia) ja kaksi hallinnollisesti alueisiin rinnastettavaa kaupunkia (šaar):[50][1]

Kirgisian aluejako
Nimi Tyyppi[50] Hallintokeskus Pinta-ala
(km2)[50] 		Väkiluku
(1.1.2016)[1]
Batkenin alue alue Batken &&&&&&&&&&017000.&&&&0017 000 &&&&&&&&&0492600.&&&&00492 600
Biškek kaupunki Biškek &&&&&&&&&&&&&&00.01000000 &&&&&&&&&0958500.&&&&00958 500
Issuk-Kulin alue alue Karakol &&&&&&&&&&043100.&&&&0043 100 &&&&&&&&&0470100.&&&&00470 100
Narynin alue alue Naryn &&&&&&&&&&045200.&&&&0045 200 &&&&&&&&&0277600.&&&&00277 600
Oš kaupunki Oš &&&&&&&&&&&&&&00.01000000 &&&&&&&&&0275700.&&&&00275 700
Ošin alue alue Oš &&&&&&&&&&029000.&&&&0029 000 &&&&&&&&01259700.&&&&001 259 700
Talasin alue alue Talas &&&&&&&&&&011400.&&&&0011 400 &&&&&&&&&0251300.&&&&00251 300
Tšüin alue alue Biškek &&&&&&&&&&020200.&&&&0020 200 &&&&&&&&&0887500.&&&&00887 500
Žalal-Abadin alue alue Žalal-Abad &&&&&&&&&&033700.&&&&0033 700 &&&&&&&&01146500.&&&&001 146 500
Kirgisia, yhteensä tasavalta Biškek &&&&&&&&&0199900.&&&&00199 900 &&&&&&&&06019500.&&&&006 019 500

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirgisian viennin jakauma tärkeimpine tuotteineen. Kulta on keskeinen vientituote (analyysi vuodelta 2012).

Kirgisian talous perustuu pääasiassa maanviljelyyn, josta vuonna 2013 saatiin 21 prosenttia bruttokansantuotteesta ja jossa työskentelee lähes puolet työvoimasta. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat puuvilla, tupakka, villa ja liha.[2]

Talousromahdus Neuvostoliiton hajotessa oli syvä, sillä viennistä oli suuntautunut Neuvostoliittoon (vuonna 1990) peräti 98 %. Hallinto on pyrkinyt edistämään markkinataloutta, mutta vaikka talouskasvu on parantunut, verotulojen saatavuus on epävarmaa eikä kansalaisille pystytä aina tarjoamaan riittäviäselvennä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojakenen mukaan?.[7]

Merkittävimpiin luonnonvaroihin kuuluvat runsaat vesivoimavarat, kulta ja harvinaiset maametallit. Öljyä, kivihiiltä ja maakaasua on jonkin verran, mutta ne eivät riitä edes kotimaisen kysynnän tarpeisiin. Merkittävimmät vientituotteet ovat metallit, villa ja muut maataloustuotteet sekä sähkö. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Sveitsi, Venäjä ja Kiina sekä naapurimaat Kazakstan ja Uzbekistan.[7]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgisiassa on 28 lentokenttää, joista yhdellä on yli kolmekilometrinen kiitotie. Rautatietä on 470 km ja vesireittejä 600 km. Ainoa satama on Balyktšy Issyk Kul -järvellä.[2] Pääkaupunki Biškekistä Kazakstanin Almatyyn ja sieltä edelleen Moskovaan pääsee junalla neljä kertaa viikossa. Muihin naapurimaihin on linja-autoliikennettä.[51] Maan sisäisessä liikkumisessa linja-autot, kimppataksit ja minibussit ovat pääasiallisia joukkoliikennevälineitä.[52]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirgisialaiset hevosrattaat
Kirgisialaisia muusikkoja Karakolissa 2002.

Kirgisian väestöstä suurin osa on kirgiisejä, joita vuonna 2011 oli 71,7 % väestöstä. Huomattavimmat vähemmistöt ovat uzbekit, 14,3 %, maan eteläosassa ja venäläiset, 7,2 %, maan pohjoisosassa. Muita pienempiä vähemmistöjä ovat tataarit 0,7 %, uiguurit 1 %, kazakit 0,8 % ja ukrainalaiset 0,5 %. Saksalaisia on 0,3 %, dungaaneita prosentti ja korealaisia 0,4 %.[7]

Uzbekkivähemmistö on keskittynyt Ferganan laaksoon maan eteläosassa. Uzbekkien ja kirgiisien välillä on ollut siellä kiistaa maanomistuksesta, ja erimielisyydet ovat ajoittain kiristyneet verisiksi yhteenotoiksi.[6]

Kirgisian suurimmat uskontosuunnat ovat islam 75 % (valtaosa sunnalaisia, tosin islaminusko ei kovinkaan näy päivittäisessä elämässä) ja ortodoksisuus 20 %. Joitain vaikutteita ja perinteitä on jäljellä animismista ja buddhalaisuudesta.[53] Kiinnostus islamiin on ollut nousussa, ja hallitus on huolissaan ääri-islamilaisten ryhmien kasvavasta suosiosta.[6]

Venäjän kielen asema maan toisena virallisena kielenä säädettiin vuosien 2001 ja 2006 perustuslainmuutoksilla.[7]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgiisien kansalliseepos on Manas, joka kertoo Manasista ja hänen jälkeläistensä sodasta uiguureja vastaan 800-luvulla. Runoelma on mainittu jo 1400-luvulla, mutta sitä ei kirjoitettu ylös ennen vuotta 1885. Eepoksesta on suomennettu valikoima tekstejä.[54] Teoksen keskeinen henkilö, Manas, esiintyy monissa patsaissa ja seinämaalauksissa usein ratsailla miekka kädessään, ja häntä pidetään kirgiisien henkisenä isänä.[55]

Perinteinen kirgiisien asumus on jurtta, boz-ui. Ennen kommunistivallan aikaa kirgiisit olivat pääosin heimoina vaeltavia paimentolaisia, jotka asuivat jurtissa. Kirgisian lipussa on kuvattuna auringon alle jurtan kattorakenteen yläosa eli tunduk[55]

Unescon maailmanperintölistalla on kaksi kirgisialaisjohdetta: Sulaiman-Toon pyhä vuori ja Tienšaninin vuoristossa kulkevat Silkkitiet.[56]

Kirgisian pohjoisosissa perinneruokia ovat lagman eli käsin tehdyt nuudelit liha-kasvisliemessä ja manti eli sipuli- tai lihatäytteiset taikinanyytit. Etelän perinneruokaa on risotontapainen pilahvi eli plov. Lammas on yleisintä lihaa, muslimit eivät syö sikaa mutta nautaa, kanaa, kalkkunaa ja vuohta käytetään myös. Useimmat ihmiset syövät päivässä yhden suuren aterian ja kolme tai neljä välipalaa.[55]

Kirgisian suosituin joukkotiedotusväline on televisio. Maassa toimii kaksi valtiollista ja noin tusina kaupallisia televisiokanavia. Antenniverkossa välitetään myös venäläisiä kanavia, joilla on vakaa katsojakuntansa.[6]

Tunnetuin kirgisialainen kirjailija oli Tšingis Aitmatov.

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä kirgisialaisia urheilulajeja ovat ratsastus ja paini.[57] Suosituin perinnelaji on ratsain pelattava joukkuepeli kok-boru eli buzkashi. Se kerää enemmän katsojia kuin mikään muu laji.[58]

Kirgisian jalkapallomaajoukkue perustettiin 1992. Se ei ole osallistunut suuriin arvokisoihin, ja FIFA:n rankingissa syyskuussa 2014 se oli sijalla 151.[59]

Kirgisia on osallistunut olympialaisten kesä- ja talvikisoihin Lillehammerista 1994 alkaen. Se on saanut yhden hopean ja kaksi pronssia painissa ja judossa.[60]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Timeline: Kyrgyzstan (BBC) (englanniksi)
  • Glenn E. Curtis, toim. Kyrgyzstan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  • Laurence Mitchell: Kyrgyzstan. The Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622217

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Tšislennost naselenija Kyrgyzskoi Respubliki na 1 janvarja 2016 goda (xls) (Asukasluku Kirgisian alueilla ja kaupungeissa 1.1.2016 MS-Excel -tiedostomuodossa) 2016. Biškek: Kirgisian kansallinen tilastokomitea, stat.kg. Viitattu 18.9.2016. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Kyrgyzstan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ a b "Кыргызстан" Кыскача статистикалык маалымдамасы 2024. Кыргыз Республикасынын Улуттук статистика комитети. Viitattu 4.8.2024. (kirgiisiksi)
  4. ↑ Download World Economic Outlook database: April 2024 2024. International Monetary Fund. Viitattu 4.8.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Kyrgyzstan profile BBC. Viitattu 22.9.2014.
  7. ↑ a b c d e f g h Background Note: Kyrgyzstan (previous editions) 2012 US Department of state
  8. ↑ Torugart Pass Muza travel
  9. ↑ Land use Workd Bank / Trading economics
  10. ↑ Review (Sivu 6) World Bank. (englanniksi)
  11. ↑ Topography and Drainage Kyrgyzstan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  12. ↑ Climate Kyrgyzstan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  13. ↑ Brandt s. 46
  14. ↑ Kyrgyzstan Flora & Fauna International. Viitattu 26.9.2014.
  15. ↑ National parks of Kyrgyzstan Advntour. Viitattu 26.9.2014.
  16. ↑ Mongol Domination Kyrgyzstan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  17. ↑ Russia Kyrgyzstan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  18. ↑ The Soviet Union and Recent History Kyrgyzstan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  19. ↑ a b c d e f g h i Kyrgyzstan timeline BBC News
  20. ↑ Thousands protest in Kyrgyz capital Aljazeera. Viitattu 21.05.2007.
  21. ↑ Strictly controlled Uzbek elections did not offer a genuine choice, ODIHR observers conclude 24.12.2007. OSCE – Organization for Security and Co-operation in Europe. Viitattu 22.9.2014. (englanniksi)
  22. ↑ New government formed in Kyrgyzstan. RIA Novosti. 27.12.2007. Arkistoitu 12.4.2010. Viitattu 22.9.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Kirgisian väkivalta kiihtyy, oppositio vaatii hallituksen eroa Yle Uutiset. 7.4.2010 / päiv. 7.4.2010. Viitattu 2.11.2020.
  24. ↑ МВД Киргизии опровергло известие о смерти своего руководителя Lenta.ru. 7.4.2010. Viitattu 2.11.2020. (venäjäksi)
  25. ↑ Kirgisian presidentti ei suostu eroamaan Yle Uutiset. 8.4.2010 / päiv. 3.6.2012. Viitattu 2.11.2020.
  26. ↑ Kirgisian syrjäytetty presidentti valmis eroamaan. Helsingin Sanomat. 13.4.2010. Arkistoitu 20.4.2010. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Titta, Hilppa: Otunbajeva vaati Bakijevia oikeuden eteen. Helsingin Sanomat. 14.4.2010. Arkistoitu 17.4.2010. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  28. ↑ Kirgisian mellakat laajenevat – Venäjältä ei sotilaallista apua Yle Uutiset. 12.6.2010. Viitattu 11.6.2010.
  29. ↑ Kirgisia sai ensimmäisen naispresidenttinsä. Helsingin Sanomat. 3.7.2010. Arkistoitu 4.7.2010. Viitattu 3.7.2010.
  30. ↑ a b Kirgisian parlamenttiin viisi puoluetta 1.11.2010. Yle Uutiset. Viitattu 22.9.2014.
  31. ↑ Выборы Президента 2017. Результаты, новости, аналитика Информационное агентство АКИpress. (venäjäksi) Kirgisian presidentinvaalit 2017.
  32. ↑ a b Kyrgyzstan profile BBC News. 26.2.2018. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Kirgisian ex-presidentille 11 vuoden vankeustuomio Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2020.
  34. ↑ Kirgisian vaalit mitätöitiin – tulosta vastaan protestoineet mielenosoittajat vapauttivat aiemmin entisen presidentin vankilasta Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2020.
  35. ↑ Keski-Aasia | Vallankumous Kirgisiassa: Parlamenttitalo tulessa, ex-presidentti vapautettu vankilasta, pääministeri erosi Helsingin Sanomat. 6.10.2020. Viitattu 8.10.2020.
  36. ↑ Kirgisian presidentti Sooronbai Jeenbekov eroaa – taustalla syvä poliittinen kriisi ja päivien kuohunta Yle Uutiset. Viitattu 15.10.2020.
  37. ↑ Kirgisian tuore pääministeri julistautui presidentiksi – vapautui vasta vankilasta Ilta-Sanomat. 15.10.2020. Viitattu 15.10.2020.
  38. ↑ Member States Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  39. ↑ The Eurasian Economic Union Euraasian talousunioni. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  40. ↑ Collective Security Council Kollektiivinen turvallisuusjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  41. ↑ Members and Observers 29.7.2016. Maailman kauppajärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  42. ↑ Participating States Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  43. ↑ Государства – участники СНГ Itsenäisten valtioiden yhteisö. Viitattu 11.2.2020. (venäjäksi)
  44. ↑ Member states of the Shanghai Cooperation Organisation 6.6.2018. Shanghain yhteistyöjärjestö. Arkistoitu 9.2.2020. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  45. ↑ Member States Islamilainen yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  46. ↑ Türk Keneşi Turkkilaisten maiden neuvosto. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Türk Keneşi Turkkilaisten maiden neuvosto. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  48. ↑ Russia to beef up military presence in Kyrgyzstan RT. Viitattu 22.9.2014.
  49. ↑ U.S. to close base in Kyrgyzstan after operations in Central Asia RIA. Viitattu 21.05.2007.
  50. ↑ a b c 2010-2014 Statististšeski ježegodnik Kyrgyzskoi Respubliki (pdf) (Kirgisian alueiden pinta-ala, näiden kaupunkien lukumäärä 1.1.2015 yms. ilmenee s. 11) ISBN 978-9967-26-604-9. 2015. Biškek: Kirgisian kansallinen tilastokomitea, stat.kg. Viitattu 18.9.2016. (kirgiisiksi) (venäjäksi)
  51. ↑ Getting there and away Lonely Planet
  52. ↑ Getting Around Lonely planet
  53. ↑ Bradt s. 25
  54. ↑ Manas. (Kirgiisien kansalliseepoksesta valikoiden suomentanut Harry Halén. Kuvittanut Theodor Herzen. Suomen itämaisen seuran suomenkielisiä julkaisuja 30) Helsinki: Suomen itämainen seura, 2000. ISBN 951-9380-46-9
  55. ↑ a b c Tiffany Tuttle: Kyrgyzstan Countries and their cultures. Viitattu 20.4.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Kyrgyzstan Unesco. Viitattu 26.9.2014.
  57. ↑ Natinal Games Kyrgyzstan Travel. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 26.9.2014.
  58. ↑ Kyrgyzstan revives traditional sports Central Asia Online. Viitattu 26.9.2014.
  59. ↑ Associations Kyrgyzstan FIFA. Arkistoitu 12.12.2018. Viitattu 23.9.2014.
  60. ↑ Kyrgyzstan Sports Reference. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 23.9.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirgisia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirgisia&oldid=22786699”