Askar Akajev
| Askar Akajev | |
|---|---|
| Аскар Акаевич Акаев | |
.jpg) Askar Akajev vuonna 2016. |
|
| Kirgisian presidentti | |
|
27. lokakuuta 1990 – 24. maaliskuuta 2005
|
|
| Seuraaja | Kurmanbek Bakijev |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. marraskuuta 1944 |
| Asuinpaikka | Moskova (2005– ) |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
| Koulutus | tekniikan tohtori |
| Tutkinnot | Leningradin tarkkuusmekaniikan ja optiikan instituutti |
 Nimikirjoitus |
|
Askar Akajevitš Akajev (kirg. Аскар Акаевич Акаев, s. 10. marraskuuta 1944 Kyzyl-Bairak) oli Kirgisian presidentti maan itsenäistymisestä aina maaliskuuhun 2005 asti, jolloin hänet syöstiin vallasta niin sanotussa tulppaanivallankumouksessa.
Akajev opiskeli Leningradin tarkkuusmekaniikan ja optiikan instituutissa, josta väitteli tohtoriksi. Hän palasi Kirgistaniin 1972 ja opetti Frunzen polyteknillisessä instituutissa. Hänellä on satoja akateemisia julkaisuja. Akajev kohosi 1989 tasavallan tiedeakatemian johtoon. Hän työskenteli myös keskuskomitean osaston johdossa.[1]
Akajev valittiin vuonna 1990 kompromissiehdokkaana maan presidentiksi korkeimman neuvoston vaalissa. Vuonna 1991 hänet valittiin uudelleen maan itsenäistymisen jälkeisissä vaaleissa. Akajev sai kansainvälistä tunnustusta poliittisista ja taloudellisista uudistuksistaan. Hänen tavoitteenaan oli tehdä maasta "Keski-Aasian Sveitsi".[1] Akajev valittiin uudelleen presidentiksi 1995 (72 % äänistä[2]) ja 2000 vaaleissa, joita syytettiin epärehellisyydestä. Aluksi häntä pidettiin vapaamielisenä, demokraattisena uudistajana, mutta myöhemmin hänen valtansa sai autoritaarisia piirteitä. Hän piti yllä hyviä suhteita Venäjään ja tarjosi Yhdysvalloille tukikohtia maasta syyskuun 2001 iskujen jälkeen.
Vuoden 2002 lopulla Akajevia vaadittiin eroamaan joukkomielenosoituksissa. Hän oli luvannut luopua vallasta kautensa loppuessa 2005 ja sai 2003 elinikäisen syytesuojan parlamentilta. 24. maaliskuuta 2005 oppositio valtasi presidentin palatsin Biškekissä.
Akajev pakeni aluksi Kazakstaniin myöhemmin Venäjälle, ja Kurmanbek Bakijev nimitettiin väliaikaiseksi presidentiksi. Aluksi Akajev kiisti eronneensa presidentin tehtävistä mutta suostui lopulta eroamaan 3. huhtikuuta käydyissä neuvotteluissa, joissa hänelle luvattiin turvatakuut.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti Venäjän antavan Akajeville poliittisen turvapaikan, minkä jälkeen Akajev matkusti Moskovaan josta Akajev sai paikan Moskovan valtionyliopistosta matematiikan professorina ja vanhempana tutkijana[3]
Heinäkuussa 2021 Akajeville annettiin etsintäkuulutus hänen osallistumisestaan Kumtorin kultakaivoksen operaatioihin[4]. Seuraavassa kuussa Akajev palasi Biškekiin ensimmäistä kertaa 16 vuoteen tehdäkseen yhteistyötä tutkimuksessa ja ilmaisi kiitoksensa presidentti Sadyr Japaroville hänen palaamisestaan kotimaahansa.[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b James R. Millar (toim.), Encyclopedia of Russian History, New York: Thomson Gale, 2004, ISBN 0-02-865693-8 s. 21
- ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1997 s. 44. Otava 1996 ISBN 951-1-14219-4
- ↑ Akaev, A.; Sadovnichy, V.; Korotayev, A.: On the dynamics of the world demographic transition and financial-economic crises forecasts. Eur. Phys. J. Special Topics, 1.5.2012, 205. vsk, nro 1, s. 355–373. doi:10.1140/epjst/e2012-01578-2 ISSN 1951-6355 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.11.2016.
- ↑ a b Kyrgyzstan Allows Fugitive Ex-President Akaev To Return In Attempt To Bolster Case For Gold Mine Radio Free Europe/Radio Liberty. Viitattu 18.7.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Askar Akajev Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
