Charlottenburgin linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charlottenburgin linna
Schloss Charlottenburg
Pääjulkisivu pohjoiseen
Pääjulkisivu pohjoiseen
Sijainti Berliini, Charlottenburg
Koordinaatit 52°31′16″N, 013°17′45″E
Rakennustyyppi palatsi
Rakennustyöt aloitettu 1695
Valmistumisvuosi 1791
Suunnittelija arkkitehdit Arnold Nering, Johann Friedrich Eosander von Göthe
Rakennuttaja Preussin kuningatar Sophie Charlotte, Fredrik I
Omistaja Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg, SPSG
Tyylisuunta barokki, rokokoo, uusklassismi
Runkorakenne tiili
Julkisivumateriaali rapattu tiili
Korkeus 48 m kupoli
Kerrosluku 3
Verkkosivut
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Charlottenburgin linna (saks. Schloss Charlottenburg) on linna Berliinin Charlottenburgin alueella. Se on suurin Berliinin jäljellä olevista linnoista ja ainoa Preussin kuninkaiden hovilinna Berliinissä.[1][2]

Charlottenburgin linnan rakennusvaiheet: Altes Schloß 1695-1699, laajennus 1701-1706, orangerie 1709-1712, Fredrik Suuren siipi 1740-1743, teatteri 1788-1791, Fredrik Vilhelm IV:n paviljonki 1824-1825
Ilmakuva Charlottenburgin linnasta lounaasta nähtynä
Charlottenburgin linnan puutarhajulkisivu
Charlottenburgin linnan puisto

Rakennushistoria ja arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnan rakennutti alun perin Preussin kuninkaan Fredrik I:n puoliso Sofia Charlotte italialaiseen barokkityyliin arkkitehti Arnold Neringin suunnitelmien mukaan vuosina 1695-1699. Työn saattoivat loppuun arkkitehdit Martin Grünberg ja Andreas Schlüter.[1]

Kun Fredrik vuonna 1701 kruunattiin Preussin kuninkaaksi ja Sofia Charlottesta tuli Preussin kuningatar, aloitettiin linnan laajennustyöt, joista vastasi arkkitehti Johann Friedrich Eosander von Göthe. Sofia Charlotten kuoleman jälkeen vuonna 1705 Fredrik nimesi linnan rakastamansa puolisonsa muistoa kunnioittaakseen Charlottenburgiksi.[1]

Linnan ulkoasua hallitsee keskellä oleva torni. Sen sivuilla olevat siipirakennukset muodostavat rakennuksen edustalle kunniapihan. Linnan tämä osa on koristeltu monin kuninkuuteen viittaavin symbolein. Kupolikattoa koristaa Andreas Heidtin veistämä Fortunan patsas, jonka toivottiin tuovan onnea Hohenzollern-suvulle. Linnan takana on barokkipuutarha, jota reunustaa lampi. Charlottenburgia rajaa myös Spreejoki.[2]

Kuninkaallinen mausoleumi linnanpuistossa, arkkitehti Karl Friedrich Schinkel ja Heinrich Gentz 1815
Charlottenburgin linna toisen maailmansodan tuhojen jäljiltä vuonna 1943
Teehuoneeksi valmistunut Belvedere paviljonki, Carl Gotthard Langhans 1788

Kuninkaaksi tultuaan Fredrik Suuri rakennutti vuosina 1740-1743 uuden siipirakennuksen Charlottenburgin vanhan palatsin jatkeeksi. Musiikkia harrastavalle hallitsijalle rakennettiin juhlasalien lisäksi kaksi erillistä asuntoa.[3] Hänen seuraajansa Fredrik Vilhelm II sisustutti uusklassiset talvihuoneistot Uuteen siipeen. Vuosina 1788–1791 hän rakennutti orangerien jatkoksi arkkitehti Karl Gotthard Langhansin suunnitteleman teatterin.[3]

Linnan puisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlottenburgin linnan puutarhan rakennutti vuonna 1695 älykäs ja kosmopoliittinen Brandenburgin vaaliruhtinatar Sofia Charlotte. Hän tilasi Siméon Godeaun, Versailles'n hovipuutarhurin André Le Nôtren oppilaan, luomaan saksankielisen maailman siihen asti nykyaikaisimman puutarhan.[4]

Ranskalaiseen tyyliin suunniteltua barokkipuutarhaa laajennettiin pian, koska Preussin kuningatar Sofia Charlotte laajentamaan palatsiaan. Fredrik Suuren seuraajat tilasivat muodin mukaisesti englantilaisen maisemapuutarhan, josta suuri osa on säilynyt tähän päivään asti.[4]

Linnan puistossa on kolme huomattavaa rakennusta: Arkkitehti Carl Gotthard Langhansin suunnittelema Belvedere-paviljonki vuodelta 1788 toimii posliinimuseona, jossa on maailman suurin kokoelma Fredrik Suuren vuonna 1763 perustaman Königliche Porzellanmanufakturin (KPM) tuotteita 1700–1800-luvuilta.[5]

Uuden paviljongin eli Schinkel-paviljongin kiinalais- ja etruskityylinen sisustus vuodelta 1824-1825 on arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin suunnittelemaa antiikkivaikutteista tyyliä, joka rakennettiin Fredrik Vilhelm IV:n kesäasunnoksi.[2][6]

Vuonna 1810 34-vuotiaana kuollut kuningatar Luise nousi Napoleonin sotien aikana isänmaallisen palvonnan kohteeksi, ja vuonna 1815 valmistunut uusklassinen Kuninkaallinen mausoleumi rakennettiin hänen muistokseen, jonne myös aviopuoliso Fredrik Vilhelm III haudattiin. Mausoleumia on vuonna 1888 laajennettu, jotta myös muita kuninkaallisia kuten keisari Vilhelm I ja keisarinna Augusta voitiin haudata sinne.[2][7]

Charlottenburgin linnan orangerie eli kasvihuone 1709-1712
Charlottenburgin linnan uusi siipi 1740-1743
Charlottenburgin linnan teatteri, Karl Gotthard Langhans 1788-1791

Entistäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andreas Schlüterin veistämä vaaliruhtinas Fredrik Vilhelmin ratsastajapatsas linnan edustalla.
Uusi paviljonki eli Schinkelin paviljonki 1824-1825

Toisessa maailmansodassa Charlottenburgin linna kärsi merkittäviä vaurioita. Vuodesta 1945 alkaen sitä korjattiin, ja nykyisin se on museona. Restauroinnista tuli kylmän sodan aikana kunnia-asia Länsi-Saksalle sen jälkeen, kun Itä-Saksassa purettiin vuonna 1950 lievästi vaurioitunut Berliner Stadtschloss, joka oli toiminut kuninkaan kaupunkilinnana‎.[2]

Restaurointi oli suuri työ, sillä monet rakennuksen osat olivat tuhoutuneet täysin. Linnan kappelin kattomaalaukset entistettiin värivalokuvien perusteella, mutta muissa tiloissa olleita Antoine Pesnen tekemiä kattomaalauksia ei voitu palauttaa entiselleen. Entistäminen valmistui 1980-luvulla.[2]

Toisessa maailmansodassa lähes tuhoutunut ja vuonna 1960 uudelleen rakennettu Uusi paviljonki on ollut avoinna vuodesta 2011 lähtien laajan korjaustyön jälkeen.[6] Toisessa maailmansodassa tuhoutunut ja vain ulkoapäin kunnostettu Belvedere paviljonki on ollut avoinna vuodesta 1972 lähtien.[5] Teatterirakennus on korjattu vain ulkoapäin ja on nykyisin museokäytössä.[8]

Toisen maailmansodan tuhon jälkeen linnan läheisyyteen palautettiin entisen barokkipuutarhan tunnelma, maisemapuutarhan maalaukselliset näkymät entisöitiin ja luotiin uusia alueita nykyaikaiseen käyttöön, kuten lasten leikkipuisto.[4]

Linnan edustalla on Andreas Schlüterin veistämä suuren vaaliruhtinaan eli Fredrik Vilhelmin ratsastajapatsas. Patsas sijaitsi alkujaan Kurfürstenbrücke-sillalla Mittessä. Se siirrettiin Charlottenburgiin toisen maailmansodan jälkeen.

Vuodesta 2004 vuoden 2006 alkuun linna oli jonkin aikaa Saksan presidentin virka-asuntona, kun Bellevuen linna oli korjattavana.[9]

  1. a b c Schloss Charlottenburg Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg. Viitattu 6.10.2013. (saksaksi)
  2. a b c d e f Hannes Saarinen: Berliini – kulttuuria ja historiaa, s. 59–62. Otava 1991. ISBN 951-1-11391-7
  3. a b Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Schloss Charlottenburg – Neuer Flügel www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (saksa)
  4. a b c Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Schlossgarten Charlottenburg www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (saksa)
  5. a b Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Belvedere Charlottenburg www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (saksa)
  6. a b Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Neuer Pavillon im Schlossgarten Charlottenburg www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (saksa)
  7. Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Mausoleum Charlottenburg www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (saksa)
  8. Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Schloss Charlottenburg – Theaterbau www.spsg.de. Viitattu 17.8.2024. (saksa)
  9. Treffpunkt Berlin, Museen und Galerien, Schloss Charlottenburg (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]