Karjalan kielen seura

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjalan kielen seura ry
Perustettu 1995
Lakkautettu 2020 (konkurssi)
Toimiala Aatteellinen yhdistys
Kotipaikka Joensuu
Puheenjohtaja Leo Makkonen eli arkkipiispa Leo
Aiheesta muualla
Arkistoitu kotisivu

Karjalan kielen seura ry[1] oli vuonna 1995[2] perustettu suomalainen yhdistys, joka perustettiin Joensuussa edistämään karjalan kielen ja karjalankielisten asemaa sekä Suomessa että Venäjällä.

Seura perustettiin Joensuussa 18. helmikuuta 1995. Seuran puheenjohtajana alusta lähtien vuoteen 2020 toimi ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo.[2] Yhdistyksen tarkoituksena oli lisätä kiinnostusta ja tietoisuutta karjalan kielestä, julkaista karjalankielistä kirjallisuutta ja tukea karjalan tutkimusta sekä opiskelun harrastamista ja luovaa ilmaisua. Karjalan kielen seura teki aloitteita karjalan kielen kehittämisessä ja toimi sen suullisen ja kirjallisen käytön edistämiseksi.lähde?

Seuran toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seura teki työtä kotoperäisen vähemmistökielen karjalan ja sen puhujien vahvistamiseksi. Seura oli vaikuttamassa, että karjalan kieli sai vähemmistöstatuksen tasavallan presidentin asetuksella 27. marraskuuta 2009. Vuodesta 2016 lähtien päivää on juhlittu Suomessa karjalan kielen päivänä. Seura oli lobbaamassa myös karjalan kielen ja kulttuurin professuurin perustamista Itä-Suomen yliopistoon vuonna 2009.lähde?

Maaliskuussa 2015 aloitettiin Ylen karjalankieliset radiouutiset lähes 20 vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Uutisten kääntäjänä ja lukijana toimii Natalia Giloeva.lähde?

Karjalan kielen seura käynnisti maaliskuun 2018 alussa karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeen. Hanketta toteutettiin eduskunnan myöntämän määrärahan turvin.lähde?

Seuran sihteerinä toimi Pertti Lampi, kunnes hän riitautui Leon kanssa. Sen jälkeen sihteerinä toimi Leon serkku Juha Kotipelto.[2]

Julkaisutoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan kielen seuran julkaisutoiminta alkoi vuonna 2005, ja tämän jälkeen seura julkaisi yli 60 kirjaa ja yli kymmenen äänikirjaa. Julkaistujen teosten joukossa on muun muassa sanakirjoja ja sanastoja, ortodoksista hartauskirjallisuutta, lastenkirjoja, kielioppeja, oppikirjoja, muistelmateoksia, runokirjoja sekä käännösromaaneja. Seuran julkaiseman livvinkarjalaisen Kalevalan on kääntänyt kotkatjärveläinen Zinaida Dubinina. Seuralla oli oikeudet Tove Janssonin Muumi-kirjojen teksteihin sekä kuvituksiin. Muumeja käännettiin karjalaksi kuusi teosta, ja kääntäjänä on toiminut Natalja Sinitskaja. Lisäksi seura julkaisi karjalankielistä Karjal Žurnualu -lehteä sekä verkkolehtenä että paperiversiona. Lehti oli ainoa kansallisella vähemmistökielellä julkaistava verkkolehti Suomessa.lähde?

Verkkokirjakauppa, digikirjasto ja avoin verkkokirjasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuralla oli verkkokauppa. Seuran jäsenten käytettävissä oli myös laaja digikirjasto. Seuran ylläpitämän avoimen verkkokirjaston palvelut olivat vapaasti käytettävissä.lähde?

Talousongelmat ja rikostutkinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Long Play -verkkolehden mukaan seura sai Itä-Suomen yliopistolle myönnetystä rahoituksesta vuosittain 70 000–80 000 euroa vuosina 2013–2016. Poikkeuksellisena pidetään, että yksityishenkilöiden perustama ja hallinnoima yhdistys saa varoja yliopistolle myönnetystä rahoituksesta. Seuran silloisen sihteerin Pertti Lammen mukaan rahoituksesta olisi sovittu yksityisessä keskustelussa tammikuussa 2011 silloisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen kanssa. Katainen ei muista keskustelua. Läsnä oli myös arkkipiispa Leo. Ministeriössä ei ole tiedetty rahoitusjärjestelyistä. Osa silloisista mukanaolijoista on kuollut, eikä Leo ota asiaan kantaa. Seuran toiminta tuotti vuosittain tappiota, ja sillä oli velkaa 85 000 euroa. Long Playn artikkelissa kerrotaan lisäksi ortodoksisen kirkon työsuhderiidoista.[3] Poliisi tutkii asiaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö perii yhdistykseltä summaa, joka oli viivästyskorkoineen huhtikuussa 2024 yli 365 000 euroa. Kun perintäpäätöksestä oli hutikuussa kulunut puolitoista vuotta, mitään ei ollut saatu takaisin. Hallitusneuvos Joni Hiitola epäili tuolloin, että saadaanko summaa koskaan takaisin.[4]

Konkurssin jälkeen ilmeni, että osa hallituksen jäsenistä koki, että heitä painostettiin antamaan rahaa, jopa pikavippejä ottamalla, seuran talouden tueksi. Konkurssin jälkeen pesällä on velkaa noin 430 000 euroa, mutta varoja vain noin 10 000 euroa.[2] Arkkipiispa Leo eli Leo Makkonen on sittemmin perustanut uuden yhdistyksen.[4]

Syyskuussa 2024 tuli julkisuuteen, että poliisi tutkii seuran hallituksen jäsenten toimia nimikkeillä törkeä avustuspetos, törkeä petos ja törkeä kirjanpitorikos. Tutkinta on laajentunut aiemmasta. Poliisin mukaan kyse on vakavasta rikoskokonaisuudesta. Epäiltyjä on seitsemän. Arkkipiispa Leon mielestä tiedotusvälineiden kiinnostuksessa asiaan on kyse maalittamisesta.[5]

  1. Yhdistyksen perustiedot Patentti- ja rekisterihallitus, yhdistysrekisteri. Viitattu 1.8.2018.
  2. a b c d Salovaara, Outi: Arkkipiispa Leon Karjala-seurassa konkurssi ja väärinkäytöksiä Suomen Kuvalehti. 27.11.2022. Otavamedia.
  3. Mattila, Marianne: Long Play: Arkkipiispa Leon perustama karjalan kielen seura on saanut rahoitusta alun perin Itä-Suomen yliopistolle myönnetystä valtion rahoituksesta yle.fi, uutiset. 24.5.2020. Viitattu 24.5.2020.
  4. a b Kämppi, Marja-Liisa: Ministeriö karhuaa Karjalan kielen seuralta rahoja Yle Uutiset. 20.4.2024. Viitattu 20.4.2024.
  5. Niiranen, Pekka: Poliisi epäilee Karjalan kielen seuran johtoa nyt törkeistä rikoksista Yle Uutiset. 24.9.2024. Viitattu 24.9.2024.