Kalākaua
| Kalākaua | |
|---|---|
|
Hilpeä Hallitsija Renessanssikuningas Tyynenmeren Napoleon Toimittajakuningas | |
 Kalākaua valokuvattuna 1882 | |
 Havaijin kuningas | |
| Valtakausi | 12.2.1874 – 20.1.1891 |
| Kruunajaiset | 12. helmikuuta 1883[1] |
| Edeltäjä | Lunalilo |
| Seuraaja | Liliʻuokalani |
| Syntynyt |
David Laʻamea Kalākaua 16. marraskuuta 1836  Honolulu, Havaiji |
| Kuollut |
20. tammikuuta 1891 (54 vuotta) San Francisco, Kalifornia, USA |
| Hautapaikka | Mauna ʻAla |
| Puoliso | Kapi‘olani (vih. 1863) |
| Suku | Kalākaua |
| Isä | Caesar Kapaʻakea |
| Äiti | Analea Keohokālole |
| Uskonto | anglikaani |
| Nimikirjoitus |
 |
Kalākaua (oikealta nimeltään David Laʻamea Kalākaua, 16. marraskuuta 1836 – 20. tammikuuta 1891[2]) oli Havaijin kuningas vuosina 1874–1891. Hän oli viimeinen Havaijia hallinnut kuningas ja ensimmäinen vallassa oleva hallitsija, joka teki maailmanympärysmatkan. Lisäksi hän oli ensimmäinen ulkomaalainen valtionpäämies, joka teki valtiovierailun Yhdysvaltoihin.
Nimi Kalākaua on havaijia ja tarkoittaa "taistelupäivä".[3]
Tausta ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalākaua syntyi vuonna 1836 ja sai nimekseen David. Hänen isänsä oli Caesar Kapaʻakea ja äiti Analea Keohokālole. Molemmat olivat päällikköjä ja äitinsä puolelta David oli Keaweaheulun lapsenlapsenlapsi. Keaweaheulu puolestaan oli Kamehameha Suuren alaisuudessa palvellut neuvonantaja, joka oli auttanut Kamehamehaa yhdistämään Havaijin saaret yhdeksi kuningaskunnaksi. Kuningas Kamehameha III katsoi Davidin, ja hänen sisarustensa, olevan oikeutettuja kruununperimykseen sukutaustansa vuoksi.[2]
Ollessaan 14-vuotias Kalākaua aloitti sotilaan taitojen opettelemisen entisen preussilaisen kapteenin Franz Funkin alaisuudessa. Kaksi vuotta myöhemmin hänet ylennettiin kapteeniksi. Kiinnostus armeijaa ja sotatieteitä kohtaan säilyivät Kalākauan koko elämän ajan. Nuoruudessaan Kalākaua tunnettiin ennen kaikkea hyväntuulisena, vahvatahtoisena ja pelottomana. Kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan oli vähäisempää. Kuninkaallisille varatussa koulussa häntä opettivat lähetyssaarnaajat Amos ja Juliette Cooke.[4]
Aikuisen Kalākauan kerrotaan olevan pullea ja itsepintainen. Hän puhui sujuvaa englantia, vaikka toisinaan kielioppi olikin rikkonaista.[5]
Avioliitto ja perhe-elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalākaua meni naimisiin vuonna 1863 Kapi‘olanin kanssa. Avioliitto sai aikaan juoruja Honolulussa, sillä juuri kukaan ei vielä tuossa vaiheessa uskonut Kalākauan koskaan nousevan kuninkaaksi. Juorujen mukaan Kalākaua olisi pyrkinyt naimaan Kapi‘olanin vain tämän statuksen takia. Parille ei koskaan syntynyt lapsia.[5][6] Kapi‘olani käytti aikansa järjestämällä hyväntekeväisyystapahtumia, joissa kerättiin rahaa muun muassa lepraa sairastavien terveiden lapsien koulukotiin sekä synnytyssairaalaan.[7]
Yhdessä lankonsa John Owen Dominisin kanssa Kalākaua oli mukana perustamassa vapaamuurareiden loosia Havaijille.[8] Uskonnolliselta vakaumukseltaan kuningas oli anglikaani ja kuului Havaijin kirkkoon, jossa hän meni myöhemmin naimisiin.[9]
Muusikkona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalākaua oli lahjakas muusikko. Kalākauan musikaalinen lahjakkuus suuntautui erityisesti lyriikkaan ja laulujen sanoitukseen. Hän myös tuki musiikkia avokätisesti aina perinteisestä havaijilaisesta hulasta aina valssiin. Häntä arvostetaan erityisesti hulan tukijana.[10] Hilossa järjestetään edelleen vuosittain viikon mittainen hula-tapahtuma nimeltä Merrie Monarch Festival, jonka nimi viittaa Kalākauaan.[11]
Yhdessä sisarustensa Lili‘uokalanin, Likeliken ja Leleiohokun kanssa Kalākaua kuuluu ns. neljään taivaalliseen. Nelikko on ollut avainasemassa havaijilaisen musiikin, runouden ja tanssin suojelemisessa.[12]
Tunnetuin Kalākauan sanoittama kappale on Hawai‘i Pono‘ī, joka oli sekä Havaijin kuningaskunnan, ja myöhemmin myös osavaltion, kansallislaulu.[13]
Havaijin politiikkaan ja nousu kuninkaaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo ennen kuninkaaksi nousua Kalākaualla oli pitkä kokemus hallinnosta: hän oli toiminut Kamehameha IV:n hallituksessa minkä lisäksi hän edusti parlamentissa 13 vuotta. Lisäksi Kalākaua toimi Havaijin ensimmäisenä postimestarina.[6][14]
Vuonna 1869 Kalākaua pyysi eroa kamariherran virastaan kuningas Kamehameha V:ltä. Tämän saatuaan hän jatkoi nuorena aloittamiaan lakiopintoja ja sai lakimiesluvan vuonna 1870. Kalākaua työskenteli virkailijana maanjaosta vastaavassa virastossa vuoteen 1874 asti.[15]
Kuninkaanvaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalākaua pyrki kuninkaaksi jo vuonna 1873; kuningas Kamehameha V oli kuollut eikä nimennyt itselleen seuraajaa, joten parlamentti kokoontui valitsemaan kuninkaan vaaleilla. Kalākaua ilmoittautui ehdokkaaksi, mutta hävisi vastaehdokkaalleen Lunalilolle.[16] Lunalilon valinta oli yksimielinen, mutta hän sairasti suurimman osan ajastaan ja valtakausi jäi vain reilun vuoden mittaiseksi.[17]
Lunalilon kuoleman jälkeen Havaijin johtajat kokoontuivat taas valitsemaan uuden kuninkaan. Lunalilo oli aikoinaan ollut todella suosittu ja nyt entinen vastaehdokas Kalākaua oli vaalien ennakkosuosikki. Vaalit järjestettiin 12. helmikuuta 1874, vain yhdeksän päivää Lunalilon kuoleman jälkeen. Kalākauan lisäksi uudeksi hallitsijaksi ehdotettiin leskikuningatar Emmaa, joka oli suosittu erityisesti Havaijin kantaväestön keskuudessa. Kalākaualla oli myös toinen potentiaalinen vastaehdokas: prinsessa Bernice Pauahi Bishop, joka kuitenkin oli kieltäytynyt jo Kamehameha V:n tarjottua kruunua tälle.[18] Kalākaualla oli kuitenkin enemmän kannatusta Havaijin parlamentissa, joka voitti vaalit äänin 39–6. Emman kannattajat alkoivat mellakoimaan hyökäten myös parlamentaarikkojen kimppuun, joista yksi kuoli vammoihinsa. Mellakat kukistettiin brittien ja amerikkalaisten avulla.[19][20][21]
Kuninkaana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jonkin aika kuninkaanvaaliensa jälkeen Kalākaua alkoi käyttää allekirjoituksessaan isoa R-kirjainta. Se viittaa latinankielen sanaan Rex (suom. "kuningas") ja oli eurooppalaisten kuninkaiden käyttämä yleinen tapa korostaa asemaansa kuninkaana.[22]
Koko Kalākauan valtakautta leimasi alati kasvava riippuvuus Yhdysvalloista ja sieltä Havaijille muuttaneiden sokeriviljelijöiden intresseistä.[23]
Havaijilaisen kulttuurin tukeminen ja havaijilainen nationalismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuninkaana Kalākaua ei hyväksynyt lähetyssaarnaajien harjoittamaa perinteisen havaijilaisen kulttuurin tukahduttamista ja vaan pyrki nostamaan sen profiilia ja kirjoitutti havaijilaista mytologiaa ja suullista historiaa muistiin. Tämän takia Kalākauasta käytetään lempinimeä Hilpeä Hallitsija (engl. The Merrie Monarch).[2][24]
Vuonna 1886 Kalākauan täyttäessä 50 hän järjesti kaksi viikkoa kestäneet juhlat, joissa järjestettiin paraateja, ilotulituksia, hula-esityksiä ja julkinen lū‘au (perinteiset havaijilaiset syömingit).[14] Havaijin parlamentti myönsi juhlien järjestämiseen 15 000 dollaria.[25] ‘Iolanin palatsissa juhlitaan edelleen Hilpeän Hallitsijan syntymäpäiviä muun muassa avoimilla ovilla.[26][27]
Kalākauan kaudella Havaijin alkuperäisväestön määrä oli laskussa. Vastaavasti tilalle muutti paljon ulkomaalaisia: yhtäältä eurooppalaisia ja amerikkalaisia, jotka ostivat kuningaskunnan maita sokeriplantaaseiksi ja toisaalta filippiiniläisiä ja kiinalaisia työskentelemään näille plantaaseille. Kalākaua kannatti havaijilaista nationalismia ja kampanjoi muun muassa kuninkaanvaaleissaan sloganilla "Havaiji havaijilaisille".[20]
Perinteisesti havaijilaisen kielen ja kulttuurin renessanssin katsotaan alkaneen 1970-luvulla, mutta myös Kalākauan valtakautta voidaan pitää kulttuurillisena renessanssina, sillä tämä pyrki pysäyttämään havaijilaisen kulttuurin kuoleman.[28][29] Tämän vuoksi Kalākauaa kutsutaan toisinaan myös lisänimellä Renessanssikuningas.[30]
Ulkopolitiikka ja maailmanympärimatka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kalākauan maailmanympärimatka 1881
Vuonna 1876 voimaan astunut vastavuoroisuussopimus vapautti havaijilaisen sokerin tariffeista Yhdysvalloissa. Vuonna 1887 sopimus uusittiin ja Kalākaua joutui hyväksymään amerikkalaisten ehdon rakentaa laivastotukikohta Pearl Harboriin.[16]
Kalākaua oli ensimmäinen istuva Havaijin kuningas, joka matkusti Washingtoniin, jossa hän allekirjoitti kauppasopimuksen Yhdysvaltain ja Havaijin välillä. Vuonna 1881 hän lähti maailmanympärysmatkalle, josta hän palasi kaksi vuotta myöhemmin ja alkoi tämän jälkeen rakennuttaa 'Iolanin palatsia.[21] Ennen palatsin valmistumista, vuonna 1879, Kalākaua järjesti ja johti vapaamuurarirituaalin paikalla, johon palatsi myöhemmin nousi.[31] Maailmanympärimatkansa päätyttyä Kalākauasta tuli myös ensimmäinen hallitsija, joka oli matkustanut maailman ympäri.[32][33] Tavoitteena oli legitimitoida Havaijin asema itsenäisenä valtiona, minkä johdosta Kalākaua muun muassa perusti havaijilaisia ritarikuntia, joiden jäsenyyksiä hän sitten jakoi ulkomaisille valtionpäämiehille maailmanympärimatkansa aikana, koska Kalākaua oli tietoinen siitä, että itsenäiset valtiot käyttävät kunniamerkkien vaihtoa osoituksena diplomaattisista suhteista.[34]
Lokakuussa 1886 Kalākaua allekirjoitti lain, joka käytännössä palautti Havaijin armeijan, kun kuningaskunnan ulkoministeriön alaisuuteen perustettiin sota- ja laivastolaitokset.[35] Kalākauasta tuli asevoimien ylipäällikkö, generalissimus 1. lokakuuta 1886.[36] Kalākauan edeltäjä, Lunalilo, oli lakkauttanut armeijan valtakaudellaan kapinan päätteeksi.[37]
Polynesialaisten kansojen suojelemiseksi Kalākaua suunnitteli myös Polynesian konfederaation perustamista.[38]
Kruunajaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vierailtuaan Euroopassa Kalākaua alkoi myös kiinnostua eurooppalaisista monarkeista ja näiden kruunajaisista, minkä vuoksi hän halusi järjestää samantyyppiset kruunajaiset myös Havaijilla. Tätä varten kuningas tilasi lontoolaiselta kultasepältä kuninkaallisen kruunun itselleen.[39]
Kalākauan kruunajaiset pidettiin 12. helmikuuta 1883 ja hän kruunasi itse itsensä, minkä johdosta häntä alettiin kutsua Tyynenmeren Napoleoniksi. Myöhemmin siskolleen Lili'uokalanille kirjoittamassaan kirjeessä Kalākaua perusteli itsensä kruunaamista sillä, ettei halunnut luoda tilannetta, jossa jotkin muut tahot ajautuisivat riitelemään oikeudestaan kruunata kuningas. Lisäksi Havaijin kapu-järjestelmän mukaan kukaan vähäisemmän manan omaava ei saanut kätensä varjollakaan kajota päällikön päähän, joten ainoastaan itse ylin mahdollinen päällikkö voi kruunata itsensä.[40]
Muita ansioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1877 Kalākaua avasi puiston Honoluluun, jossa esiteltiin kuninkaan henkilökohtainen lintukokoelma sekä järjestettiin raveja. Paikalle perustettiin myöhemmin Honolulun eläintarha.[41]
Kalākaua sponsoroi useita havaijinkielisiä lehtiä jo ennen valtaan nousuaan, minkä vuoksi hän sai myöhemmin lempinimen Toimittajakuningas (engl. Editor King). Tällaisia lehtiä olivat muun muassa Ko Hoku o Ka Pakipika, Ka Manawa ja Ka Hoku o Ke Kai. Näistä ensimmäinen oli ensimmäinen kokonaan havaijinkielinen ja havaijilaisten operoima sanomalehti.[42]
Pistinperustuslaki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pistinperustuslaki
1880-luvun lopussa Kalākauan hallintoa hankaloitti Havaijilaisliigaksi itseään kutsuva järjestö. Nimestään huolimatta siihen ei kuulunut yhtään Havaijin alkuperäisväestöön kuuluvaa henkilöä, vaan se oli rikkaiden amerikkalaisten ja eurooppalaisten vaikutuskanava. Liiga katsoi, että kuninkaan tulisi jakaa valtansa maan hallituksen kanssa.[43]
Vuonna 1887 Kalākaua pakotettiin allekirjoittamaan Havaijin uusi perustuslaki. Tämän takia sitä kutsutaan toisinaan Pistinperustuslaiksi (engl. Bayonet Constitution). Allekirjoittamaan kuninkaan pakottivat Honolulu Rifles -nimiseen ryhmään kuuluvat, pääsääntöisesti valkoiset siirtolaiset, ja uuden perustuslain mukaan valtaa siirrettiin kuninkaalta parlamentille, joka oli hyvin lähellä nimenomaan valkoisia siirtolaisia ja plantaasinomistajia.[23][44] Lisäksi uusi perustuslaki vei merkittävästi maita Havaijin alkuperäisasukkailta ja antoi poliittista valtaa valkoisille siirtolaisille.[45]
Syy sille, miksi Kalākaua suostui allekirjoittamaan uuden perustuslain, oli lähinnä vallankumouksen pelko. Kalākauan sisko, Lili‘uokalani, sanoi, että "hänellä [Kalākaualla] oli täydet vakuutukset, konkreettisia toimia lukuun ottamatta, siitä, että salaliittolaiset olivat valmiita vallankumoukseen ja olisivat salamurhauttaneet hänet, mikäli hän olisi kieltäytynyt".[43]
Vastareaktiona uudelle perustuslaille Robert Wilcox aloitti kapinan 30. heinäkuuta 1889, joka kuitenkin epäonnistui.[46]
Viimeiset vuodet ja perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1890 Kalākaua otti yhteen maan parlamentin kanssa, minkä jälkeen hän matkusti Kaliforniaan lomailemaan. Kuningas kuoli sanfranciscolaisessa Palace Hotelissa vuonna 1891.[21] Kuolinsyyksi merkittiin munuaisia vaivaava krooninen sairaus, Brightin tauti (glomerulonefriitti).[30] Hänet on haudattu muiden Havaijin hallitsijoiden tapaan kuninkaalliseen mausoleumiin nimeltä Mauna ʻAla, joka sijaitsee Honolulussa.[47]
Hieman ennen kuolemaansa Kalākauan puhetta äänitettiin vahasylinterille, jota säilytetään nykyään Bishop Museumissa.[48]
Pitkään oletettiin, että Kalākauan viimeiset sanat olivat "kertokaa kansalleni, että yritin". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan todellisuudessa ne olivat "oi, minä olen ihminen, joka on vakavasti sairas" (havaijiksi Auē, he kanaka au, eia i loko o ke kūkonukonu o ka ma‘i!).[49]
Koska Kalākaualla ei ollut omia lapsia, hän nimesi Leleiohokun seuraajakseen, mutta tämä ehti kuolla jo vuonna 1877. Näin ollen kuningas nimitti seuraajakseen sisarensa Lili‘uokalanin, joka oli aikaisemmin toiminut myös Kalākauan sijaishallitsijana.[21]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Havaijilaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamehameha I:n kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1867)[36]
Kalākauan kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1874, perustaja)[50]
Kapi‘olanin kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1880, perustaja)[51]
Havaijin kruunun kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1882, perustaja)[52]
Oseanian tähden kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1886, perustaja)[53]
.svg){kind=small}
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frans Joosefin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1874)[54]
Punaisen kotkan ritarikunta (Saksan keisarikunta, 1878)[55]
Dannebrogin ritarikunta (Tanska, 1880)[56]
Vasa-ritarikunta (Ruotsi-Norja, 1881)[57]
Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunta (Iso-Britannia, 1881)[58]
Krysanteemiritarikunta (Japani), 1881[59]
Takovon ristin ritarikunta (Serbian kuningaskunta, 1881)[60]
Pyhän Savan ritarikunta (Serbian kuningaskunta, 1881)[61]
Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1881)[62]
Thaimaan kruunuritarikunta (Siam, 1881)[62]
Vila Viçosan perisynnittömän sikiämisen ritarikunta (Portugali, 1881)[63]
_ribbon.svg){kind=small}
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
William Cogswellin maalaama muotokuva Kalākauanista -
Kalākauan monogrammi -
Vuonna 1875 julkaistu pilakuva, jossa Kalākaua tatuoi presidentti Ulysses S. Grantia. -
Kalākauan hautajaissaattue -
Kalākauaa esittävä patsas Waikikilla -
Kalākauan ja Kapi‘olanin hauta
.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Henriksson, Markku: Tähtilipun maa – Yhdysvaltain alueen historia, 2021, Tammi, ISBN 978-952-04-2289-9
- Kuykendall, Ralph S.: The Hawaiian kingdom, vol. 2, 1854-1874, twenty critical years, 1953, University of Hawaii Press, ISBN 978-0-87022-432-4
- Kuykendall, Ralph S.: The Hawaiian kingdom, vol. 3, 1874-1893, The Kalakaua dynasty, 1967, University of Hawaii Press, ISBN 0-87022-433-6
- Lowe, Ruby Hasegawa: David Kalākaua, 1999, Kamehameha Scool Press, ISBN 978-0-87336-041-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Coronation Pavilion 2022. Iolani Palace. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Hauʻoli Lā Hānau iā Mōʻī Kalākaua 15.11.2021. ʻĀina Momona. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Happy birthday to the Merrie Monarch The Hawaii Independent. 16.11.2012. Viitattu 30.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Lowe s. 8
- ↑ a b Mary Laurence Hanley, Oswald A. Bushnell: Pilgrimage and Exile: Mother Marianne of Molokai, s. 102–103. University of Hawaii Press, 1.1.1991. ISBN 978-0-8248-1387-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.8.2022). (englanniksi)
- ↑ a b In the Name of a Queen 2022. Kapi'olani Community College. Arkistoitu 2.11.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Lowe s. 19
- ↑ Hawaii Scottish Rite Founders (Pt.1): John Owen Dominis 33°GC 2022. Honolulu Scottish Rite Bodies. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Allen, Helena G.: Kalakaua: Renaissance King, s. 33–34. Mutual Publishing, 1995. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ David Kalakaua Hawaiian Music Hall of Fame. 2022. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- ↑ About Merrie Monarch Festival. 2022. Viitattu 31.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Na Lani Eha celebrates royal siblings Hawaii News Now. 3.11.2011. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
- ↑ National Anthem - Hawai'i Pono'i Hawaiian Kingdom. 2022. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Kalakaua elected king 2022. Hawaii History. Arkistoitu 25.8.2022. Viitattu 24.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Lowe s. 12
- ↑ a b Kalakaua | king of Hawaii 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ HAWAII8 royalark.net. Viitattu 27.6.2023.
- ↑ Bernice Pauahi Bishop Philanthropy Roundtable. Viitattu 27.6.2023. (englanti)
- ↑ Ballots from the Royal Election of 1874 2022. Hawaii Alive. Viitattu 24.8.2022. (englanti)
- ↑ a b Kuykendall (1967) s. 3–4
- ↑ a b c d David Kalakaua 2022. Hawaii History. Arkistoitu 16.9.2021. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Lowe s. 15
- ↑ a b Henriksson s. 472
- ↑ About David Kalākaua Merrie Monarch Festival. 2022. Viitattu 29.11.2022. (englanniksi)
- ↑ The Pacific commercial advertiser. [volume (Honolulu, Hawaiian Islands) 1885-1921, September 22, 1886, Image 2] National Endowment for the Humanities. 22.9.1886. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
- ↑ King Kalakaua’s 182nd Birthday Celebration 2022. Iolani Palace. Viitattu 24.8.2022. (englanti)
- ↑ In honor of King Kalakaua’s 185th birthday, local designer recreates royal garb Hawaii News Now. 17.11.2021. Viitattu 24.8.2022. (englanniksi)
- ↑ The Other Hawaiian Renaissance 2014. Hana Hou!. Arkistoitu 2017. Viitattu 24.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Cristiana Lombardo: Learn about the rich history of Hawaii 20.4.2022. PBS. Viitattu 25.8.2022. (englanti)
- ↑ a b Mcdermott, John F.; Choy, Zita Cup & Guerrero, Anthony P. S.: The Last Illness and Death of Hawai‘i’s King Kalākaua: A New Historical/Clinical Perspective. Hawaiian Journal of History, 2015, 49. vsk, nro 1, s. 59–72. doi:10.1353/hjh.2015.0002 ISSN 2169-7639 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Freemasonry in Hawai‘i Images of Old Hawaiʻi. 8.4.2020. Viitattu 17.11.2022. (englanti)
- ↑ King David Kalākaua: The Original Most Interesting Man In The World 10.8.2018. wbur.org. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Iolani Palace Brings Monarchy Era to Life on Google Arts and Culture 7.5.2021. Iolani Palace. Viitattu 26.5.2022. (englanti)
- ↑ Ing, Tiffany Lani: Reclaiming Kalākaua, s. 148. University of Hawaii Press, 2019. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Laws of His Majesty Kalakaua, King of the Hawaiian Islands: Passed by the Legislative Assembly at Its Session ... s. 37–41. Black & Auld, 1886. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
- ↑ a b HAWAII9 royalark.net. Viitattu 8.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Kuykendall (1953) s. 260
- ↑ Early Stages to the Overthrow – Challenges with Kalākaua Images of Old Hawaiʻi. 5.7.2022. Viitattu 7.2.2024. (englanniksi)
- ↑ McNearney, Allison: The Hunt for the Missing Hawaiian Crown Jewels The Daily Beast. 9.12.2017. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Stacy L. Kamehiro: The Arts of Kingship: Hawaiian Art and National Culture of the Kalakaua Era. University of Hawaii Press, 27.7.2009. ISBN 978-0-8248-3263-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.7.2022). (englanniksi)
- ↑ About 2022. Honolulu Zoo Society. Viitattu 24.6.2022. (englanti)
- ↑ Stacy L. Kamehiro: The Arts of Kingship: Hawaiian Art and National Culture of the Kalakaua Era. University of Hawaii Press, 27.7.2009. ISBN 978-0-8248-3263-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.10.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Lowe s. 83–89
- ↑ Jul 6, 1887 CE: Bayonet Constitution National Geographic Society. 20.5.2022. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ ‘Bayonet Constitution’ takes Native Hawaiians’ rights 2022. National Institutes of Health. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ WILCOX, Robert W. | US House of Representatives: History, Art & Archives Office of the Historian. 2022. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Royal Mausoleum Of Hawaii Mauna Ala - Activities On Oahu Honolulu, Hawaii 2022. lookintohawaii.com. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Bishop Museum Tries To Revive Past King's Voice KITV. 24.11.2009. Arkistoitu 2012. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ Kalakaua's Famous Last Words? Honolulu Magazine. 27.2.2013. Viitattu 26.6.2023. (englanti)
- ↑ Royal Order of Kalakaua 2022. Official Website of the Royal Family of Hawaii. Arkistoitu 28.2.2023. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Royal Order of Kapi`olani 2022. Official Website of the Royal Family of Hawaii. Arkistoitu 26.5.2022. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Royal Order of the Crown of Hawaii wawards.org. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ Royal Order of the Star of Oceania 2022. Official Website of the Royal Family of Hawaii. Arkistoitu 22.5.2022. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Ritter-Orden: Kaiserlich-Österreichischer Fran Joseph-orden 2022. ÖNB-ALEX - Staatshandbuch. Viitattu 26.5.2022. (saksa)
- ↑ Königlich preussische Ordensliste. 1886 pt.1. 2022. HathiTrust. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Statshaandbog for Kongeriget Danmark for Aaret 1890 (pdf) 1890. Kongelig Dansk Hof- og Statskalender. Viitattu 26.5.2022. (tanska)
- ↑ Sveriges statskalender (1890) (s. 469) 1890. Gothenburg University Library. Viitattu 23.7.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. London : Printed and published for the Central chancery of the orders of knighthood, Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2022).
- ↑ King Kalakaua's Tour Round the World: A Sketch of Incidents of Travel, with a Map of the ... s. 46–74. University of Michigan, 1881. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.6.2022). (englanniksi)
- ↑ Како су Србија и Хаваји успоставили дипломатске односе пре 135 година Дневник. 27.08.2018. Viitattu 24.8.2022. (serbia)
- ↑ Medal for a Friendship Serbia National Review. 2022. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b The Royal Tourist—Kalakaua's Letters Home from Tokio to London (pdf) (s. 107) 2022. core.ac.uk. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
- ↑ University of Michigan: King Kalakaua's Tour Round the World, s. 74. University of Michigan, 1881. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2022). (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
