Polynesialaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Polynesialaiset ovat Tyynenmeren Polynesiaa asuttavia kansoja. Nykyisin he ovat vähemmistönä monella saarella, ja perinteinen polynesialainen kulttuuri on pitkälti jo hävinnyt.

Historia ja kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polynesialaisten levittäytyminen Polynesiaan (kartassa sininen kolmio).

Polynesialaisten esi-isien arvellaan tulleen Tyynenmeren saarille suurilla merikelpoisilla kanooteilla Indonesiasta ja Filippiineiltä noin vuodesta 1000 eaa. alkaen. He aloittivat saariston asuttamisen lännestä saaristo kerrallaan.[1] Vuoteen 1200 jaa. mennessä he olivat levittäytyneet koko Polynesiaan, viimeiseksi Uuteen-Seelantiin.

Polynesialainen kanootti saattoi olla yli 30 metriä pitkä ja kantaa usean tonnin kuorman. Polynesialaiset valmistivat perinteiset kanoottinsa kivityökaluilla koverretuista puunrungoista. Kanootit vakautettiin sivuponttooneilla, jotka tehtiin kevyestä puusta. Purjeet tehtiin kankaasta ja puunkuoresta, ja kanoottien rungot tiivistettiin kookospalmun kuiduilla ja päällystettiin merilevästä tehdyllä tahnalla. Työkalunsa polynesialaiset valmistivat kiven lisäksi merieläimistä saaduista luista.[2]

Meri on aina ollut tärkeä polynesialaisille. He kulkivat kanooteillaan saarelta toiselle, ja avomerellä he navigoivat taitavasti merivirtojen ja tähtien mukaan. He ovat kalastaneet ja metsästäneet merieläimiä, jotka he yleensä söivät keitettynä, joskus raakana. Heidän perinteiseen ruokavalioonsa kuuluivat myös paahdetut villisiat ja kasviksista kuitupitoinen taro, kookospähkinät ja muut hedelmät. Ruoka kerättiin yleensä luonnosta, mutta joillain saarilla ruokaa myös viljeltiin. Talot tehtiin puusta ja oljista.[3]

Havaijilaisnaisten tanssiesitys. Kuva vuodelta 1816.

Eri saaristojen kansat kehittivät kukin omalaatuisen kulttuurinsa. Myös heidän kielensä ja murteensa erkaantuivat toisistaan, vaikka tiettyjä yhteisiä sanoja jäikin käyttöön. Pääsiäissaarella pystytettiin suuria moai-kivipatsaita ja Tahitilla patsaita tehtiin puusta. Tahitilaiset metsästivät jousipyssyillä mutta Uuden-Seelannin maorit keihäillä. Kanootit olivat samanlaisia kautta koko Polynesian. Myös jumalat olivat melko samankaltaisia kaikilla saaristoilla.[4]

Taide, musiikki ja tanssi kuuluivat päivittäiseen kulttuuriin. Havaijilainen hula on edelleen suosittua. Vaatteita ja työkaluja koristeltiin ja myös ihoja tatuoitiin. Soittimina käytettiin rumpuja ja puhallinsoittimia.[5]

Polynesialainen yhteisöelämä keskittyi laajennetun perheen ympärille. Pienten kylien koko väestö oli joskus sukua toisilleen, ja kaikki työkalut olivat yhteisiä. Yhteisöllä oli ylin päällikkö ja hänen alapuolellaan pienempiä päälliköitä. Havaijilla ja Tongalla päällikön virka siirtyi isältä pojalle.[6]

Tatuoitu maorimies. Kuva vuodelta 1769.

Kun eurooppalaiset löysivät Polynesian saaristot 1500-luvulta alkaen, saaristolaisten kulttuurit alkoivat muuttua, ja jotkin kulttuurit katosivat kokonaan. Eurooppalaisten mukana tuli tauteja, jotka verottivat väkeä, ja alkuasukkaita kuoli myös eurooppalaisten sotilaiden käsissä. Eurooppalaiset toivat saarille toisaalta myös hyödyllisiä uusia materiaaleja ja tavaroita, kuten raudan ja kudottuja kankaita. Eurooppalaisten kielet syrjäyttivät joitain alkuperäisiä kieliä ja kristinusko syrjäytti paikalliset uskonnot. Taloja ei nykyisin Polynesiassa enää rakenneta perinteisillä tavoilla, saarilla on nykyaikaisia kaupunkeja ja tieverkostot, ja länsimainen kulttuuri ja elämäntavat ovat levinneet saarille. Perinteistä kulttuuria ja elämäntapaa tavataan enää joillain syrjäisillä saarilla. Esimerkiksi Havaijisaarten Niihau on rajoitettu vain etnisten havaijilaisten asuinalueeksi, jossa perinteitä ylläpidetään.[7] Vaikka moni polynesialainen arvostaakin nykyaikaista elämäntapaa ja terveydenhuoltoa, saarilla esiintyy myös tietoista pyrkimystä palata takaisin vanhaan elämäntapaan.[8]

Moni polynesialainen saa nykyisin elantonsa turismista. Toisaalta turismin parissa työskentely on erottanut perheitä toisistaan ja omista perinteistään, ja maita on myyty ulkomaalaisille.[9]

Jotkin saaristot saavat taloudellista apua emämaaltaan, mutta samalla saarelaiset joutuvat elämään emämaansa lakien alaisina ilman omaa sananvaltaa. Monilla saarilla polynesialaiset ovat nykyisin pienenä vähemmistönä. Esimerkiksi Havaijisaarten asukkaista vain 10 prosentilla on lainkaan polynesialaista taustaa, ja tahitilaisista vain 20 prosenttia on täysverisiä polynesialaisia. Uuden-Seelannin asukkaista maoreja on 10 prosenttia.[10]

Monissa saaristoissa alkuperäisiltä asukkailta on viety maita ja heidän kieltään ja kulttuuriaan on tukahdutettu. Itsenäisyyspyrkimykset kuitenkin jakavat polynesialaisia, sillä emämaiden taloudellinen apu on paikoitellen hyvin merkittävää. Polynesialaisia alkoi muuttaa ulkomaille 1950-luvulla. Moni on muuttanut etenkin Australiaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan.[11]

Polynesialaisia kansoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Currie 2000, s. 5.
  2. ↑ Currie 2000, s. 9.
  3. ↑ Currie 2000, s. 8–12.
  4. ↑ Currie 2000, s. 11, 14.
  5. ↑ Currie 2000, s. 14–15.
  6. ↑ Currie 2000, s. 12–13.
  7. ↑ Currie 2000, s. 17–19.
  8. ↑ Currie 2000, s. 21.
  9. ↑ Currie 2000, s. 22–23.
  10. ↑ Currie 2000, s. 25.
  11. ↑ Currie 2000, s. 19–28.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Polynesialaiset&oldid=22804049”