Polynesian konfederaatio
Polynesian konfederaatio oli hypoteettinen valtioliitto, jota suunnitteli lähinnä Havaijin kuningas Kalākaua. Tavoitteena oli suojella polynesialaisten kansojen itsenäisyyttä eurooppalaisten ja amerikkalaisten imperialismilta, sillä kun Yhdistynyt kuningaskunta otti Fidžin haltuunsa vuonna 1874, Oseaniassa oli vain kolme itsenäistä saariryhmää: Havaiji, Samoa ja Tonga.[1][2]
Havaijilla ministerinä toiminut Walter Gibson pani 28. kesäkuuta 1880 alulle päätöslauselman, jonka mukaan Havaijilla olisi maantieteensä ja poliittisen asemansa vuoksi oikeus johtaa polynesialaisista valtioista koostuvaa valtioliittoa. Havaijin hallitus hyväksyi päätöslauselman puoli vuotta myöhemmin yksimielisesti, ja Gibson nimitettiin päävastuuseen operaatiosta.[1]
Itsenäisten valtioiden lisäksi Kalākaua pyrki myös kosiskelemaan jo eurooppalaisten alaisuuteen päätyneitä kuningaskuntia. Tahitin kuningas Pōmare V suunnitteli vierailua Honoluluun elokuussa 1882. Tahitin kuningaskunta lakkasi kuitenkin olemasta jo 1880, eivätkä ranskalaiset siirtomaaisännät halunneet kahden saariryhmän olevan tekemisissä toistensa kanssa. Kalākaua suunnitteli vierailua Tahitille vuonna 1887, mutta kun hänet pakotettiin allekirjoittamaan niin sanottu pistinperustuslaki, suunniteltu matka peruttiin.[3]
Vuonna 1886 Kalākaua perusti Oseanian tähden ritarikunnan, jolla palkittiin konfederaation hyväksi tehtyjä ansioita. Ritarikunnan suurristejä, joiden määrä oli rajattu vain 15 henkilöön kerrallaan, myönnettiin Samoan kuninkaalle Malietoa Laupepalle, kun hän suostui liittymään konfederaatioon.[4]
Kalākaua lähetti Kaimiloa-aluksen John E. Bushin johdolla kiertämään ympäri Polynesiaa ja suostuttelemaan eri johtajia liittymään konfederaatioon. Tämä aiheutti huolta Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja esimerkiksi Saksan suurlähettiläs Yhdysvalloissa huolestui huhuista, joiden mukaan Havaijin pelättiin annektoivan Samoan.[5]
Bush jäi Samoalle Havaijin suurlähettilääksi ja muotoili konfederaation perustamiskirjaa, jonka Havaijin hallitus hyväksyi maaliskuussa 1887.[6]
Konfederaatiota ei kuitenkaan koskaan perustettu virallisesti. Osasyynä oli oletettavasti se, että perustaminen olisi vaatinut liian suuria muutoksia, joista suurin perustui länsimaiselle hallintosysteemille.[6] Saksalaiset saapuivat laivastonsa kanssa Samoalle ja pakottivat Malietoa Laupepan luopumaan kruunusta ja lähtemään maanpakoon. Bushin ja Kalākauan yritys rakentaa Polynesian konfederaatio on sittemmin mainittu vallankaappauksen syyksi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuykendall, Ralph S.: The Hawaiian kingdom, vol. 3, 1874-1893, The Kalakaua dynasty, 1967, University of Hawaii Press ISBN 0-87022-433-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Polynesian Confederacy Images of Old Hawaiʻi. 28.6.2014. Viitattu 7.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Kealani Cook: Kalakaua's Polynesian Confederacy: Teaching World History in Hawai‘i and Hawai‘i in World History World History Connected. 2011. Viitattu 7.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Gonschor, Lorenz: A Power in the World: The Hawaiian Kingdom in Oceania, s. 101. University of Hawaii Press, 2019. ISBN 978-0-8248-8001-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2024). (englanniksi)
- ↑ The Royal Order of the Star of Oceania - Medals of Hawaii Identify Medals. 30.7.2021. Viitattu 7.2.2024. (englanti)
- ↑ Kuykendall (1967): s. 327
- ↑ a b Early Stages to the Overthrow – Challenges with Kalākaua Images of Old Hawaiʻi. 5.7.2022. Viitattu 7.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Kuykendall (1967): s. 338