HMS Blackmore
| HMS Blackmore | |
|---|---|
.jpg) HMS Blackmore |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Alexander Stephen and Sons, Glasgow |
| Kölinlasku | 10. helmikuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 2. joulukuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 14. huhtikuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | Tanskan laivastolle 1952 nimellä HDMS Esbern Snare |
| Loppuvaihe | romutettu 1966 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 25,5 solmua (67 km/h) |
| Miehistöä | 164 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 6 × syvyyspomminheitintä |
HMS Blackmore (viirinumero L43) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 20. joulukuuta osana vuoden 1939 hätäohjelmaa Alexander Stephens and Sonsilta Govanista Glasgowista, missä köli laskettiin 10. helmikuuta 1941 työnumerolla J1479. Alus laskettiin vesille 2. joulukuuta ja valmistui 14. huhtikuuta 1942.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus määrättiin 2. hävittäjälaivueeseen. Koulutuksen päätyttyä alus liittyi 1. kesäkuuta 1942 saattueeseen WS19P taistelulaiva HMS Nelsonin ja hävittäjä HMS Derwentin kanssa. Alus erkani 15. kesäkuuta saattueesta sen saavuttua Freetowniin, jossa se aloitti saattueiden suojaamisen paikallissaattajana. Alus lähti 24. kesäkuuta Freetownista HMS Brilliantin kanssa vastaanottamaan saattuetta WS20, johon alukset liittyivät paria päivää myöhemmin suojaten saattueen Freetowniin.[1]
Alus määrättiin siirtymään Intian valtamerelle saattuetehtäviin. Se erkani 2. heinäkuuta saattueesta WS20 Freetownissa. Alus liittyi 6. heinäkuuta uudelleen saattueeseen HMS Malayan, Brilliantin ja HMS Wivernin kanssa matkalle Hyväntoivonniemelle. Alus erkani 17. heinäkuuta saattueesta Kapkaupungissa. Alus siirtyi 19. heinäkuuta Simonstowniin, jossa se aloitti saattuepalveluksen. Se suojasi alueellaan olevia saattueita sekä valvoi meriliikennettä.[1]
1943
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 1943 alus lähti vastaanottamaan saattuetta WS26 Freetownista Kapkaupunkiin. Alus liittyi 20. helmikuuta saattueeseen vapauttaen hävittäjä HMS Qualityn tehtävästä. Se erkani saattueesta 23. helmikuuta Intian valtamerellä, kun Kapkaupunkiin menevät alukset erkanivat saattueesta. Alus jatkoi matkaansa Durbaniin.[1]
Durbanissa alus liittyi 1. maaliskuuta uudelleen saattueeseen WS26 miinanraivaaja RIN Carnaticin, hävittäjien HMS Catterickin ja HMS Relentlessin kanssa. Se erkani paria päivää myöhemmin saattueesta liittyäkseen saattueeseen DN21 Durbanista Simonstowniin, jossa alus siirrettiin telakalle huoltoon.[1]
Toukokuussa alus palasi telakalta, minkä jälkeen se siirtyi Freetowniin jatkaakseen palvelustaan Atlantin saattueiden suojana. Alus lähti 20. kesäkuuta Gibraltarille, jonka edustalla se liittyi 26. kesäkuuta saattueeseen WS31 HMS Amazonin, HMS Bulldogin ja HMS Foxhoundin kanssa suojaten saattueen matkaa Freetowniin.[1]
Alus määrättiin Välimeren laivastoon. Se saapui 4. heinäkuuta Freetowniin saattueen WS31 mukana. Alus liittyi pari päivää myöhemmin uudelleen saattueeseen sen jatkaessa matkaansa Kapkaupunkiin. Alus erkani 15. heinäkuuta saattueesta palaten Freetowniin, josta se aloitti matkansa Välimerelle.[1]
Alus matkasi elokuussa Maltalle, jossa se liittyi 57. Hävittäjäviirikköön. Se liittyi Salernon maihinnousun pohjoiseen hyökkäysosastoon (TF85), jonka muut alukset olivat hävittäjät HMS Laforey, HMS Lookout, HMS Loyal, HMS Nubian ja HMS Tartar sekä saattuehävittäjät HMS Mendip, HMS Dulverton, HMS Tetcott, HMS Belvoir, HMS Brocklesby, HMS Quantock, HMS Beaufort, HMS Brecon, HMS Exmoor, HMS Ledbury ja Kreikan laivaston Pindos. HMS Blackmore suojasi 8. syyskuuta saattuetta TSF1X Palermosta Salernon sillanpäähän. Alus vapautui lokakuussa operaatiosta, jonka jälkeen se palasi viirikköönsä.[1]
Alus liittyi marraskuussa viirikköönsä aloittaen saattueiden suojaamisen sekä meriliikenteen valvonnan. Aluksen tehtäviin kuului myös sotilasoperaatioiden tukeminen Adrianmeren ympäristössä.[1]
1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blackmore ja HMS Ledbury tulittivat 16. tammikuuta 1944 Durazzoa Albaniassa. Alus palveli viirikön mukana, kunnes se siirrettiin kesäkuussa Välimeren laivaston 5. hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus taisteli 11. kesäkuuta Adrianmerellä neljää Saksan laivaston E-venettä vastaan HMS Eggesfordin kanssa, jolloin yksi saksalaisaluksista upposi. Alus määrättiin heinäkuussa suojaamaan Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa liittoutuneiden saattueita Etelä-Ranskan maihinnousualueelle, minkä vuoksi se siirtyi Napoliin.[1]
Elokuussa alus liittyi Napolissa saattueeseen SM2 HMS Aldenhamin, HMS Beaufortin, HMS Belvoirin, HMS Eggesfordin, HMS Lauderdalen, HMS Whaddonin ja Kreikan laivaston Pindosin kanssa. Se lähti 13. elokuuta saattueen mukana hyökkäysalueelle. Aluksen vapauduttua tämän jälkeen operaatio Dragoonista se palasi laivueeseensa Välimeren laivastoon.[1]
Se kutsuttiin syyskuussa kotimaahan huollettavaksi Sheernessin telakalle ennen siirtoaan Itäiseen laivastoon. Alus oli vuoden lopun telakalla.[1]
1945
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 1945 alus aloitti koeajot Noren alaisuudessa. Alus palveli maaliskuussa tilapäisesti rannikkosaattueiden suojana. Se valmistautui huhtikuussa ulkomaanpalvelukseen Itäisen laivaston 18. hävittäjälaivueessa, minkä jälkeen se aloitti matkansa Trincomaleehen. Alus liittyi 28. huhtikuuta uuteen laivueeseensa Bombayssa.[1]
Toukokuussa alus palveli Rangoonin maihinnousun aikana Andamaaneilla sääaluksena (operaatio Dracula). Vapauduttuaan operaatiosta alus palveli saattajana sekä tuki maajoukkojen operaatioita, kunnes se osallistui Malesian maihinnousun harjoitteluun (operaatio Zipper). Operaatio kuitenkin viivästyi, jolloin se palasi saattajaksi.[1]
Alus lähti 4. syyskuuta Trincomaleesta suojaten lentotukialuksia Malakan salmessa. Se liittyi paria päivää myöhemmin Malakan salmessa saattueeseen JE1F, jonka se saattoi operaatio Zipperin sillanpäähän.[1]
Operaatiosta vapauduttuaan alus palveli Singaporessa, kunnes se lähti 8. lokakuuta kotimaahan. Alus saapui Plymouthiin. Se poistettiin Devonportissa palveluksesta, jonka jälkeen alus siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle 1952, mutta se lainattiin 18. heinäkuuta Tanskalle. Alus huollettiin, minkä jälkeen se aloitti palveluksensa Tanskan laivastossa fregattina nimellä KDM Esbern Snare. Alus palveli aina vuoteen 1966, jolloin se poistettiin palveluksesta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |