HMS Melbreak
| HMS Melbreak | |
|---|---|
 HMS Melbreak |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 23. kesäkuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 5. maaliskuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 10. lokakuuta 1942 |
| Loppuvaihe | romutettu 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 070 t (standardi) 1 458 t (max) |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 10,16 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua (50 km/h) |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea 4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia |
HMS Melbreak (viirinumero L73) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 28. heinäkuuta 1940 vuoden 1940 hätäohjelmassa työnumerolla J4293 Swan Hunterilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 23. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 5. maaliskuuta 1941 ja valmistui 10. lokakuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus läpäisi valmistajan koeajot, jolloin se määrättiin palvelukseen 15. hävittäjälaivueeseen. Valmistuttuaan 10. lokakuuta alus aloitti hyväksyntätestit, joiden päätyttyä se siirrettiin Scapa Flowhun varustettavaksi ja miehistön koulutukseen. Marraskuussa koulutuksen päätyttyä alus siirrettiin laivueeseensa Plymouthiin, jossa se aloitti saattueiden suojaamisen sekä partioinnin Kanaalin ja lounaisen reitin alueella.[1]
Alus saattoi 30. tammikuuta 1943 taisteluristeilijä HMS Renownia sekä lentotukialuksia HMS Furiousia ja HMS Illustriousia Clydeen, jonne se saapui 4. helmikuuta. Tehtävästä vapuduttuaan alus palasi Plymouthiin jatkaen tehtävissään laivueessa. Kesäkuussa alukselle kuormattiin tarvikkeita kuljetettaksi Välimerelle. Se lähti Gibraltarin ja Casablancan kautta Maltalle. Alus palasi Gibraltarilta Britteinsaarille saattueessa XK9.[1]
Liityttyään laivueeseensa Plymouthissa alus jatkoi sen mukana saattueiden suojaamista ja partiointia. Se määrättiin 9. heinäkuuta HMS Wensleydalen ja Norjan laivaston KNM Glaisdalen kanssa häiritsemään Norjan rannikkoliikennettä. Seuraavana päivänä 45 merimailia Ushantista koilliseen taistelussa Saksan laivaston saattueen, johon kuuluivat miinanraivaajat M9, M10, M12, M48 ja M153, kanssa alus kärsi pahoja vaurioita. Plymouthiin palattuaan alus määrättiin korjattavaksi Lontooseen, mistä se palasi 2. syyskuuta laivueeseensa.[1]
Alus suojasi 15. maaliskuuta 1944 HMS Brissendenin kanssa saattuetta WP492, kun ne joutuivat taisteluun Lands Endin edustalla hyökänneitä Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Taistelussa vaurioitui hyökännyt S143. Alus siirrettiin 16. huhtikuuta erityistehtäviin.[1]
Seuraavana päivänä alus suojasi HMS Tanatsiden ja rannikkojoukkojen moottoritorpedoveneiden kanssa HMS Apollon miinanlaskua valmisteltaessa Normandian maihinnousua operaatio Maple-Hostile 23:ssa. Alus suojasi 19. huhtikuuta Tanatsiden, Wensleydalen, HMCS Haidan, HMS Ashantin sekä moottoritorpedovenei HMS ML10:n kanssa operaatio Maple-Hostile 24:n miinanlaskua, minkä päätyttyä alus vapautettiin erityistehtävästä ja määrättiin varsinaisen maihinnousun läntisen maihinnousuosaston Force O:hon Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen Tanatsiden ja HMS Talybontin kanssa.[1]
Toukokuussa Melbreak palasi saattueiden suojaksi ja partiointiin ennen paluutaan kuun lopulla Normandian maihinnousuun määrättyyn Force O:n tulitukiosastoon Force C, jonka muut alukset olivat mainittujen hävittäjien lisäksi taistelulaivat USS Texas ja USS Arkansas, risteilijä HMS Glasgow, kaksi Vapaan Ranskan laivaston risteilijää sekä joukko Yhdysvaltain laivaston hävittäjiä. Alus lähti kesäkuun alussa tulitukiosaston kokoamisen jälkeen osaston mukana Belfastista. Osasto jatkoi matkaansa 4. kesäkuuta Solentiin ja edelleen seuraavana päivänä Omaha Beachin edustalle.[1]
Alus oli mukana tulittamassa 6. kesäkuuta sillanpäähän määritettyjä maaleja, minkä jälkeen se suojasi sillanpäätä estettäessä akselivaltojen alusten pääsy alueelle. Alus kohtasi 11. kesäkuuta Cap d'Antiferin edustalla alueelle pyrkiviä E-veneitä, jotka karkotettiin alueelta. Alus jäi alueelle operaation päätyttyä 27. kesäkuuta suojaamaan saattueita.[1]
Melbreak, HMS Cattistock, HMS Thornborough ja Vapaan Ranskan laivaston La Combattante taistelivat 7. heinäkuuta alueella kohtaamiensa E-veneiden kanssa. Alus kohtasi 22. heinäkuuta E-veneet S90, S132, S135 ja torpedoveneen T28 Boulognen ja Le Havren välillä. Elokuussa alus palasi laivueeseensa Plymouthissa.[1]
Alus taisteli 21. elokuuta sillanpään edustalla saattueen kimppuun hyökänneitä E-veneitä vastaan HMS Watchmanin ja HMS Foresterin kanssa. Alus oli 24. elokuuta HMS Retalickin ja rannikkojoukkojen moottoritorpedoveneiden kanssa estämässä akselivaltojen joukkojen evakuointia Ranskan rannikkokaupungeista meritse, jolloin se kärsi lieviä vaurioita iskiessään evakuointisaattueeseen Cap d'Antiferin ja Fecampin välillä. Alus joutui 28. elokuuta tunnistamattoman lentokoneen maaliksi, jolloin 5 miestä sai surmansa ja 15 haavoittui lisäksi aluksen keulaan tuli vuoto.[1]
Satamaan palattuaan alus määrättiin korjattavaksi Barryyn, jossa ollessaan se määrättiin Sheernessiin 21. hävittäjälaivueeseen. Alus palasi palvelukseen 11. marraskuuta ja aloitti koeajojen päätyttyä matkansa uuteen laivueeseensa Sheernessiin. Se suojasi saattueita ja partioi laivueensa mukana Pohjanmerellä, kunnes se ajoi karille 5. toukokuuta 1945. Seuraavana päivänä alus siirrettiin korjattavaksi Sheernessin telakalle.[1]
Korjausten valmistuttua alus siirrettiin Chathamin reserviin. Osallistuttuaan 1953 kruunajaisten laivastokatselmukseen se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin 1956 BISCOlle, joka siirsi romuttamisen T. W. Wardille Graysiin Essexiin. Alus saapui hinattuna romuttamolle 22. marraskuuta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |