HMS Brocklesby (L42)
| HMS Brocklesby | |
|---|---|
 HMS Brocklesby |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cammell Laird, Birkenhead |
| Kölinlasku | 11. elokuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 30. syyskuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 9. huhtikuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | kesäkuu 1963 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 21. lokakuuta 1968 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 360 t (max) |
| Pituus | 85 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 3,27 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27,5 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia |
HMS Brocklesby (viirinumero L42) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa Cammell Lairdilta Birkenheadistä, missä köli laskettiin 18. marraskuuta työnumerolla J3561. Alus laskettiin vesille 30. syyskuuta 1940 ja valmistui 9. huhtikuuta 1941.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 15. hävittäjälaivueeseen, johon se liittyi kesäkuussa Portsmouthissa koeajojen, varustamisen sekä koulutuksen päätyttyä. Alus suojasi vuoden 1941 lopun laivueen mukana Kanaalin rannikon saattueita sekä valvoi merialueen liikennettä.[1]
1942
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus joutui 20. maaliskuuta 1942 ilmahyökkäykseen suojatessaan saattuetta Trevose Headin edustalla. Alus oli 28. maaliskuuta suojaamassa St. Nazaireen hyökänneitä kommandojoukkoja (operaatio Chariot). Se joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen ollessaan suojaamassa St. Nazairesta palaavia joukkoja. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi saattueiden suojaksi.[1]
Alus määrättiin elokuussa Dieppeen tehtävään iskuun suojaamaan ryhmän 4 aluksia sekä osallistumaan hyökkäystä edeltäneisiin harjoituksiin (operaatio Jubilee). Se lähti 18. elokuuta Dieppeen suojaten ryhmää neljä kuljettaneita aluksia Puolan merivoimien hävittäjän ORP Ślązakin kanssa. Seuraavana päivänä tukiessaan maihinnousua Pourvillen edustalla olleelle Greek rannalle alus joutui rannikkotykistön tuleen kärsien vaurioita. Alus pelasti Saksan laivaston troolarilta Uj1404 23 eloonjäänyttä. Alus lähti 20. elokuuta paluumatkalle suojaten palaavia joukkoja Portsmouthiin, jossa se siirrettiin seuraavana päivänä korjattavaksi telakalle, mistä se palasi lokakuussa.[1]
Alus kuului 11. lokakuuta Force B:hen estettäessä Saksan laivaston kaapparin Kometin pääsy Kanaalista Atlantille. Alus suojasi moottoritorpedoveneitä, jotka lopulta upottivat kaapparin. Osastojen kohdatessa Brocklesby joutui vetäytymään jouduttuaan rannikkotykistön tuleen. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi saattueiden suojaksi.[1]
Alus taisteli 12. joulukuuta KNM Eskdalen kanssa saksalaista rannikkosaattuetta vastaan Dieppen edustalla, jolloin se kärsi vaurioita. Alus siirrettiin 14. joulukuuta telakalle, mistä se palasi 20. joulukuuta palvelukseen.[1]
1943
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 1943 alus määrättiin Välimerelle. Alus matkasi helmikuussa Gibraltarille liittyäkseen 57. hävittäjäviirikköön suojaamaan saattueita. Alus suojasi viirikön mukana läntisen Välimeren ja Gibraltarin salmen saattueita.[1]
Heinäkuussa alus määrättiin Sisilian maihinnousun Itäisen tukiryhmän saattajaryhmä U:hun tukemaan brittijoukkoja toiminta-alueellaan. Alus matkasi viirikön mukana Algeriin, josta se lähti 7. heinäkuuta saattueen suojana merelle. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta Maltalle, jossa se liittyi saattajaryhmäänsä.[1]
Alus suojasi 9. heinäkuuta saattuetta SBF2 Bark Southiin. Sille nousi 12. heinäkuuta brittiosaston merivoimien komentaja amiraali Sir Bertram Ramsay, liittoutuneiden komentaja kenraali Dwight Eisenhower sekä brittien maavoimien komentaja kenraali Bernard Montgomery.[1]
Alus oli 16. heinäkuuta tulitukitehtävässä ja partioimassa rannikon edustalla. Se suojasi 11. elokuuta monitorialus HMS Robertsia tulitettaessa Taorminan junarataa sekä tieverkostoa.[1]
Alus taisteli 22. elokuuta Anconan edustalla Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Se määrättiin 25. elokuuta Salernon maihinnousuun 21. hävittäjälaivueen mukana. Alus valmistautui tehtäväänsä laivueen mukana.[1]
Alus siirtyi syyskuussa Tripoliin suojatakseen saattueita. Se suojasi 5. syyskuuta Salernoon saattueen TSM1, mistä alus erkani 9. syyskuuta saavuttuaan määränpäähän. Alus siirrettiin tulitukiosastoon sekä suojaamaan sillanpäätä. Seuraavana päivänä se suojasi jälleen saattueita.[1]
Lokakuussa alus siirrettiin Adrianmerelle. Alus tulitti Barin satamaa Dubrovnikin eteläpuolella yhdessä HMS Wheatlandin kanssa. Se tulitti 3. joulukuuta Saksan laivaston tukikohtaa Lussinpicolon saarella HMS Quantockin ja HMS Wiltonin kanssa. Vuoden 1944 alus oli Adrianmerellä, jossa se tuki maajoukkojen operaatioita sekä taisteli E-veneitä vastaan suojatessaan saattueita.[1]
1945
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 1945 alus määrättiin Harwichiin 16. hävittäjälaivueeseen. Alus lähti 5. helmikuuta kotimaahan Wiltonin ja Quantockin kanssa. Se liittyi 12. helmikuuta laivueeseensa suojaamaan rannikkosaattueita. Alus osallistui 6. toukokuuta takaisinvaltausoperaatioihin. Se matkasi 12. toukokuuta HMS Southdownin kanssa Cuxhaveniin ja edelleen Wilhelmshaveniin.[1]
Kesäkuussa alus määrättiin ilmavoimien maalialukseksi, mihin tehtävään se muutettiin Portsmouthissa. Telakalta päästyään alus sijoitettiin Rosythiin, mitä tukikohtana käyttäen se oli Pohjanmerellä maalilaivana.[1]
Palveluksesta alus poistettiin 1. toukokuuta 1946 ja se sijoitettiin Portsmouthin reserviin. Alus makasi ankkurissa, kunnes se 1951 siirrettiin Portlandiin kunnostettavaksi sekä muutettavaksi kaikuluotainten koealukseksi. Telakalta valmistuttuaan alus liittyi 2. koulutuslaivueeseen, missä se palveli koe- ja tutkimuskäytössä alistettuna vedenalaistenaseidentutkimusosastolle.[1]
Alus poistettiin palveluksesta kesäkuussa 1963, jolloin se oli viimeinen Hunt-luokan alus. Alus myytiin 21. lokakuuta 1968 romutettavaksi BISCOlle, joka siirsi työn Shipbreaking Industriesille. Alus saapui hinattuna romuttamolle 28. lokakuuta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |