HMS Farndale
| HMS Farndale | |
|---|---|
 HMS Farndale |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 21. marraskuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 30. syyskuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 27. huhtikuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettu 1962 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19000 hv |
| Nopeus | 25,5 solmua (67 km/h) |
| Miehistöä | 164 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 2 × Oerlikon 20 mm ilmatorjuntatykkiä 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 6 × syvyyspomminheitintä |
HMS Farndale (viirinumero L70) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. 1939 War Emergency Programme) Swan Hunterilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 21. marraskuuta 1939 työnumerolla J4133. Alus laskettiin vesille 30. syyskuuta 1940 ja valmistui 27. huhtikuuta 1941.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen koeajot suoritettiin nopeutettuina ja se siirrettiin laivastolle hyväksyttäväksi, jolloin se samalla määrättiin Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen. Hyväksynnän jälkeen alus siirrettiin toukokuussa koulutettavaksi ja varustettavaksi Scapa Flow'hun.[1]
Kesäkuussa alus lähti laivueeseensa Gibraltarille. Alus liittyi 17. heinäkuuta 1941 Gibraltarin länsipuolella kahdeksan kuljetusaluksen muodostamaan saattueeseen WS9C HMS Eridgen ja HMS Avon Valen kanssa saattaakseen joukkojenkuljetusalus SS Pasteurin Gibraltarille, missä alukselle kuormattaisiin henkilöstöä kuljetettavaksi Maltalle. Alus lähti 21. kesäkuuta Gibraltarilta HMS Cossackin, HMS Maorin, HMS Sikhin, HMAS Nestorin, HMS Fearlessin, HMS Foxhoundin, HMS Firedraken, HMS Eridgen ja HMS Avon Valen kanssa suojaten risteilijöitä HMS Edinburghia, HMS Manchesteria ja HMS Arethusaa sekä miinalaiva HMS Manxmania. Aluksista muodostettiin merellä saattueen, joka oli uudelleen nimetty MG1:ksi, lähisuojaksi operaatio Substancen Force X.[1]
Saattue joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen, jolloin Fearless upposi ja Manchester vaurioitui. Jäljellä jääneet alukset jatkoivat 23. kesäkuuta matkaansa Maltalle kaukosuojauksena toimineen Force H:n käännyttyä takaisin. Seuraavana päivänä saattue joutui E-vene hyökkäykseen ennen saapumistaan määränpäähän. Farndale jäi Maltalle korjaamaan kattiloissa havaittua vikaa ja alus lähti vasta 30. kesäkuuta yksinään paluumatkalle.[1]
Alus suojasi elokuussa saattueita HG72 ja OG73. Se määrättiin syyskuussa itäiselle Välimerelle. Alus liittyi 24. syyskuuta operaatio Halberdin Force X:ään, jonka muodostivat risteilijät HMS Kenya, HMS Edinburgh, HMS Sheffield, HMS Hermione ja HMS Euryalus ja niitä suojaavat hävittäjät HMS Cossack, HMS Zulu, HMS Foresight, HMS Oribi, HMS Laforey, HMS Lightning ja HMS Heythrop. Osaston tehtävänä oli toimia Maltalle matkanneen saattueen GM2 (ex-WS11X) lähisuojana.[1]
Alus läpäisi 27. syyskuuta saattueen mukana Sisilian kapeikon ja se saapui seuraavana päivänä Maltalle, josta alus lähti suojausosaston mukana paluumatkalle vielä samana päivänä. Force X kohtasi 29. syyskuuta Sisilian kapeikon länsipuolella Force H:n, jonka kanssa se palasi Gibraltarille.[1]
Lokakuussa alus siirrettiin Välimeren laivaston 22. hävittäjälaivueeseen. Alus saapui 1. lokakuuta operaatio Halberdista Gibraltarille, josta se jatkoi matkaansa Aleksandriaan Hyväntoivonniemen ja Punaisenmeren kautta. Alus liittyi 17. lokakuuta laivueeseensa Aleksandriassa.[1]
Alus suojasi laivueen mukana Tobrukin saattueita sekä partioi itäisellä Välimerellä. Alus hyökkäsi 11. lokakuuta Bardian edustalla Italian laivaston sukellusvenettä Caraccioloa vastaan syvyyspommein. Sukellusvene nousi pintaan, minkä jälkeen se upotettiin tykkitulella.[1]
1942
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1942 alun Farndale suojasi laivueen mukana Pohjois-Afrikan rannikon saattueita sekä partioi itäisellä Välimerellä, kunnes siihen osui 9. helmikuuta Mersa Matruhin länsipuolella ilmahyökkäyksessä pommi. Aluksen kattilahuone täyttyi vedellä ja korvetti HMS Gloxinia hinasi 11. helmikuuta pahoin vaurioituneen aluksen Mersa Matruhiin.[1]
Maaliskuussa alukselle tehtiin Aleksandriassa tilapäiskorjauksia ja se poistettiin palveluksesta kotimaahan siirtoa odotellessa. Alus matkasi saattueen mukana Hyväntoivonniemen reittiä Britteinsaarille, minkä aikana 8. huhtikuuta se määrättiin korjattavaksi telakalle Lontooseen. Alus siirrettiin 2. toukokuuta telakalle.[1]
Elokuussa palvelukseen palatessa alus määrättiin Kotilaivastoon. Se aloitti 8. elokuuta koeajot, joiden päätyttyä alus siirtyi Scapa Flow'hun. Alus liittyi 2. syyskuuta Loch Ewessä HMS Campbellin, HMS Malcolmin ja Norjan laivaston KNM Eskdalen sekä neljän troolarin kanssa saattueeseen PQ18 suojatakseen matkan Islantiin. Alus erkani 7. syyskuuta saattueesta varsinaisen suojauksen saavuttua, minkä jälkeen se palasi Scapa Flow'hun.[1]
Alus määrättiin lokakuussa suojaamaan Pohjois-Afrikan maihinnousuun matkanneita saattueita. Se suojasi saattueita Gibraltarille, kunnes se sijoitettiin Avon Valen, HMS Calpen ja HMS Puckeridgen kanssa Gibraltarille sijoitettuun 59. hävittäjäviirikköön. Alus liittyi viirikön mukana maihinnousun keskiseen osastoon. Se tuki 7. marraskuuta Oranin edustan rannan R/2 maihinnousua tykkitulella.[1]
1943
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1943 alun Farndale oli Gibraltarilla suojaten Atlantin ja läntisen Välimeren saattueita. Alus suojasi muun muassa toukokuussa saattueita UGS8 ja KMF14.[1]
Kesäkuussa alus määrättiin Sisilian maihinnousuun tukikohtanaan Alger. Alus liittyi heinäkuussa maihinnousun itäisen tukiosaston saattajaryhmä S:ään. Se liittyi 5. heinäkuuta saattueeseen KMS18 suojatakseen sen matkan sillanpäähän. Alus erkani 8. heinäkuuta saattueesta tankatakseen, minkä jälkeen se palasi saattueeseen. Alus erkani 10. heinäkuuta saattueesta saavuttuaan maihinnousualue Bark Westiin, minkä jälkeen se toimi ilmatorjunnan tukena, tulitukiosastossa sekä esti akselivaltojen alusten pääsyn maihinnousualueelle.[1]
Alus määrättiin elokuussa Salernon maihinnousuun. Se suojasi syyskuussa HMS Clevelandin, HMS Holcomben, Calpen, HMS Atherstonen, HMS Liddesdalen, Puolan laivaston ORP Krakowiakin ja ORP Slazakin kanssa risteilijöiden Euryalus, HMS Scylla ja HMS Charybdis, saattuelentotukialusten HSM Battler, HMS Hunter, HMS Attacker, HMS Stalker sekä kevyen lentotukialuksen HMS Unicornin muodostamaa Task Force 88:n tukialusryhmä (engl. Support Carrier Force). Osasto, joka oli nimetty Force V:ksi, oli sillanpään edustalla, kun se joutui lentokoneiden ja E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi. Alus palasi operaatiosta vapauduttuaan läntisen ja keskisen Välimeren saattueiden suojaksi sijoitettuna Maltalle Hunt-laivueeseen, jonka muut alukset olivat Atherstone, Calpe, HMS Catterick, Cleveland, HMS Haydon, Liddesdale, Krakowiak ja Slazak.[1]
1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1944 alun Farndale suojasi laivueen mukana Välimeren saattueita, kunnes se määrättiin heinäkuussa Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen Etelä-Ranskan maihinnousuun. Alus siirtyi elokuussa Tarantoon liittyäkseen suojattaviin saattueisiin.[1]
Alus suojasi 10. elokuuta korvettien HMS Aubretian ja HMS Columbinen, Ranskan laivaston Tempeten kanssa saattuetta TM1 Tarantosta maihinnousualueelle. Saattue oli 15. elokuuta Ajacciossa ja se saapui seuraavana päivänä sillanpäähän.[1]
Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi Välimeren laivaston alaisuuteen suojaamaan laivueen mukana saattueita. Se siirrettiin syyskuussa itäiselle Välimerelle tukemaan Egeanmeren saarten miehitystä. Alus pyrki 24. syyskuuta estämään saksalaisten joukkojensiirrot alueella.[1]
Lokakuussa alus määrättiin palaamaan kotimaahan. Se liittyi marraskuussa Harwichiin sijoitettuun 16. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana suojasi saattueita ja valvoi meriliikennettä Pohjanmerellä ja Thamesin suistossa.[1]
1945
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus taisteli 14. tammikuuta 1945 Humberin edustalla saattuetta suojatessaan Saksan laivaston 5. Schnellbooteflotillen E-veneitä vastaan. Alus suojasi itärannikon saattueita, kunnes se määrättiin huhtikuussa Itäiseen laivastoon.[1]
Alus siirrettiin toukokuussa telakalle huollettavaksi ulkomaanpalvelusta varten. Se lähti kesäkuussa Trincomaleehen liittyäkseen 18. hävittäjälaivueeseen, jonka muut alukset olivat HMS Bicester, HMS Blackmore, HMS Bleasdale ja HMS Brecon. Aluksen liityttyä laivueeseensa heinäkuussa se aloitti valmistautumisen Malesian maihinnousuun.[1]
Elokuussa alus suojasi maihinnoususaattueita ja 9. syyskuuta se oli Port Swettenhamissa. Japanilaisten Malesian joukkojen antauduttua alus palasi kotimaahan. Se poistettiin palveluksesta ja alus sijoitettiin marraskuussa Chathamin reserviin.[1]
Alus palasi palvelukseen 1946 Noren paikallislaivueeseen, kunnes se palautettiin 1951 Chathamin reserviin. Alus siirrettiin Hartlepooliin, jossa se suojattiin kosteudelta. Se sijoitettiin poistolistalle 1961 ja alus myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Hughes Bolkowille Blythiin. Alus saapui 29. marraskuuta 1962 hinattuna romutettavaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 140. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |