HMS Southdown
| HMS Southdown | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | J. Samuel White and Company, Cowes |
| Kölinlasku | 22. elokuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 5. heinäkuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 8. marraskuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | 22. toukokuuta 1946 |
| Loppuvaihe | romutettu 1. marraskuuta 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 360 t (max) |
| Pituus | 85 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 3,27 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27,5 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII a-sennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia |
HMS Southdown (viirinumero L25) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 11. huhtikuuta 1939 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa J. Samuel White and Companyltä Cowesista, missä köli laskettiin 22. elokuuta työnumerolla J6602. Alus laskettiin vesille 5. heinäkuuta 1940 ja valmistui 8. marraskuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistajan koeajojen ja palvelukseen oton jälkeen alus määrättiin 16. hävittäjälaivueeseen. Laivasto aloitti 8. marraskuuta vastaanottotestit sekä merikokeet uudella Fiore-tyyppisellä tyypin 285 merivalvontatutkalla. Alus siirrettiin testien loppuun saattamiseksi ja varustamiseksi Scapa Flowhun, missä miehistö aloitti 17. marraskuuta koulutuksen Kotilaivastossa. Joulukuussa alus liittyi Sheernessissä laivueeseensa suojaamaan Englannin kanaalin ja Pohjanmeren saattueita. Se vaurioitui 4. toukokuuta 1941 taistelussa Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus oli 6. toukokuuta telakalla korjattavana ennen paluutaan laivueeseensa.[1]
Alus vaurioitui 17. syyskuuta törmätessään korvetti HMS Shearwaterin kanssa Sherighamin edustalla. Se oli korjattavana telakalla ennen paluutaan saattuepalvelukseen. Alus taisteli 4. maaliskuuta 1941 Lowestoftin edustalla HMS Windsorin ja HMS Sheldraken kanssa E-veneitä vastaan. Alus oli 22. helmikuuta 1944 HMS Garthin kanssa saattuetta suojatessaan taistelussa Smith's Knollin edustalla E-veneitä vastaan. Taistelun aikana kaksi hyökkääjistä törmäsi toisiinsa. Alus vaurioitui lievästi 5. huhtikuuta törmätessään laituriin Parkestonessa. Se suojasi 13. huhtikuuta saattuetta E-veneitä vastaan vaurioituen lievästi.[1]
Alus oli telakalla 15. huhtikuuta, mistä se palasi palvelukseen 21. huhtikuuta. Alus määrättiin toukokuussa Normandian maihinnousun 102. saattajaryhmään suojaamaan saattueita Noresta sillanpäähän. Kesäkuun alussa se liittyi HMS Mackayn, HMS Potentillan ja HMS Vervainin muodostamaan ryhmäänsä. Se lähti 7. kesäkuuta Thamesin suistosta suojaten 25 moottorialuksen ja neljän muun rahtilaivan muodostamaa saattuetta ETM2 Solentiin, mistä alus suojasi seuraavana päivänä saattueen itäisen maihinnousualueen sillanpäähän. Tästä eteenpäin 24. kesäkuuta saakka alus suojasi ryhmän mukana saattueita päivittäin Noresta sillanpäähän.[1]
Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi kesäkuun lopulla laivueeseensa suojaamaan saattueita, kunnes se määrättiin 14. toukokuuta 1945 HMS Brocklesbyn kanssa suojaamaan Cuxhavenin takaisin valtausta. Operaatiosta vapauduttuaan alus tuki Noren alaisuudessa luoteisen Euroopan sotatoimia.[1]
Syyskuussa alus muutettiin Rosythissa ilmavoimien aseistamattomaksi maalilaivaksi. Se poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1946 ja siirrettiin Portsmouthin reserviin toukokuussa. Alus sijoitettiin 1955 poistolistalle ja myytiin BISCOlle romutetettavaksi. Alus saapui 1. joulukuuta 1956 hinattuna romutettavaksi T. W. Wardille.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |