Tämä on suositeltu artikkeli.

Juséliuksen mausoleumi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Juseliuksen mausoleumi)
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. kesäkuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juséliuksen mausoleumi
Juséliuksen mausoleumi syyskuussa 2021.
Juséliuksen mausoleumi syyskuussa 2021.
Sijainti Käppärän hautausmaa, Pori
Koordinaatit 61°29′15.5″N, 021°45′34″E
Valmistumisvuosi 1903
Suunnittelija Josef Stenbäck
Rakennuttaja F. A. Jusélius
Omistaja Sigrid Juséliuksen säätiö
Korkeus 35 metriä
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Juséliuksen mausoleumi on Porissa Käppärän hautausmaalla sijaitseva mausoleumi, jonka liikemies F. A. Jusélius rakennutti 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä Sigridin hautamuistomerkiksi. Arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Se on Porin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja kuuluisa erityisesti Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemista seinämaalauksista.[1]

Mausoleumin uusgotiikkaa edustava arkkitehtuuri ja sisäpintojen koristelut muodostavat eheän rakennustaiteellisen kokonaisuuden, joka tyylillisesti vertautuu kirkkorakennuksiin mutta sisältää kuitenkin niistä eroavia taiteellisia ja näkemyksellisiä vapauksia.[2] Raamatullisten aiheiden lisäksi maalauksissa on kalevalaisia teemoja sekä muun muassa teosofista ja jopa okkultistisena pidettyä symboliikkaa.[3][4]

Gallen-Kallelan freskoja on kutsuttu hänen tuotantonsa huippukohdaksi.[5] Keskihuoneen seinillä on kahdeksan Gallen-Kallelan suunnittelemaa freskoa, joiden lisäksi hänen koristemaalauksiaan on kupolissa, kuorihuoneessa ja kryptassa. Tunnetuimmat maalaukset ovat keskihuoneen kuuden freskon sarja, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä suomalaisen maalaustaiteen kokonaisuuksista.[6]

Freskot eivät ole alkuperäisiä, vaan Akseli Gallen-Kallelan poika Jorma Gallen-Kallela maalasi ne uudelleen vuonna 1931 tapahtuneen tulipalon jälkeen.[7] Mausoleumin pronssiset ulko-ovet on valmistanut kuvanveistäjä Alpo Sailo Gallen-Kallelan laatiman pienoismallin mukaan. Ikkunoiden lasimaalaukset ovat Bruno Tuukkasen suunnittelemia, ja lisäksi sisätiloissa on Runar Finnilän sekä Germund Paaerin koristeluja.[8]

Juséliuksen mausoleumi on tiettävästi Pohjoismaiden ainoa mausoleumi, jota pidettiin valmistuessaan uniikkina julkisena taideteoksena jopa koko Euroopan mittakaavassa.[9] Juséliuksen mausoleumi ja Käppärän hautausmaa kuuluvat Museoviraston luetteloimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, ja ne ovat myös osa Porin kansallista kaupunkipuistoa.[10]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mausoleumin sisätiloja.

Juséliuksen mausoleumi muodostuu 12 metriä leveästä kahdeksankulmaisesta runkohuoneesta, johon liittyvät eteishalli, kuorihuone sekä pohjakerroksessa sijaitseva krypta. Tiilirunkoisen rakennuksen julkisivu on päällystetty punertavalla hiekkakivellä. Kuparikatteisen kupolin päältä nouseva torni kohoaa 35 metrin korkeuteen. Räystäissä on gargoileja.[11] Pääportaiden edessä on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema rautaportti, ja muualta rakennusta ympäröi matala pensasaita.[8] Mausoleumin takana on Juséliuksen kolmannen puolison Berta Karlssonin hauta. Sigrid Juséliuksen äiti ja 1884 kuollut sisar Thyria on haudattu viereisen siunauskappelin tuntumassa sijaitsevaan sukuhautaan.[1]

Mausoleumin sisäänkäynti johtaa eteishuoneen kautta hautaholvin yläpuoliseen tilaan, jonka lattian pyöreästä aukosta avautuu näkymä alas kryptaan. Aukkoa reunustaa Gallen-Kallelan suunnittelema marmorikaide. Sigrid Juséliuksen sarkofagi on nähtävissä hautaholvin keskellä, ja F. A. Juséliuksen sarkofagi on sijoitettu kryptan sivukappeliin. Yleisöllä ei ole pääsyä hautaholviin.[1] Alakerta oli myös alun perin avoinna yleisölle, mutta se jouduttiin myöhemmin sulkemaan ilkivallan vuoksi.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juseliuksen mausoleumi alkuperäisessä asussaan 1903.

Kauppaneuvos F. A. Juséliuksen ja Blenda Theresia Moliisin toinen tytär Sigrid Maria kuoli kesäkuussa 1898 Turussa. Sigridille soitettuja kuolinkelloja kuunneltuaan Jusélius poikkesi ystävänsä Walter Gallénin kanssa Turun tuomiokirkkoon, jossa hän sai Kaarina Maununtyttären hautakappelin nähtyään ajatuksen rakentaa tyttärelleen jotakin vastaavaa.[13][14] Päätökseen vaikutti myös Juséliuksen kokema syyllisyydentunto siitä, ettei hän ollut paikalla Sigridin kuollessa.[15] Aluksi Jusélius halusi rakennuttaa tyttärensä muistoksi lastenkodin, mutta Gallénin veli Akseli Gallen-Kallela ehdotti Suomen oloissa ainutlaatuista mausoleumia.[16] Rakennuksen suunnittelu annettiin ansiokkaana kirkkoarkkitehtina tunnetulle Josef Stenbäckille, joka laati myös koristemaalausten yleissuunnitelman. Jusélius olisi halunnut mausoleumiin ulkomaisten taiteilijoiden töitä, mutta Stenbäck taivutteli hänet kotimaisten tekijöiden ja aihepiirien kannalle.[17]

Rakentaminen ja maalaustyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausoleumin rakennustyöt käynnistyivät jo syksyllä 1898 Stenbäckille aikaisemminkin työskennelleen rakennusmestari Johan Saarenheimon johdolla.[11] Työmiehiä oli keskimäärin kolmisenkymmentä, joista osa oli samaan aikaan valmistuneen Mäntyluodon radan rakentajia. Heillä ei ollut aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisesta työstä, vaan kivirakentaminen jouduttiin opettelemaan urakan edetessä. Materiaalit hankittiin eri puolilta Suomea, mutta kivien sahaus ja hionta tehtiin paikan päällä. Laatokan Karjalan Ruskealasta tuotiin höyrykoneella toiminut kivisaha, joka työllisti neljä miestä vuorokauden ympäri. Suurimmat paikoilleen asetetut graniittilohkareet painoivat 12 tonnia.[18]

Rakennuksen kivijalka, ulkopuoliset pilarit ja sisäänkäynnin portaat on valmistettu Euran Turajärveltä louhitusta harmaagraniitista. Ulkoseinien, ikkunan- ja ovenpielien sekä päätykoristeiden alkuperäisenä materiaalina oli Porin Tahkoluodosta tuotu punertava hiekkakivi, josta osa nostettiin merenpohjasta. Mausoleumin lattia ja alas johtavat portaat valmistettiin Turajärven punaisesta graniitista ja hautaholvin lattiat seinineen Särkisalossa toimineen Förbyn kaivoksen kalkkikivestä. Sokkelilistat olivat Eurasta louhittua porfyyriä. Sisätiloissa käytettiin lisäksi Porin maalaiskunnan Kahaluodosta tuotua tummanpunaista graniittia. Eteisen pilarit ja ovenpielet valmistettiin Ruskealan marmorista, mutta seinissä ja ikkunanpielessä käytettiin kestävämpänä pidettyä Förbyn marmoria. Katto oli alun perin päällystetty Ruotsista tuodulla liuskekivellä. Holvimuuraus valmistui juhannuksena 1901, ja varsinaiset rakennustyöt saatiin viimeistelyjä lukuun ottamatta valmiiksi syyskesällä 1902.[11][19]

Akseli Gallen-Kallela (vas.) apulaisineen maalaamassa freskoa Kevät.

Joulukuussa 1898 Stenbäck esitteli koristemaalausten perusideat Akseli Gallen-Kallelalle, Pekka Haloselle ja Väinö Blomstedtille pyytäen heiltä ehdotukset lasimaalauksista ja freskoista. Seinämaalausten teemaksi Stenbäck oli valinnut ”kuoleman voiton ruumiin yli” ja lasimaalausten teemaksi ”hengen voiton kuoleman yli”. Lopulta hän antoi Gallen-Kallelalle tehtäväksi sisätilojen ja Haloselle eteisen koristelun. Sillä välin Jusélius oli jo ehtinyt tilaamaan Sigridin taivaaseen vastaanottamista esittävän lasimaalauksen Tukholmasta ja toivoi tyttärensä kuvaamista myös freskoissa. Ajatus ei miellyttänyt Stenbäckiä eikä Gallen-Kallelaa, minkä vuoksi taiteellisesta näkemyksestä syntyi kiistaa.[17][20] Erimielisyyksiä aiheutti myös urakan hinta. Juséliuksen tinkiessä neuvottelut kestivät aina syyskesään 1901 saakka, jolloin osapuolet vihdoin pääsivät sopimukseen.[19]

Gallen-Kallela aloitti työnsä syyskuussa 1901 kupolin holvipintojen puu- ja kasviaiheisilla maalauksilla. Lämmityksen puuttuessa maalaaminen oli mahdotonta talvella, minkä vuoksi pääosa tehtiin kahtena seuraavana kesänä. Gallen-Kallelan apuna olivat hänen puolisonsa Mary Gallen-Kallela, arkkitehti Torkel Nordman sekä ruotsalainen koristemaalari C. A. Lexander.[19] Gallen-Kallelat asuivat aluksi vuokraamassaan huvilassa meren rannalla Kuuminaisissa, josta he syksyn tulleen muuttivat Porin keskustaan Annankadulle. Toisen talven perhe vietti Porissa Gallen-Kallelan maalatessa luonnoksia väliaikaisessa ateljeessaan. Gallen-Kallela joutui myös suunnittelemaan mausoleumia ympäröivän aidan portteineen, kun Jusélius oli keväällä 1902 hylännyt Stenbäckin piirustukset.[21][22] Maalausurakka oli Gallen-Kallelalle henkisesti raskas, sillä hän oli vuonna 1895 menettänyt Marjatta-tyttärensä, jonka kuoleman aiheuttamaa syyllisyydentuntoa Gallen-Kallela purki freskoja maalatessaan.[20][23]

Gallen-Kallela ja Halonen saivat työnsä valmiiksi elokuussa 1903, ja mausoleumi oli kokonaisuudessaan valmis lokakuussa.[24][25] Siitä tuli heti valmistuttuaan Suomen merkittävimpiä nähtävyyksiä, joka herätti huomiota myös ulkomailla.[26] Taidekriitikko Wentzel Hagelstam luonnehti rakennusta ”kaikille ajoille puhuvaksi todistukseksi taiteen saavutuksista kahdennenkymmenennen vuosisadan Suomessa”.[14] Sigrid Juséliuksen sarkofagia ei kuitenkaan vielä sijoitettu mausoleumiin, vaan hänen ruumistaan säilytettiin viereen rakennetussa pienessä tiilikappelissa.[27][28] Rakennus sai kaupunkilaisilta myös kritiikkiä, sillä monien mielestä Juséliuksen olisi pitänyt mieluummin käyttää rahansa johonkin yleishyödylliseen, kuten Kokemäenjoen ylittävän sillan rakentamiseen.[29]

Vauriot ja korjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mausoleumi tulipalon jälkeen.

Kiireessä rakennettu mausoleumi kärsi useista rakennusteknisistä virheistä heti valmistumisestaan lähtien. Isoin ongelma oli julkisivuissa käytetty hiekkakivi, joka paljastui liian huokoiseksi. Siihen imeytyneet mineraalit pääsivät kosteuden mukana seinärakenteiden läpi freskojen laastipohjaan ja edelleen maalausten pintaan asti. Tilannetta pahensi muurauslaastissa käytetty rantahiekka, joka sisälsi runsaasti salpietaria. Rakenteet taas eivät päässeet kuivumaan, koska vuotava katto piti sisätilat jatkuvasti kosteina, eikä mausoleumissa myöskään ollut lämmitystä. Suurin osa vaurioista olisi voitu välttää seinäpintojen kuivatuksella, jota varten Gallen-Kallela oli jo maalausvaiheessa hankkinut kosteutta imevän laitteen. Jusélius kuitenkin kielsi sen käytön peläten prosessin vaatiman hiilihapon vaurioittavan marmoripintoja.[30] Erimielisyydet johtivat myös lasimaalausten ja kryptan koristemaalausten peruuntumiseen.[31]

Gallen-Kallela sai tiedon freskojen kärsimistä vahingoista lokakuussa 1904.[32] Julkisuudessa niistä kerrottiin kuukautta myöhemmin Euterpe-lehdessä, jolloin kolmen freskon ilmoitettiin vaurioituneen. Pahiten oli kärsinyt Kevät, joka oli muuttunut tuhkanharmaaksi, eikä sen hahmoista ollut enää jäljellä kuin ääriviivat. Lisäksi holvin koristemaalauksissa oli useissa paikoissa tummia pilkkuja ja kuorin maalauksissa kämmenen kokoisia kalkkijauhon muodostamia läiskiä.[33] Niiden kohdilta alkoi pian irrota rappausta, jonka mukana freskojen pintaa putoili alas. Parannuskeinoa ei etsitty, vaan Jusélius ja Gallen-Kallela keskittyivät syyttelemään toisiaan samalla kun vauriot jatkoivat etenemistään.[17] Freskot olivat Gallen-Kallelan siihenastisen uran huipentuma, joten niiden tuhoutuminen oli hänelle suuri takaisku. Gallen-Kallela ei halunnut edes nähdä vaurioita saatikka ryhtyä korjaamaan niitä.[34] Hän pyrki lieventämään pettymystään matkustelemalla eri puolilla Keski-Eurooppaa päätyen lopulta Keniaan vuosiksi 1909–1911.[35]

Mausoleumin takaosa. Nurmella Juséliuksen kolmannen puolison Berta Karlssonin hauta.

Mausoleumiin tehtiin ensimmäisiä korjaustöitä vasta kesällä 1912. Freskot suojattiin aluksi kosteudelta ja rakennusta alettiin kuivattamaan, minkä lisäksi siihen tehtiin arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelemia parannuksia. Liuskekivikate vaihdettiin kuparikattoon ja alapohjaan sekä kattorakenteisiin tehtiin ilmanvaihtokanavia. Muutostöiden valvojana toimi jo mausoleumin rakentamisesta huolehtinut Johan Saarenheimo.[31][36] Korjauksista huolimatta vuotta myöhemmin raportoitiin freskojen alaosien hävinneen. Pahiten olivat tuolloin vaurioituneet Pekka Halosen eteiseen tekemät maalaukset.[37] Juséliuksen ja Gallen-Kallelan välit olivat parantuneet niin, että Gallen-Kallela kävi itse tarkistamassa freskojen kunnon joulukuussa 1913. Hänen mukaansa holvien koristelu sekä oviaukkojen yläpuoliset freskot olivat vahingoittumattomat, ja alaosan seinäfreskotkin olisi vielä mahdollista pelastaa.[38] Maalausten restaurointia ei kuitenkaan aloitettu, mutta kryptan koristelu saatiin viimein aikaiseksi 1917, jolloin keskusteltiin myös lasimaalauksista.[17][30] Samassa yhteydessä Gallen-Kallela suunnitteli uuden ulko-oven, joka toteutettiin myöhemmin 1930-luvulla.[31]

1920-luvulle tultaessa seinämaalaukset olivat vahingoittuneet jo niin pahoin, että ainoastaan katossa ja kryptassa olevat maalaukset sekä paratiisia esittävä fresko olivat näkyvissä.[26] Kun Jusélius ei päässyt Gallen-Kallelan kanssa sopimukseen niiden korjaamisesta, tilasi hän vuonna 1923 kuvanveistäjä Emil Cedercreutzilta pronssireliefejä, joilla oli tarkoitus peittää seinämaalaukset sekä vielä paljaana olleet seinäpinnat. Hänen tehtäväkseen annettiin myös uuden ulko-oven, Juséliuksen kolmen edesmenneen puolison sarkofagien sekä niitä varten mausoleumin taakse tulevan laajennusosan suunnittelu. Cedercreutz työskenteli Harjavallassa sijaitsevassa ateljeessaan, jossa Jusélius ystävineen vieraili usein seuraamassa työn edistymistä.[39] Syksyllä 1925 mausoleumiin vaihdettiin kupariovet, joissa oli kuusi Cedercreutzin suunnittelemaa ihmisen vaiheita kuvaavaa reliefiä.[40] Ennen Juséliuksen kuolemaa helmikuussa 1930 Cedercreutz sai valmiiksi noin puolet sisätiloihin tulevista veistoksista. Paikoilleen ehdittiin asentamaan keskigallerian freskot peittänyt kuuden pronssireliefin sarja, eteishuoneen maalausten päälle asetetut suurikokoiset reliefit sekä etuosan ulokkeelle sijoitettu enkeli.[39] Vuosikymmenen lopulla vahvistettiin myös rakennuksen liian heikoksi osoittautunutta perustusta.[26]

Tulipalon jälkeinen restaurointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sigrid Juseliuksen sarkofagi.

F. A. Jusélius kuoli helmikuussa 1930, minkä jälkeen mausoleumi siirtyi hänen perustamansa Sigrid Juséliuksen säätiön hoitoon. Säätiö käynnisti mausoleumin vaatimat korjaustyöt syksyllä 1931.[17] Mausoleumi päätettiin korjata alkuperäiseen asuunsa, minkä vuoksi kaikki Cedercreutzin työt ulko-ovea lukuun ottamatta poistettiin.[39] Saneeraus tehtiin insinööri Emil Hartelan johdolla lääninarkkitehti Gunnar Wahlroosin valvonnassa. Remontin oli tarkoitus valmistua jouluksi, mutta työt keskeytyivät, kun mausoleumia ympäröinyt väliaikainen suojarakennus syttyi palamaan puolenyön jälkeen 4. joulukuuta 1931. Lämmityskamiina oli sytyttänyt puisen rakennelman, josta liekit levisivät mausoleumin sisällä olleisiin rakennustelineisiin ja vieressä sijanneisiin varastosuojiin. Jäljelle jäi ainoastaan vaurioitunut torni ja mustuneet seinät.[26][41] Freskojen kärsimiä tuhoja lisäsi vielä palokunnan pumppaama sammutusvesi.[30]

Päätös korjaustöiden jatkamisesta tehtiin nopeasti jo joulukuun 1931 lopussa.[42] Säätiö otti yhteyttä Jorma Gallen-Kallelaan, jonka kanssa tehtiin kesällä 1933 sopimus freskojen uudelleenmaalaamisesta.[30] Työt käynnistyvät arkkitehti Torkel Nordmanin johdolla samana syksynä, ja kahden vuoden kuluttua mausoleumi oli korjattu alkuperäiseen asuunsa.[43][44] Rakennuksen julkisivu päällystettiin Ruotsista hankituilla hiekkakivilaatoilla, ja tulipalossa vaurioitunut ulko-ovi vaihdettiin Alpo Sailon valmistamaan pronssiseen parioveen, jonka hän teki Akseli Gallen-Kallelan 1917 valmistaman pienoismallin mukaan. Lisäksi mausoleumin sisätiloihin tuli uusia lasimaalauksia ja mosaiikkeja.[45][46] Jorma Gallen-Kallela toteutti isänsä maalausten uusinnot irtofreskoina, jotka hän maalasi Lallukan taiteilijakodissa sijainneessa ateljeessaan Helsingissä. Gallen-Kallela sai työnsä päätökseen kesäkuussa 1939.[30] Kattofreskojen uudelleenmaalauksen tekivät vuonna 1938 taiteilijat Oskari Niemi ja Paavo Leinonen Jorma Gallen-Kallelan vastatessa niiden viimeistelystä.[47][48]

Mausoleumi vihittiin uudelleen käyttöön 13. kesäkuuta 1941, jolloin F. A. Juséliuksen syntymästä tuli kuluneeksi 86 vuotta. Juhlallisuuksissa oli läsnä lukuisia tiedemaailman edustaja, kuten professorit Onni Okkonen, Yrjö Hirn, Rolf Pipping, Hjalmar Granfelt ja Fredrik Saltzman.[49] Pääpuhujana toiminut professori Hirn korosti erityisesti talvisodassa kaatuneen Jorma Gallen-Kallelan ansioita mausoleumin alkuperäisen hengen säilyttämisessä.[30]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuonelan joella -fresko vaurioitui marraskuussa 1973 tehdyn murron yhteydessä. Varkaat rikkoivat suojalasin ja yrittivät irrottaa maalausta, jolloin se naarmuuntui useasta paikasta.[50] Julkisivuun 1930-luvulla vaihdetuissa hiekkakivilaatoissa on myös ilmennyt ongelmia, kun ne ovat vuosikymmenten kuluessa haurastuneet ja mustuneet. Vuonna 1987 ulkoseinät puhdistettiin ja kivien saumaukset uusittiin. Samalla selvitettiin, mitkä jäkälä- tai levälajit ovat pesiytyneet hiekkakiveen ja aiheuttaneet sen tummumisen.[45]

Esineistö ja maalaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkofagit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigrid ja F. A. Juséliuksen sarkofageista järjestettiin suunnittelukilpailu vuonna 1933. Voittajaksi selvisi arkkitehti Jarl Eklund, jonka ehdotukset toteutti kuvanveistäjä Gunnar Finne. Sigridin italialaisesta marmorista veistetyn sarkofagin valmisti helsinkiläinen Kiviveistämö Forsman ja tinasta tehdyn F. A. Juseliuksen sarkofagin muotoilija Paavo Tynellin johtama Taito Oy.[43] Ne sijoitettiin paikoilleen vasta kun mausoleumi vihittiin restauroinnin jälkeen käyttöön vuonna 1941. Sigridin balsamoitu ruumis on asetettu sinkkiarkussa sarkofagiin, jonka kanteen on kirjoitettu hänen etunimensä. Sen reunojen muoto jäljittelee Sigridin lempikukan päivänkakkaran terälehtiä. Kannen päällä on myös alusta saakka pidetty pientä maljakollista päivänkakkaroita. Valkoinen sarkofagi lepää hautaholvin keskellä mustasta Luvian graniitista tehdyllä jalustalla.[16][51]

Maalaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juséliuksen mausoleumin freskot
Mausoleumin tunnetuin fresko Tuonelan joella.

Sisätilojen koristemaalaukset käsittävät keskigallerian kahdeksan seinäfreskoa ja kupolin freskot, kuorihuoneen katto- ja seinämaalaukset sekä kryptan seinien koristemaalaukset.[52] Keskihuoneen seiniä kiertävää kuuden freskon sarjaa pidetään yhtenä Gallen-Kallelan merkittävimmistä töistä.[53] Tunnetuimmat maalaukset ovat pääsisäänkäynnin oikealla puolella sijaitsevat Kevät, Rakennus ja Tuonelan joella, joiden harjoitelmia on Ateneumin taidemuseon kokoelmissa.[54] Gallen-Kallela kertoi kuvanneensa niissä ”Suomen kansan kulkua elämän harjua pitkin Tuonelan syliin”. Jokaisessa freskossa esiintyy suomalainen talonpoika elämänsä eri vaiheissa ja kaikissa on mukana myös Kuolemaa symboloiva hahmo.[52]

Kevät kuvaa lapsuutta ja nuoruutta. Sen keskellä on varsijousella taivaalle tähtäävä nuori mies, jota kaksi lasta seuraa lumoutuneena. Maalauksen toisessa laidassa on mustaan mekkoon pukeutunut nuori nainen, joka katsoo vakavana toiseen suuntaan. Taustalla on Sääksmäeltä innoituksensa saanut järvimaisema. Aikuisuutta kuvaavan Rakennus-freskon aiheena on tuvan rakentaminen. Keskellä on hirsitalon runkoa työstävä perheenisä, jonka vasemmalla puolella äiti imettää poikaansa. Hirsirakennelman takana on puuta kairaava Kuolema isoisän hahmossa. Tuonelan joella -maalauksessa Gallen-Kallela kuvasi Tuonelan virran rannalla kuolemaa odottavia ihmisiä. Taustalla on tummassa vedessä uiva verenpunainen tuonen joutsen, joka esiintyy jo hänen aiemmassa maalauksessaan Lemminkäisen äiti. Gallen-Kallela maalasi freskoon myös itsensä muurauslasta kädessään, mikä on viittaus hänen vapaamuurariaatteeseensa. Muita ihmishahmoja ovat muun muassa vanha mies, metsään kadottamaansa tyttöään itkevä mummo ja tuberkuloosia sairastava nuori nainen. Lisäksi taustalla erottuvat Pekka Halosen kasvot.[52]

Fresko Rakennus.

Sisäänkäynnin vasemmalle puolelle Gallen-Kallela maalasi freskot Hävitys, Syksy ja Talvi, joissa kuvataan luonnon kiertokulkua. Talven maisema on Ruovedeltä, jossa Gallen-Kallelalla oli erämaa-ateljee, Syksy esittää synkkää merimaisemaa ja rannalle pystytettyjä ristejä, ja Hävitys sai ideansa vuonna 1902 Martiniquen saarella tapahtuneesta Mont Peléen tulivuorenpurkauksesta. Gallen-Kallela oli itse hieman aiemmin vieraillut Italiassa Vesuviuksen kraatterilla.[52]

Keskigallerian oviaukkojen yläpuolella ovat suurikokoiset freskot Kosmos ja Paratiisi. Kosmos esittää aikakautensa käsitystä maailmankaikkeudesta. Maalauksen kaksitoista urkupilliä symboloivat avaruuden sfäärien soittoa. Paratiisi kuvaa pohjoista kevätmaisemaa, jonka halki kulkee paratiisin portille johtava polku.[55] Sen luona on kaksi valkoasuista hahmoa, jotka ilmeisesti esittävät Sigrid Juséliusta ja Impi Marjatta Gallen-Kallelaa.[21] Kupoli on koristeltu puu- ja kasviaiheisilla maalauksilla. Sen keskelle on maalattu aurinko ja holveihin kahdeksan suomalaista puulajia sekä kahdeksan pienempää kasvia. Kuolemaa symboloivat mäntyä hakkaava palokärki ja puun juuristossa makaava pääkallo. Mausoleumin takaosassa sijaitsevaa pientä kuorihuonetta koristaa seiniin ja kattoon maalattu elämänpuu.[55] Kryptan seinillä on kuusi vapaamuurarien käyttämää symbolia: neliö, hakaristi, ankh-risti, Daavidin tähti, pääkallo ja pyöräristi.[4] Maalaustyö tapahtui vuosina 1916–1918. Aluksi Gallen-Kallela maalasi seinille meren aaltoja kuvaavia viivoja sekä päivänkakkaroita, jotka eivät kuitenkaan miellyttäneet Juséliusta, ja niin ne hakattiin pois.[56]

Muut koristeaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mausoleumin ovi, jossa aiheena Lemminkäinen äiteineen.

Pekka Halonen maalasi eteishuoneen seiniin freskot Kirkkomiehiä ja Kivityömiehiä, jotka tuhoutuivat Gallen-Kallelan töiden tavoin, mutta niitä ei enää uusittu.[57] 1930-luvun restauroinnin yhteydessä eteishallin seiniin valmistuivat arkkitehti Runar Finnilän suunnittelemat marmoriset inkrustaatiot. Lattiassa sisäoven molemmin puolin on Italiassa tehty kultamosaiikki, jonka suunnitteli taiteilija Germund Paaer. Keskihuoneeseen johtavan sisäoven yläpuolella on Sigridille omistettu latinankielinen muistokirjoitus ”Dormitioni filiae dulcissimae Sigridis quae rapta est mundo aetatis suae anno XII. Pater sene fecit” eli suomeksi ”Suloisen tyttärensä Sigridin, joka riistettiin elämästä kahdennellatoista ikävuodella, lepopaikaksi pystytti hänen isänsä.”[58]

Keskigallerian puolella sisäänkäynnin yläpuoleisessa kolmiossa on toinen latinankielinen lause ”Refrigera illos in loco viridi super aquas refectionis in paradiso deliciarum” eli ”Virvoita heitä vihreässä paikassa, uudistusten vetten vierellä, paratiisin ihanuudessa.”[58] Teksti viittaa oven yläpuolella olevaan freskoon Paratiisi. Lattiassa olevaa aukkoa ympäröivä Gallen-Kallelan suunnittelema kaide on valmistettu italialaisesta marmorista. Sen jokainen koristekuvio on erilainen.[51]

Mausoleumin lasimaalauksia ei Gallen-Kallelan ja Juséliuksen kiistojen vuoksi toteutettu rakennusvaiheessa, vaan Gallen-Kallela luonnosteli ne vasta vuosina 1916–1918. Stenbäckin alkuperäisen teeman sijasta suunnitelma käsitti geometrisia kuvioita ja kukkaornamentiikkaa. Gallen-Kallelan tarkoituksena oli tehdä jokaiseen ikkunaan erilainen mutta toisten kanssa yhteensopiva koristelu. Lopulta ikkunoihin tehtiin tulipalon jälkeisessä restaurointivaiheessa ainoastaan päivänvaloa himmentävä lasimaalaus, jonka suunnitteli Bruno Tuukkanen.[31]

Ulko-ovet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausoleumin alkuperäiset ulko-ovet oli päällystetty leikkauksilla koristetuilla kuparilevyillä.[11] Vuonna 1925 ne vaihdettiin Emil Cedercreutzin suunnittelemiin kuparista pakotettuihin oviin, jotka valmisti porilaisen Iisak Sahan kultasepänliike.[31][39] Cedercreutzin ovien vaurioiduttua tulipalossa tilalle vaihdettiin Alpo Sailon vuonna 1934 valmistamat ovet, jotka hän teki Gallen-Kallelan 1917 suunnitteleman pienoismallin mukaan. Pronssisten pariovien kalevalaisina kuva-aiheina ovat kaste ja kuolema. Vasemmassa ovessa on ylimpänä syntymää symboloiva tähti, jonka alapuolella ovat kastetilaisuutta kuvaava aihe Virokannas kastaa Jeesus-lapsen sekä palava kynttilä ja elämän aallokko. Oikeassa ovessa on ylimpänä risti alapuolellaan kuolemaa esittävä Lemminkäinen ja hänen äitinsä Tuonelan joella sekä sammunut kynttilä ja tyyntynyt aallokko.[46][51] Lemminkäisen mallina oli itsemurhan tehneen Bobi Sivénin kuolinnaamio, jonka Sailo oli valmistanut vuonna 1921. Lemminkäisen äidin mallina oli hänen puolisonsa Nina Sailo.[59]

Cedercreutzin poistetut veistokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveistäjä Emil Cedercreutzilta tilattiin vuonna 1923 kuutisenkymmentä pronssireliefiä, joista Juséliuksen kuollessa helmikuussa 1930 oli valmiina noin puolet. Kun mausoleumi päätettiin vuotta myöhemmin remontoida alkuperäiseen asuunsa, Cedercreutzin tilaus keskeytettiin ja paikoilleen asetetut työt poistettiin. Cedercreutz joutui nyt etsimään Mausoleumi-sarjaksi kutsumilleen veistoksille uusia sijoituspaikkoja. Hän myi teoksia yksityisille ihmisille sekä lahjoitti niitä kouluihin ja kirkkoihin. Porilaiselle Cygnaeuksen koululle Cedercreutz lahjoitti suurikokoiset reliefit Elämä ja Kuolema. Lisäksi hän lahjoitti töitään Helsinkiin ystävänsä Lisa Hagmanin johtaman Yksityisluokat-koulun tiloihin nykyiseen Tieteiden taloon, Helsingin uudelle yhteiskoululle sekä Kallion ja Johanneksen kirkoille. Veistoksia sijoitettiin myös vuonna 1939 valmistuneeseen Sortavalan kaupunkiseurakunnan siunauskappeliin, mutta ne tuhoutuivat sota-aikana. Kuusiosainen Elämän kulku -sarja sekä mausoleumin eteishalliin suunnitellut pronssireliefit Aika ja Iäisyys ovat nähtävillä Harjavallassa Emil Cedercreutzin museon taidehallin ulkoseinillä.[39]

Symboliikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reliefit Aika ja Iäisyys Emil Cedercreutzin museon ulkoseinällä.

Mausoleumin koristekuviot sisältävät paljon erilaista symboliikkaa, josta suurin osa ei edusta kristillisyyttä, vaan sitä on kutsuttu jopa okkultistiseksi. Koristeiden joukossa on erityisen paljon vapaamuurarien symboliikkaa, koska Jusélius ja Gallen-Kallela olivat molemmat järjestön jäseniä. Taustalla ovat myös Gallen-Kallelan kriittinen suhtautuminen kirkkoon ja papistoon sekä hänen teosofiaa kohtaan tuntemansa kiinnostus.[3][4]

Tuonelan joella -freskoon Gallen-Kallela maalasi itsensä vapaamuurarien symboleihin kuuluva muurauskauha kädessään.[3] Luonnoksia tutkittaessa on huomattu, että kolmessa freskossa esiintyi aluksi outo kaapuun pukeutunut hahmo, jonka Gallen-Kallela jossakin vaiheessa pyyhki pois. ”Totuudenetsijäksi” kutsuttu hahmo jäi ilmeisesti näkyviin vain tähän yhteen freskoon taiteilijan omakuvan muodossa.[60] Kryptan seiniä koristaa kuusi vapaamuurarien symbolia ja Gallen-Kallelan suunnittelemassa marmorikaiteessa on kohokuvio, joka muistuttaa vapaamuurarien tunnuksenaan käyttämää harppi ja suorakulma -symbolia. Sisäoven yläpuolisessa mosaiikissa ovat kirjaimet IHS. Kristillisyydessä ne ovat lyhenne latinankielisistä sanoista ”Iesus Hominum Salvator” eli ”Jeesus, ihmisten vapahtaja”, mutta kirjaimet kuuluvat myös vapaamuurarien symboliikkaan, jossa niillä viitataan egyptiläisiin Isis-, Horus- ja Seth-jumaliin.[4]

Kosmos-freskossa voi nähdä viittauksen jälleensyntymään ja seinämaalausten tavoin myös ulko-ovien kohokuvioinnissa on Gallen-Kallelan esoteerista symboliikkaa. Kristillistä symboliikkaa mausoleumin koristelussa edustaa tavallisten ristien lisäksi muun muassa pyhään kolminaisuuteen viittaava kolmilehtinen apilakuvio. Myös Halosen maalausten on katsottu sisältäneen erilaista symboliikkaa ja aatetaustaa, johon lukeutui muun muassa tolstoilaisuus. Erityisesti Kivityömiehiä-freskon kerrottiin hämmentäneen aikalaisia.[3][4]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arto Seppälä on kirjoittanut Juséliuksen mausoleumin syntyvaiheisiin liittyvän näytelmän Päivän kukka, jonka ensi-ilta oli Porin teatterissa syksyllä 1992.[61][62]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Björklund, Stina: Sigrid Juséliuksen jäljillä : heijastuksia porvarillisesta lapsuudesta ja lapsuuden ihanteista 1800-luvun lopun Suomessa. (Pro gradu -tutkielma) Pori: Turun yliopisto, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Gallen-Kallela-Sirén, Janne: Minä palaan jalanjäljilleni : Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-11764-9-8
  • Okkonen, Onni: Jusélius-mausoleumi. Pori: Sigrid Jusélius-säätiö, 1952.
  • Raivio, Kaari (toim.): Suuren isän varjossa : Kirsti Gallen-Kallelan elämä. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-11431-6-6
  • Wahlroos, Tuija (toim.): Elämän harjulla : Akseli Gallen-Kallelan Jusélius-mausoleumin freskot. Espoo: Gallen-Kallelan museo, 2015. ISBN 978-952-97393-6-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Sigrid Juséliuksen mausoleumi Kirkko Porissa. Porin evankelisluterilainen seurakuntayhtymä. Arkistoitu 22.12.2019. Viitattu 10.4.2015.
  2. ↑ Wahlroos ym. 2015, s. 15–16.
  3. ↑ a b c d Kuvaja, Sini: Akselin taiteessa kulkee totuudenetsijä. Satakunnan Kansa, 1.4.2015, s. B8–9. Viitattu 10.4.2015.
  4. ↑ a b c d e Kuvaja, Sini: Symbolien salaisuudet. Satakunnan Kansa, 24.12.2010, s. B4–5. Viitattu 7.9.2015.
  5. ↑ Vesikansa, Jyrki: Kansallistaiteilija 24.1.2008. Uusi Suomi. Arkistoitu 30.1.2019. Viitattu 30.1.2019.
  6. ↑ Gallen-Kallela-Sirén 2001, s. 296.
  7. ↑ Okkonen 1952, s. 6–7.
  8. ↑ a b Okkonen 1952, s. 7–9, 20.
  9. ↑ Korpelainen, Lore: Haudoissa makaillut Gallen-Kallela oli aikansa puheenaihe Porissa 8.3.2015. Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2015.
  10. ↑ Juseliuksen mausoleumi ja Käppärän hautausmaa Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 10.4.2015.
  11. ↑ a b c d Kauppias F. A. Juseliuksen mausoleumi Porissa. Rakentaja, 1902, nro 6, s. 92–93. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2019.
  12. ↑ Närväinen, Ninni: Juséliuksen mausoleumi: 11-vuotiaan Sigridin viimeinen leposija 6.6.2016. Kalmistopiiri. Viitattu 2.10.2020.
  13. ↑ Okkonen 1952, s. 1–2.
  14. ↑ a b Lehtinen, Lasse: Tytär kuoli tuhkarokkoon, isä perusti miljardisäätiön 9.12.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.1.2019.
  15. ↑ Björklund 2011, s. 100.
  16. ↑ a b Korpelainen, Lore: Oppaalle työmaasta voi tulla kuin toinen koti, vaikka seurana olisi kaksi balsamoitua vainajaa 24.9.2017. Yle Uutiset. Viitattu 30.1.2019.
  17. ↑ a b c d e Saarinen, Juhani: Porin historia III : 1809–1939, s. 712–714. Pori: Porin kaupunki, 1972. Teoksen verkkoversio.
  18. ↑ Kauppias F. A. Juselius’en mausoleumi Porissa. Kansalainen, 18.8.1902, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2019.
  19. ↑ a b c Gallen-Kallela-Sirén 2001, s. 286–288.
  20. ↑ a b Björklund 2011, s. 104–105.
  21. ↑ a b Gallen-Kallela-Sirén 2001, s. 292–304.
  22. ↑ Raivio 1997, s. 403–405.
  23. ↑ Kivirinta, Marja-Terttu: Kalevalaisen kansan totuudellinen kuvaaja. Helsingin Sanomat, 18.2.1996, s. B3. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  24. ↑ Raivio 1997, s. 408.
  25. ↑ Juseliuksen hautakappeli. Aamulehti, 24.10.1903, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2019.
  26. ↑ a b c d Juseliuksen mausoleumi tuhoutunut. Helsingin Sanomat, 5.12.1931, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  27. ↑ Wahlroos 2015, s. 108.
  28. ↑ Björklund 2011, s. 105–106.
  29. ↑ Savenvalajamestarin muistelmia vuosisadan vaihteen Porista. Helsingin Sanomat, 13.5.1950, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  30. ↑ a b c d e f Gallen-Kallela-Sirén 2001, s. 304–310.
  31. ↑ a b c d e Wahlroos 2015, s. 112, 115.
  32. ↑ Raivio 1997, s. 421.
  33. ↑ Gallenin freskot vaarassa. Helsingin Sanomat, 15.11.1904, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  34. ↑ Kämäräinen, Eija: Akseli Gallen-Kallela : katsoin outoja unia, s. 88, 90–91. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-01921-7-1
  35. ↑ Paukku, Tuulikki: Herra Kalevala. Helsingin Sanomat, 12.1.1986, s. 82. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  36. ↑ F. A. Juseliuksen hautakappelin korjaus. Helsingin Sanomat, 30.8.1912, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2019.
  37. ↑ Gallén-Kallelan freskot Porissa. Karjala, 4.9.1913, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2019.
  38. ↑ Freskot Juseliuksen mausoleumissa Porissa. Aamulehti, 13.12.1913, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2019.
  39. ↑ a b c d e Emil Cedercreutzin ura Emil Cedercreutzin museo. Harjavallan kaupunki. Arkistoitu 30.1.2019. Viitattu 10.4.2015.
  40. ↑ Tien ohesta. Satakunnan Kansa, 28.2.1926, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2019.
  41. ↑ Juseliuksen mausoleumin korjaukseen oli uhrattu jo noin 1. milj. markkaa. Satakunnan Kansa, 5.12.1931, nro 281, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.1.2021.
  42. ↑ Porin mausoleumi restauroidaan. Helsingin Sanomat, 31.12.1931, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  43. ↑ a b Porin mausoleumi. Helsingin Sanomat, 10.9.1935, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  44. ↑ Kuolleita : Torkel Nordman. Helsingin Sanomat, 28.12.1949, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  45. ↑ a b Juseliuksen mausoleum korjataan Porissa. Helsingin Sanomat, 21.7.1987, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  46. ↑ a b Okkonen 1952, s. 9.
  47. ↑ Okkonen 1952, s. 18.
  48. ↑ Seppälä, Aarne: Kui? : Porilaisen käsikirja, s. 83–84. Pori: Pori-Seura, 2007. ISBN 978-952-92302-8-0
  49. ↑ Juseliuksen mausoleumi vihittiin eilen uudelleen. Helsingin Sanomat, 14.6.1941, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  50. ↑ Arvokas Gallen-Kallelan fresko turmeltu Porissa. Helsingin Sanomat, 16.11.1973, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  51. ↑ a b c Ojala, Esa; Taipaleenmäki, Vesa: Juseliuksen Mausoleumi (video vuodelta 2008) Klaffi Tuotannot Oy. 12.3.2014. You Tube. Viitattu 30.1.2019.
  52. ↑ a b c d Okkonen 1952, s. 10–15.
  53. ↑ Uimonen, Anu: Myytin takaa kuoriutuu ihminen 12.4.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.1.2019.
  54. ↑ Esityöt Juséliuksen mausoleumin freskoihin (arkistoitu sivu Internet Archivessa) Ateneum. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 10.4.2015.
  55. ↑ a b Okkonen 1952, s. 15–118.
  56. ↑ Wahlroos 2015, s. 108, 112.
  57. ↑ Wahlroos 2015, s. 115.
  58. ↑ a b Okkonen 1952, s. 9–10.
  59. ↑ Niinistö, Jussi: Bobi Sivén : Karjalan puolesta, s. 228. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-74624-1-7
  60. ↑ Ojanen, Soila: Gallen-Kallela poisti Juselius-freskoistaan mystisen hahmon 5.4.2015. Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2015.
  61. ↑ Arto Seppälä kirjoitti näytelmän Juseliuksesta ja Gallen-Kallelasta. Helsingin Sanomat, 19.1.1992, s. B5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.1.2019.
  62. ↑ Päivänkukka Näytelmät.fi. Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry. Viitattu 13.2.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Okkonen, Onni: Jusélius-mausoleumi. Kuva-aatteiden ja taideteosten historiaa : Jusélius-mausoleet. Dess bildvärld och utsmyckning. Pori : Björneborg: Sigfrid Jusélius -säätiö : Sigfrid Jusélius Stiftelse, 1941.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juséliuksen_mausoleumi&oldid=22751022”