Lisa Hagman
| Lisa Hagman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29.9.1882 Viipuri |
| Kuollut | 15.7.1950 Helsinki |
| Ammatti | Opettaja ja koulunjohtaja |
| Vanhemmat | Tyko ja Amalia Hagman |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Kansakoulunopettaja |
.jpg)
Anna-Lisa Amalia Hagman (29. syyskuuta 1882 Viipuri – 15. heinäkuuta 1950 Helsinki[1][2]) oli suomalainen opettaja ja koulunjohtaja.
Lisa Hagmanin isä oli filosofian kandidaatti Tyko Hagman, joka oli toimi opettajana, toimittajana ja kirjailijana eri paikkakunnilla. Hän työskenteli muun muassa Viipurissa ensin Ilmarisen ja sitten Viipurin Sanomien päätoimittajana. Hagmanin äiti oli soiton- ja laulunopettaja Amalia Hagman (os. Lindström).[3]
Lisa Hagmanin täti oli politiikassa aktiivinen koulunjohtaja Lucina Hagman, joka johti Helsingin Uutta yhteiskoulua. Lisa Hagman pääsi tätinsä kouluun ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi vuonna 1903.[3]
Lisa Hagman kuunteli yhden lukuvuoden ajan ruotsinkielen ja kasvatusopin luentoja Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän siirtyi Heinolan seminaariin ja valmistui sieltä kansakoulunopettajaksi vuonna 1905.[3]
Ura opettajana ja koulunjohtajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistuttuaan kansakoulunopettajaksi Lisa Hagman opetti Helsingin uudessa yhteiskoulussa uskontoa, ruotsia ja kaunokirjoitusta. Tilanne muuttui, kun hän päätti perustaa oman koulunsa, jonka nimeksi tuli Yksityisluokat. Se sai toimiluvan valtioneuvostolta 11.12.1919.[3]
Yksityisluokkien toiminta alkoi Helsingin Kruununhaassa osoitteissa Kirkkokatu 12 ja Vironkatu 3, jossa se käytti Helsingin suomalaisen tyttökoulun rakennusta. Tämän jälkeen se siirtyi osoitteeseen Läntinen Satamakatu 2 B, josta se sai vuokrattua tiloja professori Ernst Ehrnroothilta.[3]
Vuonna 1922 koulu muutti Kruununhaassa osoitteeseen Kirkkokatu 6, jossa sijaitsi tällöin puinen kadunvarsirakennus ja muita rakennuksia. Lisa Hagmanin tavoite oli alusta alkaen rakentaa puisen kadunvarsirakennuksen tilalle ajanmukainen kivirakennus, mutta varoja siihen ei välittömästi ollut.[3]
Lisa Hagman aloitti rakennuttamalla Kirkkokatu 6:n tontin tyhjänä olleelle osalle voimistelu- ja juhlasalin, joka rakennettiin touko-lokakuussa vuonna 1922. Kadunvarsirakennus valmistui vuonna 1925. Arkkitehtina toimi Elsa Arokallio, ja nykyisin rakennus tunnetaan Tieteiden talona.[3][4]
Hagman ja hänen ystävänsä kuvanveistäjä Emil Cedercreutz suunnittelivat koulutalon sisätiloihin yhteensä 77 pronssauspatinoitua kipsireliefiä, joiden aiheet liittyivät muun muassa maanviljelykseen ja kristinuskoon. Veistoskoristelulla katsottiin olevan pedagogista merkitystä. Nykyisin talossa on jäljellä 70 reliefiä, sillä muutamia niistä siirrettiin 1990-luvulla Emil Cedercreutzin museoon Harjavaltaan.[3][4]
Toimittuaan pari vuotta yksin koulunsa johdossa Lisa Hagman palkkasi rinnalleen miespuolisen opettajan johtamaan opetustyötä. Johtokuntaa Hagman ei katsonut tarpeelliseksi ennen uuden koulutalon valmistumista. Hagman toimi johtokunnan puheenjohtajana, ja sen jäseniä olivat johtaja A. W. Bolander, vapaaherra Emil Cedercreutz, varatuomari Einar Rotkirch, senaattori Onni Talas ja rouva Tyyne Wuorenjuuri. Myös edellä mainittu koulun miesjohtaja kuului johtokuntaan.[3]
Uuden koulutalon myötä Lisa Hagman perusti valmistavan koulun, jossa annettiin oppilaille kolmessa vuodessa kansakoulun oppimäärää vastaavat tiedot. Sen käytyään oppilaat pystyivät suorittamaan ylioppilastutkinnon Yksityisluokilla. Koulun yhteyteen perustettiin myös vuonna 1926 lastentarha, mutta se lopetettiin kannattamattomana vuonna 1929.[3]
Yksityisluokkien konkurssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun 1930-luvun lama tuli Suomeen, J. K. Paasikiven johtama valtion menojen supistamislautakunta karsi opetusministeriön menoja. Myös yksityiskouluille annettavaa valtionapua leikattiin vuonna 1932, mikä osaltaan johti Yksityiskoulujen konkurssiin vuonna 1933. Lisa Hagman menetti konkurssissa myös henkilökohtaisen omaisuutensa.[3]
Turvatakseen koulun tulevaisuuden Yksityisluokkien opettajat perustivat kannatusyhdistyksen ilman Hagmania. Opetushallitus antoi Hagmanin vastustuksesta huolimatta kannatusyhdistykselle luvan jatkaa koulua nimellä Helsingin V Yhteiskoulu. Valtio lunasti koulurakennuksen ja vuokrasi sen kannatusyhdistykselle. Helsingin V Yhteiskoulu muutti vuonna 1936 Apollonkadulle Töölöön, ja nykyisin koulu tunnetaan Apollon yhteiskouluna.[3]
Kirkkokatu 6:n koulurakennuksessa toimi sittemmin Helsingin tyttölukio ja Helsingin yliopisto. 1990-luvulta saakka se on ollut pääosin Tieteellisten seurain valtuuskunnan käytössä, ja tieteelliset seurat käyttävät sitä nykyisin kokous- ja seminaaripaikkana. Rakennus on Senaatti-kiinteistöjen omistama ja Museoviraston suojelema.[3]
Yksityisluokkien konkurssin jälkeen Hagman ei halunnut jatkaa uraansa opettajana enää muualla. Hän vietti osan loppuelämästään Ranskassa ja kuoli Helsingissä vuonna 1950.[3]
Lastenkirjojen toimittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1920–1930-lukujen vaihteessa Hagman toimitti kolme isänsä satukokoelmaa, jotka oli sensuroitu sortovuosina. Teokset kuvitti Emil Cedercreutz.[5]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hagman, Tyko; Hagman, Lisa (toim.); Cedercreutz, Emil (kuv.): Satuja ja runoja lapsille. Helsinki: Otava, 1928.
- Hagman, Tyko; Hagman, Lisa (toim.); Cedercreutz, Emil (kuv.): Satuja ja runoja lapsille : toinen valikoima. Helsinki: Otava, 1930.
- Hagman, Tyko; Hagman, Lisa (toim.); Cedercreutz, Emil (kuv.): Satuja ja runoja lapsille : kolmas valikoima. Helsinki: Otava, 1931.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hagman, Anna Liisa Amalia (PDF) (s. 91) Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907. 11.1.2018. Helsingin yliopisto. Viitattu 15.2.2019.
- ↑ Lisa Hagmanin kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 20.7.1950, s. 1. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.2.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Hannu Heikkilä: Lisan koulusta Tieteiden taloksi. Tieteessä tapahtuu, 1.10.1997, 15. vsk, nro 7. ISSN 1239-6540 Artikkelin verkkoversio. fi
- ↑ a b 1920-luvun klassistisen arkkitehtuurin helmi – Peruskorjattu Tieteiden talo avataan uudelleen www.tieteessatapahtuu.fi. Arkistoitu 20.9.2022. Viitattu 21.9.2022.
- ↑ Kauppinen, Kaija: Lucina Hagman : marttajärjestön perustaja (PDF) (s. 8–9) 1989. Marttaliitto. Viitattu 15.2.2019.