Emil Hartela

Emil Herman Hartela, vuoteen 1930 Henriksson (14. lokakuuta 1894 Tohmajärvi – 9. huhtikuuta 1970) oli suomalainen teollisuusneuvos, yrittäjä ja yritysjohtaja.

Hartelan vanhemmat olivat rakennusmestari Henrik Viktor Henriksson ja Johanna Aleksandra Nylund ja puoliso vuodesta 1928 Elna Helena Fagerroos. Hartela kävi kansakoulun ja reaaliyhteiskoulun ja suoritti Kuopiossa teollisuuskoulun kolmivuotisen kurssin 1915. Edellisenä vuonna hän oli työskennellyt terästehtaan rakennustyömaalla Saksassa. Valmistuttuaan Hartela toimi Turun Insinööritoimisto -yhtiössä, osakkaana helsinkiläisessä rakennustoimistossa ja vuodesta 1917 rakennusmestarina Wärtsilässä. Suomen sisällissotaan Hartela osallistui Karjalan rintamalla. Hän oli itsenäinen rakennuspiirtäjä ja työnjohtaja 1919–1922 ja opiskeli sitten Hollannissa ja Saksassa, suorittaen 1924 rautabetoni-insinöörin tutkinnon Strelitzin teknillisessä opistossa. Hartelalla oli Turussa 1924–1932 oma insinööritoimisto, joka erikoistui teräsbetonirakenteisiin. Hän teki rakenne- ja kestävyyslaskelmia ja rakennesuunnitelmia sekä Turussa että muualla rakennettuihin kohteisiin. Vuonna 1932 hän perusti kumppanien kanssa rakennustoimisto Hakkala & Tuomisen, jonka hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja hän oli vuoteen 1942. Oman Urakoitsijat-yrityksen hän perusti Vilho Heinosen kanssa 1942 ja oli yhtiön toimitusjohtaja. Yhtiö laajeni Varsinais-Suomesta pääkaupunkiseudulle ja tuli tunnetuksi muun muassa Pitäjämäen kirkon rakentajana 1959. Samana vuonna Hartelasta tuli Urakoitsijat-yhtiön pääomistaja. Yhtiön Helsingin konttorista muodostettiin Rakennus Oy Hartela -yhtiö, jonka johdossa Emil Hartela oli vuoteen 1963 asti. Hän oli silti mukana perheyhtiönsä hallitustyössä vielä vuoteen 1969 asti.