Tämä on lupaava artikkeli.

Juha Mieto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juha Mieto
Juha Mieto Seefeldin MM-kilpailuissa vuonna 2019.
Juha Mieto Seefeldin MM-kilpailuissa vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Juha Iisakki Mieto
Syntynyt20. marraskuuta 1949 (ikä 75)
Kurikka, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Mietaa, Mietaan Jussi, Kurikan jätti[1][2]
Pituus 197 cm
Seura Kurikan Ryhti
Laji maastohiihto

Juha Iisakki Mieto (s. 20. marraskuuta 1949 Kurikka) on suomalainen maastohiihtäjä, viestihiihdon olympiavoittaja ja Suomen Keskustan kansanedustaja vuosina 2007–2011.

Yhdeksän arvokisamitalia hiihdossa voittanut Mieto ei saavuttanut henkilökohtaista kultamitalia olympia- tai MM-tasolla, mutta hopealle hän sijoittui henkilökohtaisilla matkoilla kolmesti. Mieto koki kuuluisimman tappionsa Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin kilpailussa 1980 Ruotsin Thomas Wassbergille yhden sadasosasekunnin erolla. Hiihdon maailmancupin Mieto voitti kahdesti. Miedon urheiluseura oli Kurikan Ryhti.

Urheilu-uransa lopetettuaan Mieto pysyi julkisuudessa muun muassa tv-ohjelmissa, mainoksissa ja pr-töissä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Mieto oli Vaasan vaalipiirin ääniharava ja nousi eduskuntaan. Hän putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa eikä onnistunut palaamaan eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa. Mieto oli Kurikan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 2013–2017.

Miedon hiihtäjäpatsas Legenda paljastettiin Kurikan keskustassa 26. syyskuuta 2020.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Mieto syntyi 20. marraskuuta 1949 perheensä esikoiseksi Kurikan Pitkämönkylässä[3]. Perheeseen kuuluivat äiti Saima ja isä Aarne, pikkusisko Kaisa ja pikkuveli Heikki. Kaisa Miedosta tuli 1980-luvulla kansallisen tason hiihtäjä, joka voitti kaksi viestihiihdon Suomen-mestaruutta.[4]

Mieto vietti hyvin liikunnallisen lapsuuden. Hän alkoi auttaa isäänsä metsätöissä ja pellolla jo kahdeksanvuotiaana. Hiihdosta Mieto kiinnostui alle kouluikäisenä, liittyi Kurikan Ryhtiin ja alkoi kouluikäisenä osallistua hiihtokilpailuihin. Hän ei lasten kisoissa vielä taistellut voitoista, mutta kilpaili hyvin ahkerasti ja osallistui viikonloppuleireille.[5]

Ensimmäisissä nuorten SM-hiihdoissaan Lahdessa 16-vuotias Mieto sijoittui 19:nneksi.[6] Ensimmäisen kilpailumatkansa ulkomaille Mieto teki Itävallan Murauhun 17-vuotiaiden epävirallisiin nuorten EM-hiihtoihin, missä hän sijoittui parhaana suomalaisena kuudenneksi. Seuraavan talven virallisissa nuorten EM-hiihdoissa Ranskan Les Roussesissa Mieto sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa neljänneksi ja sai pronssia Suomen viestijoukkueessa. Seuraavana talvena viimeisissä nuorten EM-kisoissaan Mieto jäi kahden kaatumisen vuoksi 16. sijalle.[7]

Hiihdon lisäksi Mieto harrasti nuoruudessaan muitakin urheilulajeja, etenkin suunnistusta, pesäpalloa, lentopalloa, keskimatkan juoksua ja moukarinheittoa. Hän voitti muun muassa moukarinheitossa useita piirinmestaruuksia, juoksuviesteissä SM-pronssia ja lentopallossa kaksi nuorisoseurojen Suomen-mestaruutta. Suunnistuksen Jukolan viestiin Mieto osallistui elämänsä aikana yhteensä 19 kertaa.[8]

Käytyään kansakoulun loppuun Mieto ei mennyt oppikouluun vaan aloitti työt setänsä puusepänverstaassa.[9] Asevelvollisuutensa Mieto suoritti Kainuun prikaatin urheilujoukoissa vuosina 1969–1970 ja yleni kersantiksi.[10]

Armeijan jälkeen Mieto aloitti työt Kurikan kaupungin palveluksessa urheiluohjaajan apulaisena. Puolipäivätyö antoi hänelle mahdollisuuden panostaa päätoimisesti urheiluun. Mieto oli kaupungin palveluksessa yhtäjaksoisesti 17 vuoden ajan.[11]

Urheilu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Innsbruck 1976 4 × 10 km
Hopeaa Hopeaa Lake Placid 1980 15 km
Hopeaa Hopeaa Lake Placid 1980 50 km
Pronssia Pronssia Lake Placid 1980 4 × 10 km
Pronssia Pronssia Sarajevo 1984 4 × 10 km
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Falun 1974 30 km
Hopeaa Hopeaa Lahti 1978 4 × 10 km
Pronssia Pronssia Lahti 1978 15 km
Pronssia Pronssia Oslo 1982 4 × 10 km

Mieto valittiin vuonna 1970 olympiavalmennettavien ryhmään vuoden 1972 Sapporon talviolympialaisia varten.[12] Miedon ensimmäinen päävalmentaja oli Arto Tiainen. Mieto harjoitteli paljon Itävallan Ramsaussa korkean paikan leirillä.[13]

Mieto kilpaili Suomen joukkueessa Sapporon olympialaisten esikisoissa 1971 ja sijoittui päämatkallaan 15 kilometrin hiihdossa kuudenneksi.[14]

Sapporon olympialaisissa 1972 Mieto sijoittui ensimmäisessä olympialähdössään 15 kilometrin hiihdossa neljänneksi vain 0,06 sekunnin erolla pronssiin ja kahden sekunnin erolla hopeaan. Viestissä Suomen joukkue sijoittui viidenneksi ja Mieto hiihti osuutensa nopeimman ajan.[15]

Falunin MM-hiihdoissa 1974 Mieto käytti vielä puusuksia, kun jotkut muut huippuhiihtäjät olivat jo siirtyneet lasikuitusuksiin. 30 kilometrin hiihdossa Mieto otti hopeamitalin lasikuitusuksia käyttäneen Thomas Magnussonin jälkeen. Miedon paras suksipari oli lisäksi vahingossa tärveltynyt edellisenä päivänä niitä voideltaessa. 15 kilometrillä Mieto oli neljäs, mutta epäonnistui 50 kilometrin kilpailussa pieleen menneen voitelun vuoksi. Saman kevään Holmenkollenin kilpailuista alkaen myös Mieto hiihti lasikuitusuksilla, ensin Kneisslen ja seuraavasta syksystä alkaen Fischerin suksilla. Pari vuotta myöhemmin hän vaihtoi suomalaisiin Järvisiin ja 1980-luvulla takaisin Fischerin suksiin.[16]

Mieto sijoittui historian ensimmäisessä hiihdon maailmancupissa 1974–1975 toiseksi Norjan Ivar Formon jälkeen. Mieto voitti maailmancupin kokonaiskilpailun vuosina 1975–1976 ja 1979–1980.[17]

Innsbruckin talviolympialaisissa 1976 Mieto otti avausmatkallaan 30 kilometrillä neljännen sijan, mutta jäi parhaalla matkallaan 15 kilometrillä kymmenenneksi. Viestissä Mieto saavutti uransa ainoan arvokisakultamitalin, kun Suomi voitti. Mieto hiihti toisen osuuden ja nosti hiihdollaan Suomen selvään johtoon.[18]

Juha Mieto Holmenkollenilla vuonna 1978.

Lahden MM-kisoissa 1978 Mieto hiihti kaikki matkat. Hän sijoittui 30 kilometrillä seitsemänneksi, mikä oli kaikille pettymys. 15 kilometrillä Mieto sijoittui lipsuvilla suksilla pronssille vain viisi sekuntia kultamitalista jääneenä. Viestissä Mieto hiihti kaikkein nopeimman yksityisajan ja Suomi sijoittui Ruotsin jälkeen hopealle. 50 kilometrin kilpailussa Suomen voitelu epäonnistui, ja Mieto luovutti ja jättäytyi toiseksi viimeiseksi.[19]

Lake Placidin olympialaisissa 1980 Mieto aloitti sijoittumalla 30 kilometrillä seitsemänneksi. 15 kilometrin kilpailussa Mieto menetti kultamitalin Ruotsin Thomas Wassbergille vain yhden sadasosasekunnin erolla. Mieto ei suostunut ruotsalaisten ehdotukseen antaa Wassbergin kultamitalista puolet Miedolle. Olympialaisten jälkeen Kansainvälinen hiihtoliitto luopui sadasosasekuntien käytöstä. Mieto ei pitänyt ajatusta hyvänä, sillä urheilijat on laitettava paremmuusjärjestykseen. Viestikilpailussa Mieto toi ankkurina Suomen olympiapronssille. Mieto sai vielä 50 kilometrin hiihdossa hopeaa.[20]

Oslon MM-hiihdoissa 1982 Mieto kurotti maaliviivalla Suomelle pronssia viestihiihdossa, joskin myös selvästi neljänneksi jääneelle Itä-Saksan joukkueelle annettiin pronssimitalit. 15 kilometrin hiihdossa Mieto sijoittui kuudenneksi ja 30 kilometrillä viidenneksi. 50 kilometrin kilpailun Mieto keskeytti huonojen suksien vuoksi. Näissä kisoissa nähtiin ensimmäiset luistelutyylillä hiihtäneet kilpailijat. Mieto päätti, ettei itse harjoittelisi uutta tyyliä. Hän kuitenkin myöhemmin opetteli senkin ja voitti sillä kansallisia kilpailuja.[21]

Viimeisissä olympiakisoissaan Sarajevossa 1984 Mieto sijoittui neljänneksi 15 kilometrin hiihdossa, vaikka hän hiihti ainoana kärkimiehenä vielä perinteisellä tyylillä eikä luistellen. Viestistä Mieto sai pronssia Suomen joukkueen toisen osuuden hiihtäjänä. Hän sijoittui vielä 30 kilometrillä kahdeksanneksi ja 50 kilometrillä kymmenenneksi.[22]

Seefeldin MM-kisoissa 1985 luistelutyyliä ei Miedon toiveista huolimatta ollut kielletty. Mieto hiihti kisoissa vain yhden matkan ja jäi kauas kärjestä.[23]

Seefeld jäi Miedon kansainvälisen huippuhiihtäjän uran viimeiseksi arvokisaksi. Mieto hiihti uransa aikana 20 henkilökohtaista olympia- ja MM-kilpailua ja seitsemän viestikilpailua. Hän voitti kaikkiaan yhdeksän arvokisamitalia.[24] Yhdeksännentoista ja viimeisen Suomen-mestaruutensa Mieto voitti talvella 1985.[25] SM-hopeita ja -pronsseja Mieto voitti urallaan neljä kumpaakin.[26]

Vuoden 1985 jälkeen Mieto ei enää kuulunut maajoukkueeseen vaan jatkoi kilpahiihtoa kansallisella tasolla.[27] Viimeisen kilpailunsa Mieto hiihti talvella 1990.[28]

Mieto kilpaili aina poikkeuksellisen ahkerasti, ja hänen uransa ajoittui vuosiin, jolloin Suomessa ja Ruotsissa järjestettiin hiihtokilpailuja talvisin lähes päivittäin. Mieto itse arvelee hiihtäneensä koko 20-vuotisen uransa aikana yli 1300 kilpailua, joista yleisessä sarjassa keskimäärin yli 50 kilpailua kaudessa. Kaudella 1975–1976 Mieto hiihti peräti 76 kilpailua.[26]

Harjoittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uransa aikana Mieto valmensi pääasiassa itse itseään. Voimaharjoittelunaan maatalon poikana kasvanut Mieto käytti peruskuntokaudella läpi uransa metsä- ja maataloustöitä. Hän luotti valmentautumisessaan suuriin kilometrimääriin ja arvosteli ”tieteellistä valmennusta”, jossa perusasioista tehtiin ”tieteellisiä ja monimutkaisia”. Mieto kertoi pitävänsä kaiken perustana harjoituksen ja levon oikeaa suhdetta. Hän korosti myös psyyken, kuten paineensietokyvyn ja itsensä hallitsemiskyvyn, olennaista merkitystä valmentautumisessa.[29]

Miedon harjoitteluun kuuluivat viikoittaiset hapenottoharjoitukset sekä noin 70 kilometrin mittaiset hiihtolenkit.[30] Hän harjoitteli myös juoksemalla talvisin villasukat jalassaan.[31] Vuodesta 1972 alkaen Mieto kävi harjoittelemassa joka syksy yksinään Muonion Jerismajalla.[32]

Mitat ja ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miedon kilpailupaino vaihteli 95 ja 105 kilogramman välillä. Hänet mitattiin 25-vuotiaana 197 senttimetrin pituiseksi. Miedon lepopulssi on ollut alimmillaan 27 ja maksimisyke nuorena tehdyssä testissä 170, mikä on melko matala arvo. Hänen hemoglobiiniarvonsa on ollut noin 170. Miedon adrenaliinituotanto oli poikkeuksellisen korkea. Cooperin testissä Mieto juoksi 20-vuotiaana tuloksen 4 060 metriä.[33] 5 000 metriä hän on juossut aikaan 15.03 minuuttia.[34]

Miedon maksimaalinen hapenottokyky on yli 7,4 litraa minuutissa, mikä on mahdollisesti korkein hiihtäjälle koskaan mitattu lukema. Hänen suhteellinen hapenottokykynsä oli vain 77 millilitraa kilogrammaa kohden minuutissa, mikä johtuu hänen suuresta koostaan.[35]

Työura hiihtouran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpahiihtäjän uransa jälkeen Mieto on näyttäytynyt usein erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa puhumassa tai markkinoimassa erilaisia tuotteita. Hän kiersi kahdeksan vuoden ajan Keskon markkinointitilaisuuksissa. Hän on esiintynyt televisiomainoksissa ja näytellyt sekä toiminut muun muassa juontajana, isäntänä ja selostajana. Hänestä tuli Kurikan Urheiluliike Oy:n osakas, mutta yritys velkaantui ja meni nurin.[36]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mieto oli Suomen Keskustan ehdokkaana maaliskuun 2007 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiirissä. Häntä olivat ehdokkaakseen kosiskelleet myös kokoomus ja perussuomalaiset. Mieto nousi eduskuntaan 13 768 äänellä. Miedon vaalityötä oli tukenut muun muassa 5 000 eurolla Kehittyvien maakuntien Suomi ry, josta nousi vaalien jälkeen kohu.[37]

Mieto käytti täysistunnossa neljän vuoden aikana 284 puheenvuoroa ja lausui ne leveällä pohjalaisella murteellaan. Hän puhui usein koululiikunnan ja muun liikunnan puolesta. Hän pyrki myös saamaan pikavipit kielletyiksi.[37] Mieto oli jäsenenä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa ja tulevaisuusvaliokunnassa.[38]

Mieto oli ehdolla myös eduskuntavaaleissa 2011, mutta 3 907 ääntä eivät riittäneet läpimenoon.[39] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Mieto oli jälleen ehdokkaana Vaasan vaalipiirissä, mutta 2 971 äänen saalis ei riittänyt valituksi tulemiseen.[40]

Mieto oli Kurikan kaupunginvaltuuston jäsen 2013–2017 keskustan edustajana.[41] Hän oli kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja. Hän putosi valtuustosta vuoden 2017 vaaleissa.[42]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministeriö myönsi Miedolle Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2007.[43]

Juha Miedon patsas Legenda paljastettiin Kurikan keskustassa 26. syyskuuta 2020.[44] Yhteensä 130 000 euroa maksanut patsas rahoitettiin kokonaan yksityisillä lahjoituksilla ja kansalaiskeräyksellä.[45] Patsaan suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu vuonna 2018.[46] Kilpailuun osallistui 11 ehdotusta, joista voittajaksi selviytyi kuvanveistäjä Pekka Jylhän teos.[47]

Miedon elämästä ollaan tekemässä elämäkerrallista musiikkinäytelmää, jonka käsikirjoittaa näyttelijä Kari Hakala.[48]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mieto meni kihloihin Porista kotoisin olleen Minna Grönroosin kanssa kesällä 1976, ja naimisiin he menivät seuraavana keväänä.[49] Mieto rakennutti pariskunnalle talon Miedon kylään vuonna 1978.[50] Minna Mieto kuoli sydänkohtaukseen tapaninpäivänä 1996.[51] Heillä on yksi poika, Juha-Petteri (s. 1988)[52].

Mieto on kilpaillut myös halonhakkuussa. Vuonna 2007 Iin Raasakkakoskella pidetyissä Kuningasjätkä 2007 -kilpailuissa Mieto voitti halonhakkuukilpailun halkomalla motin halkoja aikaan 9:06,8. Median mukaan tulos oli maailmanennätys.[53]

Miedolle on tyypillistä hänen pohjalainen murteensa. Hän sai siitä 1970-luvulla paljon kritiikkiä, ja esimerkiksi äidinkielenopettajat lähettivät hänelle haukkumakirjeitä. Sittemmin murteeseen on alettu suhtautua arvostavammin.[54]

Mieto pitää mämmistä, mikä on ollut pitkään kevään vakioaiheita mediassa.[55]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Teiskonlahti, Riku: Kurikan jätistä kasvoi kansallissankari Helsingin Sanomat. 23.9.2019. Viitattu 30.11.2019.
  2. ↑ Pusa, Ari: Kurikan jätti Helsingin Sanomat. 24.11.2019. Viitattu 30.11.2019.
  3. ↑ Outi Ikonen: Kovien tyyppien iltarukous -ekstra: Juha Mieto Kirkko ja kaupunki. 8.1.2016. Viitattu 27.12.2022.
  4. ↑ Jussila 2000, s. 20–21.
  5. ↑ Pouta 2019, s. 9–23.
  6. ↑ Pouta 2019, s. 30–31.
  7. ↑ Pouta 2019, s. 24–27.
  8. ↑ Pouta 2019, s. 34–36.
  9. ↑ Pouta 2019, s. 32.
  10. ↑ Pouta 2019, s. 39.
  11. ↑ Pouta 2019, s. 47–48.
  12. ↑ Pouta 2019, s. 48.
  13. ↑ Pouta 2019, s. 52–55.
  14. ↑ Pouta 2019, s. 58–59.
  15. ↑ Pouta 2019, s. 64–66.
  16. ↑ Pouta 2019, s. 68–76.
  17. ↑ Pouta 2019, s. 81.
  18. ↑ Pouta 2019, s. 89–90.
  19. ↑ Pouta 2019, s. 99–101.
  20. ↑ Pouta 2019, s. 109–111.
  21. ↑ Pouta 2019, s. 119–124.
  22. ↑ Pouta 2019, s. 125–126.
  23. ↑ Pouta 2019, s. 128.
  24. ↑ Pouta 2019, s. 129.
  25. ↑ Pouta 2019, s. 131.
  26. ↑ a b Jussila 2000, s. 58–59.
  27. ↑ Pouta 2019, s. 132.
  28. ↑ Pouta 2019, s. 139.
  29. ↑ Jussila 2000, s. 35–48.
  30. ↑ Pouta 2019, s. 52–53.
  31. ↑ Pouta 2019, s. 84–85.
  32. ↑ Pouta 2019, s. 95.
  33. ↑ Pouta 2019, s. 50–51.
  34. ↑ Juha Mieto paljastaa hurjat tuloksensa Cooperin testissä ja 5000 metrillä: ”Onhan se yli satakiloiselle tönkyrälle jonkinlainen aika” iltalehti.fi. Viitattu 22.6.2018.
  35. ↑ Santtu Silvennoinen: Juha Mieto rykäisi huippuvuosinaan lyömättömän testituloksen: professori häkeltyi – ”Muistan kuin eilisen päivän” Iltalehti. 9.11.2019. Viitattu 9.11.2019.
  36. ↑ Pouta 2019, s. 135–149.
  37. ↑ a b Pouta 2019, s. 165–173.
  38. ↑ Pouta 2019, s. 177.
  39. ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 4.7.2016.
  40. ↑ Vaasan vaalipiiri – ehdokkaat vaalit.yle.fi. Yleisradio. Viitattu 4.7.2016.
  41. ↑ Juha Mieto Kurikan valtuustoon: Saunottu on, nyt levätään monot sojossa MTV Uutiset. 28.10.2012. Viitattu 7.10.2019.
  42. ↑ Hiihtolegenda Juha Mieto putosi varasijalle: ”Ihimiset on vain ajatellu asian näin” Ilta-Sanomat. 9.4.2017. Viitattu 7.10.2019.
  43. ↑ Pro Urheilu -palkinnot Miedolle ja Kalliomäelle (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ Hiihtäjälegenda Juha Miedon patsas paljastettiin Kurikassa – nelimetrisen teoksen katseenvangitsija on Mietaa oikeassa koossa Yle uutiset. 26.9.2020. Viitattu 26.9.2020.
  45. ↑ Pusa, Ari: Juha Miedon patsas valmistui kokonaan lahjoituksilla ja kansalaiskeräyksellä: ”Helpotti, ettei minusta tullut kusitolppaa” Helsingin Sanomat. 7.5.2020. Viitattu 19.6.2020.
  46. ↑ Ilkka: Juha Miedolle suunnitellaan patsasta Kurikkaan - Jorma Ollilla vetää kansalaisvaltuuskuntaa iltalehti.fi. Viitattu 20.4.2018.
  47. ↑ Katso kuva: Kurikkaan nousee Juha Mieto -patsas - tässä on veistoskilpailun voittaja: ”Kilpailun taso oli korkea”
  48. ↑ Tekeillä ennennäkemätön elämäkerta – Juha Mieto muistelee elämänsä tragedioita: ”Poika oli silloin 8 vuotta ja 10 päivää vanha, kun jäin yksin” www.iltalehti.fi. Viitattu 15.9.2021.
  49. ↑ Pouta 2019, s. 91–92.
  50. ↑ Pouta 2019, s. 103.
  51. ↑ Juha Mieto jäi traagisesti 8-vuotiaan yksinhuoltajaksi – isän ja pojan päivittäinen rituaali auttoi surutyössä: ”Kaikki kyttäsivät” IS.fi.
  52. ↑ Botnia-foto: Kotiseutumme Jalasjärvi-Jurva-Kurikka 2006-2007 ISBN 952-5176-63-0
  53. ↑ Juha Miedolle uusi halonhakkuun maa­il­ma­nen­nä­tys Kaleva. 2.7.2007. Viitattu 17.3.2020.
  54. ↑ Pouta 2019, s. 157.
  55. ↑ Pouta 2019, s. 189.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nurmela, Kari A.: Mietaan Jussi Kurikasta. 1978.
  • Soukola, Timo: ”Mieto, Juha (1949–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 695–696. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juha Mieto.
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juha Mieto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Mieto&oldid=22796647”