Jan

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jan (persialainen nimi))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jan
Nimipäivä  
– suomenkielinen
– ruotsinkielinen 24. kesäkuuta
– ortodoksinen
Muunnelmia Jani, Janne
Vastineita eri kielissä Jean, Joan, Juan, János, Ian
Nimen alkuperä Johannes

Jan on miehen etunimi. Se on lyhentymä nimestä Johannes, joka tarkoittaa ”Jahve on armollinen”. Nimi Jan on yleinen varsinkin saksankielisissä maissa sekä Alankomaissa, Tšekissä, Puolassa ja Pohjoismaissa.

Suomessa nimi Jan on vuoden 2019 loppuun mennessä annettu Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan 14 766 miehelle ja noin 25 naiselle.[1] Janin nimi­päivä on suomen­ruotsalaisen kalenterin mukaan 24. kesäkuuta, joka on myös Johanneksen ja nimen monien muunnelmien nimi­päivä.

Tunnettuja Jan-nimisiä henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jan taiteilijanimenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Janeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Kulkuriveljeni Jan", Tapio Rautavaaran laulussa
  • Jan, laulun nimihahmo Kaija Kärkisen ja Ile Kallion levyllä Kaikki oikeudet kappaleessa "Jan"
  • Jan Helmer, Carlo Andersenin ja Knud Meisterin kirjasarjassa Jan

Nimen muita käyttöyhteyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jan Jan, Armeniaa edustanut kappale euroviisuissa 2009
  • Jan Mayen, Norjalle kuuluva saari Jäämerellä

Persian kielessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jan (tai Jaan [dʒɑːn]) on samalla myös käännös persialaisesta nimestä (جان, jān), mikä tarkoittaa "sielu, henki", tai hellittelysanan muodossa "kulta, rakas". Turkkilaisittain nimi kirjoitetaan Can (tr. dʒan) ja venäjän kyrillisestä käännettynä Džan / Dzhan (Джан; vanhentunut muoto Suomessa Dshan[2]).[3][4][5]

  1. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 15.6.2020.
  2. Leitzinger, Antero: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996, Helsinki. ISBN 952-9752-08-3 (s. 130-133)
  3. Persian (Fārsī / فارسی) omniglot.com. Viitattu 20.10.2024.
  4. Meaning, origin and history of the name Can behindthename.com. Viitattu 20.10.2024.
  5. Leitzinger, Antero: Suomen tataarit – Vuosina 1868–1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. East-West Books Helsinki, 2006. ISBN 952-99592-2-2 (s. 72)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]