Jan Huokko
Jan Huokko | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. kesäkuuta 1974 Värmdö, Ruotsi |
Kansalaisuus | Ruotsi |
Jääkiekkoilija | |
Pelipaikka | puolustaja |
Maila | oikea |
Pituus | 180 cm |
Paino | 85 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1992–2006 |
Seurat |
Leksands IF (SEL/HAS) SaiPa (SML) AIK (SEL/HAS) Södertälje SK (SEL) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Ruotsi | |||
Miesten jääkiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Pronssia | Norja 1999 | jääkiekko |
Jan Huokko (s. 11. kesäkuuta 1974 Värmdö, Ruotsi) on ruotsalainen uransa lopettanut jääkiekkopuolustaja. Hän oli hyökkäävä puolustaja, joka teki Elitserienissä enemmän maaleja kuin syötti, vaikka pelasikin puolustajana. Huokko teki Elitserienissä 13 kauden aikana 522 ottelussa pisteet 113+111=224 ja keräsi 381 jäähyminuuttia. Huokon vanhemmat ovat suomalaisia.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huokko on Värmdö HC:n kasvatti, mutta hän aloitti ja pelasi suurimman osan ammattilaisurastaan Leksands IF:ssä. Huokko pelasi alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 1992 voittaen hopeaa ja debytoi Elitserienissä seuraavalla kaudella 1992–1993. Huokko pelasi pitkään Leksandissa. Hän voitti kaudella 1998–1999 Elitserienin puolustajien maalipörssin 21 maalillaan, joka oli liigan uusi yhden kauden ennätys, mutta sen on rikkoi kuitenkin Patrik Hersley 24 osumallaan kaudella 2013–2014. Huokko valittiin kauden jälkeen myös Norjassa pelattaviin MM-kilpailuihin keväällä 1999, joista hän voitti pronssia.
Huhtikuussa 2001 Huokko siirtyi jääkiekon SM-liigassa pelaavaan SaiPaan kaudeksi 2001–2002.[1] Hän pelasi joukkueessa 24 ottelua pistein 4+4=8. Hänestä ei kuitenkaan tullut profiilipakkia, vaikka pelasikin kohtalaisen alkukauden ja laukoi hyvin sekä näytti välillä taitojaan.[2] Hänet myytiin takaisin Ruotsiin AIK:hon. SaiPa oli Huokon ainoa ulkomaalaisseura.
Elitserienistä HockeyAllsvenskaniin pudonneessa AIK:ssa Huokko pelasi myös kauden 2002–2003 ja kolme seuraavaa kautta kului Södertälje SK:ssa. Kaudeksi 2006–2007 Huokko palasi taas Leksands IF:ään, joka pelasi HockeyAllsvenskanissa. Hän oli kausina 2006–2007, 2007–2008 ja 2008–2009 Allsvenskanin eniten maaleja tehnyt puolustaja. Näistä ensimmäisellä myös eniten pisteitä tehnyt. Kaudesta 2007–2008 Huokko oli myös joukkueen kapteeni.[3]
Huokko lopetti uransa marraskuussa 2009 polvivamman takia. Kauden 2009–2010 aikana hän pelasi vain viisi ottelua.[4]
Seksikohu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huokon kännykkä varastettiin kesällä 2008 ja siitä löytyi seksivideo, jossa Huokko esiintyi. Video levisi nopeasti julkisuuteen ja 21. lokakuuta 2008 pelatatussa HockeyAllsvenskanin kamppailussa AIK - Leksand Huokko joutui hämmentävän huomion kohteeksi Hovetissa ja hänen päälleen heitettiin katsomosta erilaisia seksileluja, kuten dildoja. Lisäksi katsomossa oli banderolleja, joissa Huokkoa pilkattiin. Ottelu viivästyi tapauksen vuoksi viidellä minuutilla.[5]
Elokuussa 2009 Huokko avautui vuotta aiemmin tapahtuneesta seksikohusta ruotsalaisen Nyheter24:n haastattelussa:[6]
»En ole tehnyt mitään väärää. Monet ovat huudelleet moraalin perään ja heittäneet paskaa niskaani, mutta minusta ihmisten olisi syytä ensin tutkia omat komeronsa ennen kuin alkavat tuomita muita. Mikä tässä asiassa ylipäätään on niin kamalaa? Seksi on maailman luonnollisin asia.»
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jan Huokko Eurohockey.com. (englanniksi)
- Jan Huokko Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jan Huokko Sputnik-paitaan 17. huhtikuuta 2001. Jatkoaika.com. Viitattu 13. joulukuuta 2009.
- ↑ SaiPan pelaaja-arvostelut 2001-2002 31. toukokuuta 2002. Jatkoaika.com. Viitattu 13. joulukuuta 2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.eliteprospects.com/player.php?player=481
- ↑ "Hade det på känn" 18. marraskuuta 2009. Hockeyverige.se. Viitattu 13. joulukuuta 2009. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ SaiPan ex-pakki joutui dildosateen kohteeksi Ruotsissa 22. lokakuuta 2008. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 25.10.2008. Viitattu 13. joulukuuta 2009.
- ↑ Jan Huokko avautuu nyt seksikohusta 26. elokuuta 2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 13. joulukuuta 2009.[vanhentunut linkki]