Jalkaväkirykmentti 55 (jatkosota)
| Jalkaväkirykmentti 55 | |
|---|---|
 Rykmentinkomentaja everstiluutnantti Wiberg tarkastaa joukkojaan Hangon valtauksen jälkeen 6. joulukuuta 1941. |
|
| Toiminnassa | 18.6. - 15.12.1941 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Rooli | Hankoniemen valloitus |
| Osa joukkoa | Hangon ryhmä |
| Koko | Jalkaväkirykmentti |
| Sodat ja taistelut | Hangon rintama |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | everstiluutnantti Runo Wiberg |
Jalkaväkirykmentti 55 (JR 55) oli Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa, joka muodostettiin Uudenmaan ruotsinkielisistä miehistä.[1]
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Everstiluutnantti Runo Wiberg sai 15. kesäkuuta 1941 käskyn kutsua pääkaupunkiseudun ruotsinkieliset reserviläiset ylimääräisiin harjoituksiin. Kokoontumispaikkoina reserviläisille olivat aluksi Kauniainen, Leppävaara ja Westend ja myöhemmin Kaartin kasarmi Helsingissä. Joukot siirrettiin edelleen junakuljetuksella rantaradan kautta Hankoniemen vastaiselle alueelle.[1]
Rykmentti liitettiin 17. divisioonaan, jota komensi eversti Aarne Snellman. Ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim siirsi kuitenkin jo 17. heinäkuuta divisioonan joukot Itä-Karjalaan kuitenkin niin, että vain JR 55 jäi Hangon suuntaan.[2]
Heinäkuun aikana Hankoon siirtyi ruotsalaisia vapaaehtoisia, joista muodostettiin Svenska frivilligbataljonen (FSB), joka vannoi sotilasvalan rykmentinkomentajalle, everstiluutnantti Runo Wibergille.[2]
Rykmentin kokoonpano oli seuraava:
- Esikunta perustettiin Kauniaisissa.[1]
- I pataljoona (I/JR 55), komentajana majuri Berndt Stackelberg[3]
- II pataljoona (II/JR 55), komentajana majuri Torsten Björkman[4]
- III pataljoona (III/JR 55), komentajana kapteeni Börje Backström[5]
Taistelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin oli tarkoitus tehdä suora rintamahyökkäys venäläistukikohtaan, mutta ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim keskeytti hyökkäyksen jo kahden vuorokauden jälkeen.[2]
Varsinaista hyökkäystä venäläisten sotilastukikohtaan ei tehty, ja taistelut olivat tykistötaisteluita johtaen alueella kesäkaudella metsäpaloihin.[2]
Hangon rintamalla siirryttiin asemasotaan. Puna-armeijan yksiköt saivat 25. marraskuuta määräyksen vetäytyä Hangon tukikohdastaan Itämeren laivaston avustuksella. Viimeiset puna-armeijan yksiköt vetäytyivät Hankoniemeltä 2. joulukuuta 1941.[2] Rykmentti lakkautettiin valtauksen jälkeen.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- everstiluutnantti Runo Wiberg 16. kesäkuuta 1941 - 15. joulukuuta 1941
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sotapäiväkirja, Jalkaväkirykmentti 55, 18.6.1941 - 25.8.1941 1941. digihakemisto.net. Viitattu 19.2.2024.
- ↑ a b c d e Silvast, Pekka: ”Hangon rintaman taistelut”, Jatkosodan Pikkujättiläinen (toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen), s. 323-329. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28690-7
- ↑ Sotapäiväkirja, Jalkaväkirykmentti 55. I pataljoona, 15.6.1941 - 15.12.1941 1941. digihakemisto.net. Viitattu 19.2.2024.
- ↑ Sotapäiväkirja, Jalkaväkirykmentti 55. II pataljoona, 16.6.1941 - 23.12.1941 1941. digihakemisto.net. Viitattu 19.2.2024.
- ↑ Sotapäiväkirja, Jalkaväkirykmentti 55. III pataljoona, 15.6.1941 - 15.12.1941 1941. digihakemisto.net. Viitattu 19.2.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lappalainen, Niilo: Hankoniemi toisessa maailmansodassa. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14032-5