Frank Williams Racing Cars

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Iso Marlboro)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Frank Williamsin F1-tallista, joka toimi 1969-76. Sitä ei pidä sekoittaa nykyiseen Williamsiin.
FWRC
Koko nimi Frank Williams Racing Cars
Päämaja  Britannia
Perustajat Frank Williams
Tunnetuimmat kuljettajat Jacques Laffite, Lella Lombardi, Jacky Ickx, Chris Amon
Moottorit Cosworth
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Argentiinan GP 1975
Kilpailuja 30
Valmistajien
maailmanmestaruuksia
0
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia
0
Voittoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0[a]
MM-pisteitä 6
Viimeinen kilpailu Japanin GP 1976
Piers Courage FWRC-autolla 1969 Britannian GP:ssä.

Frank Williams Racing Cars oli brittiläinen sir Frank Williamsin perustama Formula 1 -talli. Alkujaan talli ei rakentanut omia autojaan, vaan osti autonsa muilta valmistajilta.[2] Vasta kahtena viimeisenä kautenaan talli valmisti omat korinsa.

Ensimmäinen tallin F1-auto oli Brabham BT26. Frank Williams oli ostanut sen Jack Brabhamilta, joka raivostui kuullessaan auton olevan F1-sarjaa varten. Hän oli luullut, että Williams tekisi siitä auton F5000-sarjaa varten. Williams palkkasi Piers Couragen ajamaan ostetulla BT26:lla, ja hän sijoittui MM-pisteissä kahdeksanneksi.[2][3]

Seuraavaksi kaudeksi Williams sai argentiinalaisen Alejandro de Tomason valmistamaan hänelle auton.[2] Auto kuitenkin myöhästyi, ja se valmistui vasta kauden viidenteen osakilpailuun. Hollannin GP:ssä Courage menetti De Tomaso 505/38:n hallinnan ja menehtyi onnettomuudessa.[3][4] Williams luopui epäluotettavista De Tomasoista, ja vaihtoi kaudeksi 1971 vuoden vanhaan Marchiin.[2] Kuskina toimivat Henri Pescarolo ja yhdessä osakilpailussa Max Jean.[2]

1972 öljy-yhtiö Motul ja leluvalmistaja Politoys tulivat FWRC:n sponsoreiksi, jolloin tallilla oli varaa uusiin Marchin autoihin.[5] Kausi ei kuitenkaan tuottanut menestystä ja molemmat sponsorit vetäytyivät. Seuraavan kauden pelasti Marlboron ja Ison sponsorointi.[2] FWRC:tä kutsuttiin sponsorisopimuksen myötä kahden kauden ajan Iso Marlboroksi, vaikka kumpikin sponsori luopui sopimuksesta jo ennen kautta 1974.[6] Kauden 1974 Williams suunnitteli omaa autoaan, joka valmistui kaudeksi 1975.

Kaudet 1975 ja 1976 FWRC paini kuitenkin talousongelmissa, eikä sen suorituskyky ollut parhaimmasta päästä. Tallissa ajoi lyhyen ajan lukuisia maksavia ajajia, jotka eivät pysyneet ammattilaiskuljettajien vauhdissa mukana.[2] Kauden 1976 alussa Williams myi osuuden tallista kanadalaiselle öljymiljonäärille Walter Wolfille, joka osti tallille Hesketh 308C -autot.[7] Williams jätti tallin kauden jälkeen, ja Wolf nimesi tallin Walter Wolf Racingiksi.

Formula 1 -tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Valmistaja Moottori Renkaat Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1969 Brabham BT26A Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
D RSA ESP MON NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX - -[2][3]
Yhdistynyt kuningaskunta Piers Courage Kesk. 2 Kesk. Kesk. 5 Kesk. 5 Kesk. 2 10
1970 De Tomaso 505 Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
D RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA MEX - -[2]
Yhdistynyt kuningaskunta Piers Courage Kesk. DNS NC Kesk. Kesk.
Yhdistynyt kuningaskunta Brian Redman DNS DNQ
Australia Tim Schenken Kesk. Kesk. NC Kesk.
1971 March 701
March 711
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
F RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA - -[2]
Ranska Henri Pescarolo 11 Kesk. 8 NC Kesk. 4 Kesk. 6 Kesk. DNS Kesk.
Ranska Max Jean NC
1972 March 711
March 721
Politoys FX3
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
G ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR GER AUT ITA CAN USA - -[5][8]
Brasilia Carlos Pace 17 6 17 5 Kesk. Kesk. NC NC Kesk. 9 Kesk.
Ranska Henri Pescarolo 8 11 11 Kesk. NC DNS Kesk. Kesk. DNS DNQ 13 14
1973 Iso-Marlboro FX3B
Iso-Marlboro IR
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
F ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA 10. 2[b]
Uusi-Seelanti Howden Ganley NC 7 10 Kesk. Kesk. Kesk. 11 14 9 9 DNS NC NC 6 12
Italia Nanni Galli Kesk. 9 11 Kesk. Kesk.
Etelä-Afrikka Jackie Pretorius Kesk.
Tanska Tom Belsø DNS
Ranska Henri Pescarolo Kesk. 10
Uusi-Seelanti Graham McRae Kesk.
Alankomaat Gijs van Lennep 6 9 Kesk.
Australia Tim Schenken 14
Belgia Jacky Ickx 7
1974 Iso-Marlboro FW Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
F ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 10. 4[c]
Italia Arturo Merzario Kesk. Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk.
Yhdistynyt kuningaskunta Richard Robarts DNS
Tanska Tom Belsø Kesk. DNQ 8 DNQ
Alankomaat Gijs van Lennep 14 DNQ
Ranska Jean-Pierre Jabouille DNQ
Ranska Jacques Laffite Kesk. NC Kesk. 15 Kesk.
1975 Williams FW
Williams FW04
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
G ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 9. 6[2][12]
Italia Arturo Merzario NC Kesk. Kesk. Kesk. DNQ Kesk.
Yhdistynyt kuningaskunta Damien Magee 14
Ranska François Migault DNS
Yhdistynyt kuningaskunta Ian Ashley DNS
Sveitsi Jo Vonlanthen Kesk.
Italia Renzo Zorzi 14
Italia Lella Lombardi DNS
Ranska Jacques Laffite Kesk. 11 NC DNQ Kesk. Kesk. 11 Kesk. 2 Kesk. Kesk. DNS
Yhdistynyt kuningaskunta Tony Brise 7
Etelä-Afrikka Ian Scheckter Kesk. 12
1976 Williams FW04
Wolf-Williams FW04
Wolf-Williams FW05
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
G BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN - 0[2][13][14][15][16][17][18]
Belgia Jacky Ickx 8 16 DNQ 7 DNQ DNQ 10 DNQ
Italia Arturo Merzario Kesk. Kesk. Kesk. DNS Kesk. Kesk. Kesk.
Italia Renzo Zorzi 9
Ranska Michel Leclère 13 DNQ 10 11 11 Kesk. 13
Uusi-Seelanti Chris Amon DNS
Australia Warwick Brown 14
Itävalta Hans Binder Kesk.
Espanja Emilio Zapico DNQ
Japani Masami Kuwashima[d] DNS
  1. Henri Pescarolon vuoden 1971 Italian GP:ssä ajama nopein kierros ajettiin Marchin autolla.[1]
  2. Iso-Marlboron pisteet kaudella 1973.[6][9][10]
  3. Iso-Marlboron pisteet kaudella 1974.[6][10][11]
  4. Kuwashiman oli tarkoitus ajaa kotikilpailussaan Japanissa, mutta sponsorirahojen puuttumisen vuoksi Hans Binder ajoi hänen tilallaan.[19]
  1. 1971 Italian Grand Prix - FASTEST LAPS Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l Frank Williams Racing Cars Entrants. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  3. a b c Piers Courage - Great Britain ESPN. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  4. Rindt's win overshadowed by Courage death ESPN. Arkistoitu 29.7.2017. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  5. a b Team Williams Motul Entrants. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  6. a b c Iso-Marlboro (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  7. Wolf Teams. ESPN. Arkistoitu 16.7.2018. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  8. Politoys (Car Manufacturer) Car. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  9. 1973 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  10. a b Iso-Marlboro Teams. ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  11. 1974 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  12. 1975 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  13. Wolf-Williams (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  14. Mapfre-Williams (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  15. Wolf-Williams Teams. ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  16. Emilio Zapico - Spain ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  17. Renzo Zorzi - Italy ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  18. Masami Kuwashima - Japan ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  19. Lauda courage sees Hunt dramatically snatch title ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)